2014 – Sivu 6 – Meiän metsä

Savolainen metsä, Hiidenmaa-Neitvuori 21.4.2014

Tänä vuonna pääsiäislomaa vietettiin Puumalan maisemissa Tätikän tykönä. Pääsiäismaanantaille suunniteltiin päiväretkeä Neitvuorelle, joka on yksi Etelä-Savon korkeimmista vuorista, Hiidenmaalla muuten. Pääsiäisen kelin ollessa mitä parhain, päästiin matkaan jo aamupäivästä. Neitvuori sijaitsee nykyisin Mikkelissä, n. 25km Anttolasta pohjoiseen. Perille pääsee opastettuna ainakin Mikkeli-Imatra tien varresta. Vaikka oli vasta huhtikuu ja kellokaan ei näyttänyt kuin aamupäivän puoltaväliä, oli lämpöä jo 10’C. Lämmin päivä tulossa!

Päätettiin retkeillä ajan kanssa, trangia, eväät ja vesi pakattuna juoksureppuihin. Ihan toimiva yhdistelmä, varsinkin kun varavaatetta ei tarvinnut ottaa mukaan takkia lukuunottamatta. Onneksi napattiin mukaan myös aurinkolasit, koska aurinkoa ja lämpöä oli tarjolla koko päiväksi. Valittiin reitiksi 13km pitkä Hiidenmaankierros, joka alkaa ja päättyy Neitvuorelle ja kiertää matkalla Hiidenkodan kautta. Reitti tekee ympyrälenkin, joten suurimman osan matkaa saa mennä uutta polkua.

Ensimmäisellä kilometrillä noustaan Saimaan pinnasta noin 110 metriä ylöspäin, joten ei ihan tyypillistä eteläsuomalaista maastoa (Keski-Suomi on Oulun korkeudella!). Myös t-paitavarustus oli onnistunut valinta ;) Ja kyllä kannatti, komiat oli maisemat ja melkein kesältä jo tuntui. Neitvuorella on muuten parikin huippuluokan näköalapaikkaa, joissa olisi voinut viettää vaikka koko päivän. Neitvuorelta jatkettiin eteenpäin unelmamaastossa….

H: Minkälainen siun unelmamaasto on?

A: Tämmönen just mis on kallioita, metsää ja sammalta, vielä kun olis joku suolampi…

H: Joo, mie haluisin et olis viel sellanen puro mikä laskis kallioiden välissä, ehkä joku koskikin…

(pian laskeuduttiin kallioiden välissä virtaavan puron vartta kohti suolampea, myöhemmin lenkiltä löytyi vielä komea Myllykoskikin)

Hiidenkota näytti melko uudelta ja hyvin hoidetulta, paikalta löytyi nuotiopaikka ja puuvaja/-cee. Telttapaikat oli muuten aika kortilla kallioisesta maastosta johtuen. 5km patikoinnin jälkeen oli jo nälkä, joten savuporokeitto lämpenemään ja jälkkäriksi vielä eilisillan lettukestien tähteet. Sain muuten aloitettua 10 kk käyttämättömänä olleen havaintokirjan!!! Lounaan päätyttyä alkoi muuta porukkaa tulemaan paikalle sankoin joukoin, joten meidän erakoiden oli syytä hävitä paikalta nopeasti. Huippumaisemat jatkuivat vielä loppumatkallakin ja korkeuseroja piisasi, ylös alas ylös alas.

13 kilometriin käytettiin kaikkiaan 5 tuntia, ilman kiirettä, mutta hiki kyllä tuli. Geokätkökausikin tuli aloitettua, nrot 84 ja 85 tuli logattua, jokohan ensi viikonloppuna mennään yli 100? Mukava retki ja Neitvuorea voi kyllä suositella. Hiidenmaan alueella on hieman lähteestä riippuen 50-60km polkuja, joten alueella vierähtäsi helposti parikin yötä.

Toimituksen huomautus: Viimeisen vuoden aikana ollaan ruksittu tekemättömiä pikku-unelmia (Haikkaanlahden ja Repoveden juoksut, Neitvuori, yön yli pyöräretkeily, rogainingit….). Ensi kesälle on vielä pari isoa juttua, mutta kohtahan tässä pitää ruveta haaveilemaan ihan uusista jutuista, sellasista Team K:n näköisistä – kokoluokasta en sano enää mitään :-)

Ai niin: Anssi Tikanmäki – Savolainen metsä / The forest of Savo

Vuosipäivän kunniaksi: RepPU 12.4.2014

Meillä on tapana ajatella tuttuja juttuja ihan uudella tavalla. Kevät-Rogainingin innostamana suunnittelin meille väliharjoituksen noin puoleen väliin ennen Salpaus-Rogainingia. Lähimaastoja oli koluttu jo sen verran paljon aiemmin, että pitkään harjoitukseen kaivattiin jotain uutta. Perinteisesti ollaan oltu Repoveden maisemissa joka kevät, tosin retkeilyn merkeissä ja toukokuun loppupuolella. Harjoitusidea muotoitui lopullisesti kuluneen viikon aikana: Rogaining-periaatteita mukaillen 5 tunnin reeni, peruskartalla, n. 40 rastipistettä ja pisteytys 20-40-60-80 rastisarjoihin. Anna täsmensi sääntöjä ideoimalla rastipisteiden valokuvauksen, jotta rastia ei voisi ohittaa liian helposti.

5. vuosipäivän aamuna (noin) pakkauduttiin autoon puolen yhdeksän jälkeen ja otettiin suunnaksi Repovesi. Vartin evästelyn ja reitinsuunnittelun jälkeen lähdettiin liikkeelle vähän 10 jälkeen. Suunnitelma tehtiin n. tunniksi eteenpäin eli 5-6 rastin ryppääksi. Ensimmäinen tunti sujui mukavasti Tervajärven rantoja pitkin edetessä kohti Lojukoskea. Matkalta napattiin 4 helpohkoa rastia ja Lojukosken jälkeen yksi helppo ja yksi vaativampi rasti kunnes reilun tunnin jälkeen oltiin Rajalammen rannalla. Seuraava tunnin aikana ylitettiin ”vuoristo” Rajalammen ja Kirnuhuokon välissä….tai itseasiassa useampikin vuoristo (92,5m->145m->98m->125 m). Keväinen suovesi kasteli villasukat, mutta mitäs siitä. 2,5 tuntiin mennessä oltiin kuljettu noin 12km eli vauhti oli ollut meille ihan hyvää.

Reitin pohjoisin piste (lähtöpiste eteläisin) löytyi juuri ennen kolmannen tunnin täyttymistä. Hetkinen….3 tuntia pohjoisempaan kohtaan ja tavoitteena oli selvitä takaisin 5 tunnin puitteissa. Tässä kohdin Anna vinkkasi, että ei ehkä ihan ehditä kaikkia suunniteltuja rasteja käydä läpi. Mitä pitääkö tinkiä 1500 pisteen ja 27km tavoitteesta? Matka jatkui jälleen vaihtelevassa maastossa 95m->120m->145m->87m. Välissä jaksettiin juostakin, joten ei hätää, hyvin ehditään kiertää rastit ;). Olhavanlammen rannalla oltiin sovitusti 3,5 tunnin kohdalla. Kohti vastarantaa ja taas kohti korkeuksia 115 metriin. Rastin 84 nappaamisessa oli kieltämättä vähän epävarmuutta, mutta lopulta sekin löytyi. Vai löytyikö? Alas laskeudettiin tielle, joka ei ollutkaan oikea tie. Noh, ehkä se rasti oli sittenkin oikeaa. Kuka sitä väsyneenä ihan tarkasti jaksaa muistaa kuinka kauan väärällä tiellä mentiin?

6 minuuttia ennen 5 tunnin täyttymistä oltiin karttaan merkityssä maalissa. Viimeisen tunnin aikana ehdittiin napata enää 45+60+27 eli 132 pistettä. Loppupään rasteille ei ollut mitään toivoa ehtiä. Mustalamminvuorelle kiivetessä Anna tokaisi, ettei jaksaisi juosta enää loppumatkasta. Ehdotinpa, että kierretään polkua pitkin, koska kävellen tietä pitkin kiertäminen vain hidastaa matkaa. ”Mennään nyt tietä pitkin, tasaisella voidaan kokeilla juoksemista”. A-ha. Kokeiltiin sitten muuallakin. Viimeisen 35 minuutin aikana tultiin matkassa 5 kilometria, mikä on 4,5 tunnin kohdalla meille ihan huippujuttu. Ja Annahan olisi mennyt menojaan, jos ei välillä olisi pysähtynyt katselemaan taakseen.

GPX-analyysi paljasti, että 84 oli samaistamisvirhe eli kun tarpeeksi kuvittelee olevansa oikeassa paikassa, niin on. Oikeassa tilanteessa rastilippua ei olisi tietenkään löytynyt. Rasteista käytiin lopulta 18/40, pisteitä kerättiin 977/2180, aikaa kulutettiin 4:53:57 ja matkaa tehtiin 23km. Rata oli kaiketi vaativa, koska nuo on meille aika tyypillisiä tietoja. Kevät-rogainingin rata taas puolestaan lienee ollut kovin helppo.

Mitäkö järkeä on tehdä 5 tunnin harjoitus vaativassa maastossa? Alkumatkasta innokasta suunnistustamme ihmetteli joukkueellinen Makkara-Eeroja luvattoman nuotion ääressä. Järkeä tai ei, niin tällä menolla vältämme Eerojen ruumiinrakenteen seuraavan 20 vuoden aikana ;) (5 vuotta sitten olin muuten hyvää vauhtia Makkara-Eero-putkessa). Ensi viikonloppuna sitten pari pitkää sauvakävelyreeniä pääsiäisen kunniaksi ja pääsiäisen jälkeen vielä pari suunnitusreeniä. Salpaus-Rogaining here we come!

RepPU = Repovesi Polkujen Ulkopuolella

Makkara-Eero = Keski-ikäinen ryhmässä itsevarma maastopukuinen makkaranpaistelija…;)

Kauden avaus 30.3.2014

Kesä- ja samalla kisakausi 2014 on nyt avattu Kevät-Rogainingin merkeissä. Kisa-alue oli osin Sipoonkorven kansallispuistossa, joten saatiin myös sillä saralla yksi saavutus plakkariin! Rogaining tapahtuma oli meille kaikenkaikkiaan neljäs ja erityislaatuista oli, että mie sain olla joukkueenjohtajana, Henri on hoitanut valmentamisen.

Maasto oli jo sangen keväinen, lunta ripauksina siellä täällä – perhosia liiteli ja sinivuokot työnteli varsiaan heinikosta (pieniä luontohavaintoja kerkii tehdä aina ;)). Nyt maaliskuussa keli oli lähes samanlainen kuin viime vuoden toukokuulla Salpaus-Rogainingissa. Meillä oli maastolenkkarit ja paikoin jäisiksi tallautuneilla poluilla pito jäi vajaaksi. Onneksi suurin osa mentiin metsää pitkin, joten nuo jäiset kohdat meni palautteluna..

Tässä kisassa ei ollut laisinkaan erikseen suunnitteluaikaa, vaan aika lähti rullaamaan heti kartan saannin jälkeen. Käytettiin reitin suunnitteluun alussa neljä minuuttia ja tarkisteltiin reittiä aina matkan varrella. Poikkeuksena aiempiin suorituksiin emme lähteneet keräämään kaikkia jämärasteja, vaan saalistetiin isompia pisteitä. Kaikki seiskat (pisteitä sai aina 2, 3, 5 tai 7) kerättiinkin talteen ja yhteensä pojoja kertyi 84. Reittiin oltiin maalissa tyytyväisiä, vaikka aikaa jäi melkein 20 minuuttia käyttämättä. Yksi rasti olisi hyvällä juoksuvoimalla ja suunnistussuorituksella ollut saatavissa, mutta muuten meille optimimatka. Oli siis syytäkin olla tyytyväinen: kaikkien aikojen paras kisa sijoituksen (57/94) ja pisteprosenttien (74/100%) perusteella. Antaahan tuo osviittaa kehityksen suunnasta, vaikka edelleenkin ne elämykset ja yhteiset hetket on mitä myös metsässä kirmaamalla haetaan.. Suunnistussuoritus oli näinkin alkukaudesta oikein mainio. Muutama haparoiva reitinvalinta (joista toinen vei vahingossa rastille..) ja yksi totaalitippuminen oli ainoat miinukset. Onneks kartalle päästiin suht nopeesti takas. Positiivisena yllärinä oli, että koko matkan (n. 16 km) jaksoi hölkätä pieniä kävelypätkiä ja kolmea lyhyttä evästaukoa lukuunottamatta.

Eväspolitiikasta muutama lause viel tähän loppuun. Omatekoset superkeksit oli maistuvampaa tankkausta kuin kaupan vastaavat, mustikkakeittoa ei vaan voita mikään ja sämpylät on näin lyhyellä reitillä liikaa. Vettäkin kun oppis juomaan enemmän, niin jaksas paremmin, Juomarepun 1½ litrasta kulu vaan kolmasosa!!!

Hyvillä mielin uusia haasteita kohti :)

Valmentaja mainitsi jotain RepPU-harjoituksesta(Repovesi Polkujen Ulkopuolella) ja Salpaukseen täytyy lähteä tekemään vertailutulos..