Mitäköhän erakoita meistä on tullut? Otettiin eilen osaa Repoveden kansallispuistossa järjestettyihin ulkoilu- ja elämyspäiviin. Ihana ilma, hienot ladut ja porukkaa oli paljon laduilla. Niinpä niin, paljon hiihtäjiä ja sehän se vähän harmittikin. Itse olisi kaivannut rauhallista nauttimista luonnosta ja sivakointia omaan tahtiin. Tuntui kuitenkin, että oli heti tiellä kun pysähtyi ja toisinaan taas piti ohittaa muita. Ehkä jatkossa hyödynnämmekin kansallispuiston hyvin hoidettua latuverkkoa ihan omin eväin ja itsekseen?
Ollaan oltu kerran aikaisemminkin samassa tapahtumassa, muutama vuosi takaperin. Nyt latuverkko oli osittain erilainen, silloin ei huonon jäätilanteen takia oltu kaikkia latuja ajettu.
Lähdettiin matkaan Tervajärveltä, kuten silloinkin. Navakka tuuli puhalsi lähdössä hyisesti, mutta metsän suojassa oli onneksi hyvä mennä. Roskia oli tuuli tuivertanut laduilla, mutta ne ei onneksi menoa haitannut millään tapaa. Sivakoitiin Kirnuhuokon kautta Saarijärvelle, jossa pidettiin mehun pituinen tauko. Matka jatkui Valkjärven jäätä kohti Olhavaa ja sieltä Olhavanlampi kiertäen Karhulahden kodalle toista taukoa pitämään. Viimeinen taival kulki Karhulahdelta kohti Tervajärveä. Oikein kauniita maisemia ja oli taas vaihteeksi kivaa ihastella niitä talviasussa ja vähän eri vinkkelistä kuin kesäretkeilyssä.
Ladut oli hyvin hoidettuja, vaativista laskuista oli selkeät kyltit ja opastaulut muutoinkin kohdillaan. Ja mikä parasta: aurinko helli läsnäolollaan! Suosittelen lämpimästi Repovettä kaikille luonnossa viihtyville myös talviaikaan. Ja jos ei ole vielä erakoitunut kuten me, niin myös näitä ulkoilupäiviä kannattaa hyödyntää!
