Pitkästä aikaa tuli taas eteen hetki, kun auton nokka suunnattiin kohti uusia valloituksia. Tällä kertaa vuorossa oli Evon retkeilyalue Hämeessä. Alunperin oli tarkoitus mennä Repovedelle, mutta Ketunlenkki jäi nyt kiertämättä kiitos näiden kuvien. Nopea kohteen vaihto ei aiheuttanut muita hankaluuksia kuin käyttökelpoisen kartan hankinnan osalta. Kartta tilattiin kyllä, mutta toimitusvaikeuksien vuoksi sitä ei saatu ennen lähtöä. Ei muuta kun leikkaa-liimaa peruskartta kasaan ja menoksi. Evolle suunnattiin helatorstaiaamuna ja samalla startattiin tämän vuoden ensimmäinen yövaelluskeikka.
[2.6.2011] Evolle saavuttiin Vääksyn suunnasta, pienen ketunlenkin kautta. Opastus ei ollut liian hyvää vai oliko taidot kuitenkin vielä talviteloilla? Ensimmäisen päivän lenkki päätettiin aloittaa Koveron pysäköintialueelta, Taruksen retkeilyalueelta. Suunnaksi otettiin Kelkutteen savottakämppä. Taakasta huolimatta maistuivat ensi kilometrit todella hyviltä, metsä on meille tosiaan ihan oikea paikka. Kelkutteen savottakämpän maastoissa ei kauaa viivytty, vaikka itse kämppä taisi ollakin vapaana. Aivan kämpän vierestä suunnattiin Savottapolkua pitkin kohti pohjoista ja matkalla ihasteltiin niin komeita harjumaisemia kuin majavan aikaansaannoksia. Itse majavaa ei bongattu, mutta oheinen jälki kylläkin: Mikä lie susi, ilves vai koira? 
Ensimmäinen lounastauko pidettin Kymppilaavulla, jossa kokattiin ja nautittiin myös kahvit. Anna nautti myös modernin pilkkurin käytöstä :) Paluumatka Koverolle oli metsätietä, tankit täyteen raikkaasta kaivovedestä ja siirtyminen kohti Haarajärven pysäköintialuetta. Sieltä lyhyt, mutta maastollisesti haastava matka kohti Sorsakolua. Sorsakolu oli alunperin yksi vaihtoehto yöpymiselle, mutta koska laavu oli jo varattu ja telttamaastot olivat vähemmän innostavia, niin päätettiin jatkaa matkaa vielä ~kilometrin verran Vaarinkorven laavulle asti. Iltatoimien, ruokailun ja ”melkein uimisen” jälkeen maistui uni laavussa. Tai olisi maistunut, jos hyttyshattu ei olisi ollut autossa :) Tulipahan ikimuistoinen yö.
[3.6.2011] Aurinkoista aamua ehti ihailla jo ennen varsinaista heräämistä. Aamutoimien, maittavan puuron ja ruisleivän jälkeen, jatkettiin Sorsajärven kierrosta eteenpäin. Kierroksella kavuttiin mäennyppylälle, joka polkuineen muistutti hieman Hopeavaaran nousua Karhunkierroksella. Muutenkin korkeuserot olivat melkoisia ja heti aamutuimaan saatiin hyvää treeniä jaloille. Sorsakierrokselta jatkettiin Majavapolulle, joka löytyi vihdoin ja viimein aivan Haarajärven kaakkoispäästä. Majava lienee jättänyt tämän seudun taakse jo aikaa sitten, sillä veden virtaus ei varmaankaan riittänyt vaativalle majavalle. 
Majavapolun jälkeen, piti muuten sisällään ennennäkemättömän rauhallisen tauon ;), jatkettiin takaisin autolle. Turvauduttiin autolla siirtymiseen, koska tulostetusta peruskartasta oli vaikea hahmottaa ympyräreitin pituutta. Pitkä ei siirtyminenkään ollut ja auto jäi odottamaan meitä Evokeskukseen. Evokeskuksesta jatketiin kohti Valkeaa Mustajärveä, vaihtelevissa maisemissa. Pääosissa olivat hakatut metsät sekä metsäautotiet ja yllättävän nopeasti saavuttiin seuraavaan yöpymispaikkaan V.Mustajärven telttailualueelle. Aikainen majoittuminen tarkoittaa kunnon päivänokosia, uimista ja kunnon ruokailuja. Yritettiinpä paistaa lettujakin, tosin yritykseksi jäi. Hauskaa puuhaa kaikesta huolimatta :D
[4.6.2011] Lauantai-aamuna herättiin hyvin nukutun yön jälkeen komeaan aamuun. Lauantai kun oli, niin aamiaiseksi oli marjakeitolla höystetyn puuron lisäksi myös sardiineilla höystettyjä ruisleipiä. Kyllä kelpasi nautiskella laiturilla aamiaista, auringon lämmittäessä jo mukavasti. Putsingit ja leiri kasaan, matka jatkui kohti Evon kalantutkimusasemaa josta palattiin jälleen viralliselle vaellusreitille. Suunnaksi otettiin Syrjäntakasen harjumaisemat sekä Syrjäntakasen laavu. Harju olikin jälleen kokemisen arvoinen, toisella puolella sankka lehtimetsä ja toisella havumetsä. Näissä maisemissa oli mukava levähtää myös tauon merkeissä. Pian harjun jälkeen polku laskeutuikin Syrjäntakasen lähdelammen rantaan, jossa pidettin lounastauko. Vaikka uiminen houkuttikin, päätettiin se jättää reitin viimeiseen pisteeseen eli Yliseen Rautjärveen. Uimisen jälkeen nautittiin vielä kahvit ja jätskit Evokeskuksessa, sitten olikin jo aika suunnata kotiin.
Yhteensä kilometrejä tuli taivallettua ~30km, kolmelle päivälle jaettuna matka oli juuri sopiva. Haasteet, jotka viime vuonna retkeilyämme vaivasi päästiin yhtä lukuunottamatta eroon. Nyt pidettiin sopivasti taukoja 1-2 tunnin välein, syötiin riittävästi ja monipuolisesti, rinkat oli kunnolliset ja oikea oppisesti pakatut (myös siis minulla) eikä muutenkaan kiire vaivannut. Ainut miinus tulee siitä hyttyshatusta ;) Näin reissusta, maisemista ja seurasta sai paljon enemmän irti.
Muutama huomio Evosta alueena: Aluetta voi suositella, sillä maasto ja maisemat on yllättävän vaihtelevia. Etelä-Karjalaista mäntykangasmaisemaa ei juurikaan ollut, harjuja, lehtoja, suolampia ja järviä oli loputtomasti. Muutama moitteen sana on kuitenkin tuotava esiin. Kehnolla kartalla (oma moka) ei oikein pärjännyt, sillä opastus oli jälleen kerran puutteellista, rikkinäistä tai harhauttavaa. Kunnollinen kartta olisi varmasti korvannut osan puutteista, mutta varsinkin lauantaipäivän osuudella opastus risteyksissä oli olematonta ja jouduttiin turvautumaan jopa kompassin käyttöön. Reitti oli pääsääntöisesti merkitty ilveksen tassulla, mutta varsinkin risteyskohdissa tassua ei aina näkynyt tai se oli sijoittettu niin, ettei tiennyt kääntyäkö vai ei? Muutoinkin aluetta näyttää vaivaavan rahapula, rapistumisen merkkejä kun oli siellä ja täällä.