Ensilunta piti hakea vähän kauempaa, mutta löytyihän sitä. Lumi ei sellaisenaan hankaloita geokätköilyä, mutta osalle kätköistä oli käynyt huonosti. Hauskaa oli kuten videosta käy ilmi.
mein blogi luonnosta, seikkailuista siellä ja vähän muuallakin
Ensilunta piti hakea vähän kauempaa, mutta löytyihän sitä. Lumi ei sellaisenaan hankaloita geokätköilyä, mutta osalle kätköistä oli käynyt huonosti. Hauskaa oli kuten videosta käy ilmi.
Käytiin viikko sitten samoilemassa geokätköjen merkeissä Lemin Repovuorella. Vastahankittulle GoPro-kameralle tallentui seuraava pätkä. Saa nauttia. (Videossa ei paljasteta yhtään kätköä, joten arvoitus ei mene pilalle.)
Sitä tietää tehneensä jotain, kun vaatteet on likaiset. Ainakin lianneen vaattensa, jos ei muuta.
Tänä syksynä luontoäiti on hellinyt ihanan kuulailla ja aurinkoisilla päivillä – enimmäkseen. Omaa toipumista tää on ainakin edistäny ja voimien palatessa oon monena aamuna lähteny kävelylle luontoon. Katselemaan, haistelemaan ja kuuntelemaan. Eilen lähdin lähiretkelle läheisille karpalosoille. Ämpärikin oli mukana, mutta tyydyin poimimaan muutaman suonaarteen suoraan suuhun ja nautiskelemaan kuumasta mehusta sekä eväskorpuista. Suon pinta alkaa hiljalleen kovettua ja aamulla suolammetkin on jo riitteessä. Hitaasti kulkiessa huomaa kauniita valojen ja varjojen leikkejä ja hienoja yksityiskohtia. Kuulee palokärjen rapisevan männyn pinnalla tai käpytikan nokuttavan jossain läheisessä kelopuussa. Marraskuussa luonto alkaa ihanasti hiljentyä vastaanottamaan talvea.
Katsokaa nyt, miten kaunista!