Vuosi: 2011

Kohti kesää suunnittelun merkeissä

Vaikka itse kesään tai edes kevään lumettomaan aikaan on vielä muutamia viikkoja, niin se ei estä tulevien kohteiden kartoitusta. Karttoja on vaihtelevasti levitelty jo viime syksystä lähtien, pohdittu vaihtoehtoja ja sopivan kokoisia yhdistelmiä eri pituisille ajanjaksoille. Päätinpä sitten aurinkoisen kevätpäivän (-25’C) kunniaksi laittaa kaikki viime vuoden kohteet kartalle ja samalla tuli listattua muutamia mahdollisia ajankohtia ja kohteita tällekin vuodelle. Näistä ensimmäinen konkretisoituu kolmen viikon kuluttua perinteisen Repoveden ulkoilu- ja elämyspäivän merkeissä (jos aurinko ja kevät ei sitä ennen vie voittoa).Kun kohteet piirtää kartalle, niin huomaa, että onhan tuossa vielä lääniä missä tallustaa.

onhan tuossa vielä lääniä missä tallustaa

Viime vuoden kohteet kun on kattavasti listailtu blogitarinoissakin, niin muutama sana tämän vuoden suunnitelmista lienee paikallaan.

Kevät:

  • Toivottavasti hiihtämisen ja lähialueretkeilyn merkeissä edetään pitkälle kevääseen. Varsinainen pidempi kevätretki suuntautuu kuitenkin tämän kartan ulkopuolelle. Tuo aiemmin mainittu Repovesi kuuluu suunnitelmiin.

Kesä:

  • Kevään vaihtuessa kesäksi suunnataan Repovedelle, viime kesänä avatulle Ketunlenkille
  • Alkukesästä olisi tarkoitus suunnata  Hämeen järviylängölle, Liesjärven ja Torronsuon kansallispuistojen maisemiin
  • Kesäloman kohteeksi on suunniteltu sekä Kainuun vaaramaisemien Köngäskierrosta että pohjoisempaa Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa //Lisätäänpä tähän listaan Rokuan kansallispuisto, joka kartastoa selaamalla näyttää jäävän paluumatkan varrelle.

Syksy:

  • Ennen lumien tuloa, toivottavasti vähän aikaisemmin kuin viime vuonna, suunnaksi otettaisiin Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo Hiidenportin ja Tiilikkajärven kansallispuistojen merkeissä

Lähialuekohteita en erikseen listaillut, koska niihin voi lähteä valoisana aikana vaikka työpäivän päätteeksi :)

Kitiät ladut ja naukuvat sukset 11.2.2011 & 12.2.2011

Pakkaslukemat kiri pariin kymmeneen, välillä aurinko lämmitti keliä muutamalla asteella. Ladut oli hyvin kitiät, mutta silti suksittiin. Välillä hiihto muistutti ehkä enemmän suksien kanssa kävelyä luiston ollessa olematon.. mutta täydeltä terältä paistava aurinko sai mielen iloiseksi. Perjantaina ei nähty muita sivakoijia, mutta lauantaina Rokansalon laturetki (ja sen kuuluisat vasta paistetut munkit) oli herättänyt laduille muitakin rohkeita.  Ja ladut (n.12 km) lähti pihapiiristä – voiko paremmin enää olla?

Latu luikerteli aivan uskomattomissa maisemissa. Sukelsi kuusikkoihin, sieltä taas avoimempaan lehtimetsään, välillä poikkesi järven jäälle ja taas mäkeä ylös, halki peltoaukean! Kaikkialla ihana talven hiljaisuus ja paksu lumivaippa. Tämän tästä piti pysähtyä kuuntelemaan luonnon hiljaisuutta. Metsässä oli paljon eläinten jälkiä, niistä varmuudella tunnistettiin vain kettu, jänis ja hirvi.

Auringonpaisteesta huolimatta kevät pysyi vielä visusti piilossa.

Laturetken taikaa 6.2.2011 [Vol. 1/2011]

Tästä olikin haaveiltu jo pitkä tovi, nimittäin laturetkestä! Ladut on kyllä olleet olemassa jo pitemmän aikaa, mutta matkakumppani (eli rakas Henri) piteli flunssaa kaverinaan useamman viikon. Eikä laturetki yksin ole kyllä yhtään mitään. Nyt siis kuitenkin päästiin matkaan, aurinkoa olisi tietysti toivonut matkaa viitoittamaan.. Kirkas oli keli kyllä ilman tuota mollukkaakin. Näin alkajaisiksi päätettiin aloittaa rauhallisesti ja sitten pikkuhiljaa taas jatkaa pitempiin seikkailuihin: autolla suuntana Pajarila ja sieltä sivakoilla Karhusjärvelle Kirkkolanvuoren kautta kiertäen. Kaksi tuntia meni hiihdellessä, tauko siihen päälle.

Olipa muuten ihanaa päästä metsien keskelle, ei tarvinnu paljon hymyä etsiä. (Muita kanssahiihtäjiä mein hangon keksimäiset virneet tais ärsyttää, kun laskujen mukaan vastaan tulleista useasta kymmenestä hiihtäjästä alle kymmenen jakso hymyillä takas.. On se hiihto mukava harrastus!) Matkan varrelle sattui myös Mt Toblerone miniatyyrimallina ja paljon lumisia latoja, joista tuli mieleen viime kesän vaellusten suoniittyladot.. Mieli kaipaa jo kovasti metsiin samoamaan!