Kesälomareissu aloteteltiin tällä kertaa vähän samalla tapaa, kuin viime vuonnakin. Silloinhan oltiin eka yö autiotuvassa ennen varsinaista vaellusrupeamaa. Nyt mie (eikä Henri kuten yleensä!) löysin kartasta ja kirjasta pienen pienen luonnonsuojelualueen Kuhmon läheltä – ja sinnehän sitten suunnattiin ekaksi yöksi. Paikka sopi tarpeisiimme oikein hyvin, koska ajomatkan takia leiriytyminen jäisi iltaan ja tuolla oli leiripaikoille vain lyhyt patikkamatka. Lisäksi saimme kaipaamaamme luonnonrauhaa.
Ilmastoidusta autosta oli kaikkea muuta kuin miellyttävää astua helteiseen (matkalla parhaillaan n. +30 astetta) ulkoilmaan. Onneksi näitä helteitä ei ole tänä kesänä liiemmin ollut. Saksasta ostetut vaellusshortsit tuli tarpeeseen! Muutaman kilsan patikkamatkan jälkeen saavuttiin Juolungan salmen laavulle, johon leiriydyttiin.
Ilta meni uidessa soistuneessa lammessa (ja sen jälkeen kuivatellessa ihoa että saa sen ruskean kerroksen irti, hihi), nuotiolla istuskellessa ja kaunista kesäiltaa ihmetellessä. Illan jo hämärtyessä nähtiin vastarannalla kaksi ihmistä ylittämässä siltaa ja reitin kierrettyeen he tulivatkin kertomaan paljon hyviä retkivinkkejä (niitä hyödynnettiinkin jo heti tällä lomamatkalla).
Helteinen ja hyttysen täyteinen yö johti siihen, että kesken kaiken ruvettiin pystyttämään telttaa. Helteen takia ei voinut olla makuupussin sisällä ja jos ei ollut makuupussin sisällä ei rankinen yksissään kyennyt pitämään verenimijöitä loitolla. Paikkoja ei ollut liiemmin tarjolla, valittiin niistä se vähiten kalteva ja kivinen. Teltassa piti nukkua viistottain eikä kylkeä voinut kääntää ilman kaatumista vatsalleen. Aamulla sai kunnon naurut, kun katsoi valoisassa viritelmäämme. Vaikka aika hyvin se kyllä saatiin pystyyn otsalampun valossa hyttysten kirittäessä kasaamista! Tästä ehkä opimme, että jos on lämmin ilma on turha haaveilla laavuyöstä – ainakaan jos meinaa nukkua…
Aamupalaksi kokeiltiin muuten nettivinkkejen perusteella puuron sijasta mysliä ja maitoa. Maittavaa ja tiskiä tuli paljon vähemmän. Sopii siis ainakin erinomaisesti kesäaamupalaksi paikkaan, jossa ei ole vettä ihan lähellä.
Kierrettiin autolle palatessa Kieverrysjärvien ympäri kulkeva lenkki (n.5 km). Hienoa harjumaisemaa järvineen ja osittain aivan rajavyöhykkeen tuntumassa. Eläimiä ei korppeja lukuunottamatta nähty olleenkaan, joitakin merkkejä karhuista kyllä. Lakkojakin oli soilla, osin vielä ihan punaisia. Rinkka tuntui yllättävän kevyeltä kevyesti nukutun yön jäljiltäkin!?
Päätettiin täälläkin kiertää autolle palatessa pieni lenkki, että saadaan rinkankantoon rutiinia. Reitti kierteli harjumaisemissa ja matkan varrelle mahtui myös vähän jännitystä tulvaveden runtelemaa siltaa ylittäessä. Selvittiin kumpikin kuivin jaloin ja varustein.
