2015 – Sivu 2 – Meiän metsä

Näkymiä eteen- ja taaksepäin

Olen Henri ja kirjoitan teille kertomattomia muistoja Meiän metsän toiselta laidalta. Annan tarinan vastapainoksi ajattelin nostaa esiin hienoja hetkiä tältä vuodelta. Omia ja yhteisiä muistoja kuluneesta (melkein) 10 kuukaudesta. Ihan vain siksi, että niitä on ollut. Kun voimat uupuvat, ei aina muista mistä asioista saa voimaa. Kerron tässä omista ja yhteisistä voimanlähteistä.

Eka yhteinen hiihtoloma Lapissa. Tämä maisema on miun maisema. Tähän kuvaan palaan aina ja taas uudestaan. Se tunne, kun itse kiipeää huipulle ja arkana laskee alas itsensä ylittäen. Mahtavaa! (Salla, maaliskuu 2015)

Majavaretket lähimaastossa. Kun lumet sulivat ja vesi nousi sinne missä sitä normaalisti ei ole, käytiin useana iltana etsimässä majavia. Ja löydettiin. Tällaista ei ole tehty ennen, tänne ei ollut pitkä matka ja täällä meni paljon aikaa. (Savitaipale, huhtikuu 2015)

Kun pääsee pois normaaleista ympyröistä ja metsään, tulee esiin näitäkin tunteita. Vaikka oltiin väsyneitä ja fyysisesti aivan rikki, meillä oli mukavaa. (Hauser Kaibling, Itävalta, kesäkuu 2015)

Kesän parhaita maisemia. Omin jaloin kipuaminen 900m aina 2100m keskellä Eurooppaa, mutta vain muutama ihminen ympärillä oli todellakin ihmeellistä. Tällaisiin maisemiin ei ole ennen uskallettu mennä ja täältä sai paljon voimaa. (Giglachsee, Itävalta, kesäkuu 2015)

Paluu kesäiseen arkeen. Hitaita kävelylenkkejä kaupunkiympäristössä, jossa asuimme kesällä. Kuvaan tiivistyy tunnelmia, jotka nousivat esiiin kun voimat olivat vähissä. Värit katoavat ja tuntuu kuin olisi saappaita myöten vedessä tai suossa. (Lappeenranta, heinäkuu 2015)

Lappi on ollut aina meille tärkein kaikista paikoista. Tänä kesänä muutimme suunnitelmia kesken ajomatkan. Emme pääsisikään erämaahan, eikä kilometrejä tulisi. Tulisi rauhallisuutta ja lomaa. Lappi näytti meille silti monta uutta hienoa paikkaa ja ennen kaikkea sen, ettei Lappiakaan tarvitse suorittaa. (Kiilopää, elokuu 2015)

Tänne meiltä on 2,5 km matka. Kävellen, pyörällä ja autolla. Täällä on lintuja, kaloja, sumuja, peltoja, metsää, vähän ihmisiäkin, geokätköjä, kallioita, soita, sauna ja laituri. Tänne pääsee milloin vain, jos vain muistaa, että paikka on olemassa. (Lavikanlahti, Savitaipale, syyskuu 2015)

Kaksi viikkoa sitten kävimme ensimmäistä kertaa Valkmusan kansallispuistossa ja pitkästä aikaa oman lähiympäristön ulkopuolella. Voimia nauttimiseen on vielä vähän, mutta ulkona oleminen ja luonnon aistiminen tekee hyvää. (Valkmusan kansallispuisto, lokakuu 2015)

Lyhytkin katsaus tähän vuoteen kertoo, että olemme edelleenkin tehneet asioita ihan älyttömiä määriä. Kaikkea ei tarvitse ahnehtia yhdelle vuodelle tai yhdelle lomalle. Valkmusan reissulla olimme alun perin menossa merenrannalle, mutta oltiin onneksi riittävän fiksuja tekemään muitakin ratkaisuja. Merenranta odottaa parempia aikoja.

Pieni katsahdus menneeseen kesään

Blogissa on ollut hyvin hiljaista, mutta se ei johdu siitä etteikö olisi ollut aikaa. Ei vaan ole ollut sopiva aika. Nyt istuessani kotona ja katsoessani sivu silmällä ulkona vihmovaa syksyn ensimmäistä kevyttä räntäkuuroa, tuntuu vihdoin sopivalta hetkeltä kirjoittaa jotakin kesästä. Ensin halusin muuttaa blogin ulkoasua ja ilmettä. Tämä ei ole enää paikka mihin kerätään pisteitä suorittamisesta, vaan tänne kirjataan ylös tunnelmat sanoin ja kuvin.

Kun tietäisi mistä kirjoittamisen alkaisin. Asiat on edelleen kipeitä ja tekee tiukkaa kirjoittaa niitä ylös. Haluan tehdä sen silti. Toivottavasti tämä blogikirjoitus auttaa itseni lisäksi myös muita ymmärtämään sitä hetkessä elämistä ja olemaan itselleen armollisempia.

Luonto on ollut miulle aina hyvin tärkeä, jopa terapeuttinen paikka. Yhtäkkiä (no, jälkiviisaana ei niin yllättäen – jos osaisi kuunnella kehonsa viestejä paremmin) oltiin kuitenkin siinä tilanteessa, että edes luonto ei antanut enää yhtään mitään. Kävellessä metsässä ei kuullut linnun laulua, ei nähnyt kauniita asioita tai tuntenut kesän kuumentaman mäntymetsän tuoksua. Kesän suunnitelmat muuttui lennosta ja elettiin meille epätyypillisen rauhallinen kesä. Tai niin silloin luultiin. Nyt, kun viikko takaperin tehty kahden kilometrin pitkospuulenkki Valkmusan kansallispuistossa vei voimat useaksi päiväksi, huomaa tehneensä kesälläkin ihan liikaa.

Vähemmän on enemmän. Ja se on niin totta eikä pelkkä klisee.

Tunnolliselle, herkälle ja empaattiselle persoonalle on itsestään huolen pitäminen vaikeaa, vaikka oikeastaan millään muulla ei ole väliä. Jos ei huolehdi itsestään, ei ole mitään muillekaan. Ei ole helppoa turvata muihin, kun on itse tottunut olemaan se olkapää. On onni, että elämässä on joukko ihmisiä, joille riittää itsenään ja joiden tukeen voi luottaa vaikeina hetkinä. Pyyteettömästi. Kiitos teille. Tulen varmasti tarvitsemaan teitä vielä paljon, matka on vasta alkanut.

Muistiin: Rakasta itseäsi, niinkuin lähimmäistäsi.

Mielenterveys-jutut on edelleen vaiettuja asioita. Eihän kukaan töissä kahvipöydässä ota mielenterveyttään esille, vaikka samalla hetkellä on ihan luonnollista kertoa miten joku kirurgi leikkasi olkapään ja miten siitä on kuntoutunut. Ja kuitenkin ne on ihan saman vertaisia. Sairaus mikä sairaus. Vahva ei siis olekaan se, joka porskuttaa menemään. Vahva on se, joka myöntää ettei ole täydellinen.

Kaikesta huolimatta, vaikka menneen kesän muistot on kipeitä ja elämän johtolanka on edelleenkin hyvin ohutta seittiä, tuntee toisaalta elävänsä elämänsä parasta aikaa.

Valitsen tähän loppuun kuvia kesän varrelta. Euroopan vuorilta ja Suomen metsistä.

Salpaus-Rogaining VI 2.5.2015

Kevään etenemisen huomaa viimeistään silloin kuin suunnistuskausi pyörähtää käyntiin. Lähes samalla viivalla on aina myös Rogaining-kauden aloitus, varsinkin kun tänä vuonna Kevätrogaining jäi Lapin reissun vuoksi välistä. Vapun tienoilla meillä on ollut tapana suunnata Päijät-Hämeeseen jo parin vuoden ajan, niin myös tänä vuonna.

Kuudes Salpaus-Rogaining järjestettiin tänä vuonna 2.5.2015 ja paikkana oli Asikkala, mutta tällä kertaa Päijänteen vastaranta. Kalkkisten kylän alakoulu toimi kisakeskuksena, jonne suunnattiin kotoa varhaisena ja sateisena lauantaiaamuna.

Suunnittelu

Tämän vuoden valmistautuminen oli jälleen hieman erilaista kuin edellisinä vuosina. Tänä talvena tuli hiihdettyä lähes 300km ja kuntosalilla ollaan käyty pari kertaa viikossa nyt jo muutaman kuukauden ajan. Juoksukilometrejä on takana kovin vähän, mutta pyöräily onneksi jo parisen sataa kilometriä. Näillä eväillä lähdettiin siis liikkeelle.

Mites tää suunnittelu nyt menikään?

1:35000 kartta saatiin käsiin tasan kl. 10.00 ja reitin suunnittelu saattoi alkaa. Viime vuodesta poiketen suunnittelun haastoi melko pitkät rastivälit ja vesistö, joka jakoi kartan eteläosasta puoliksi. Aluksi erehdyttiin katsomaan, että kapea Kalkkistenkoski olisi ylitettävissä sillalla, mutta leivänmurun tippuessa pois kartalta ei ollut enää siltaakaan. Viime vuonna kierrettiin n. 33,5km samassa 6 tunnin ajassa ja pisteitä saalistettiin 1000. Alustavasti näytti siltä, että tehokas 1000 pisteen lenkki edellyttäisi 45-50km lenkkiä. Siihen ei rahkeet riittäisi.

Eri vaihtoehdoista päädyttiin 890 pisteen suunnitelmaan ja n. 30 km lenkkiin. Kiertosuunta valittiin sujuvan maaliin tulon perusteella myötäpäiväksi. Suunnittelun rutiinit olivat ainakin omalta osaltani hukassa, onneksi Anna oli kartalla heti ;)

Kisa

Startti oli perinteiseen tapaan kl. 12.00. Sadekin taukosi sopivasti ja liikkeelle päästiin kosteassa tuulessa. Lähtöpaikkana toiminut pelto oli vesisateen kostuttama.

Eka Vekara-lippikset oli meidän tuntomerkkinä tällä kertaa. Niin ja iloinen mieli!

Kisa eteni alkuosuudella suunnitelman mukaisesti. 51-95 rastien välillä tieurien ja kartan katkoviivojen yhteyttä jouduttiin pari kertaa epäilemään, mutta oikeassa oltiin. 95-56-62-73 kuljettiin suunnitelman mukaan, vain n. 20min aikataulua perässä. Ei siis mitään hätää. 73-84 meitä auttoi uusi metsäautotie ja ennalta arvelluttanu ryteikkö-suo-ojan ylitys jäi kokematta. Kartassa tietä ei ollut. 84 oltiin hieman yli kl. 14.00, joten aikataulu oli edelleen hyvin kireä. Matkavauhtina meillä oli n. 5km tunnissa, joten jos joku heitti niin kokonaismatkan laskenta.

Välituuletus, eka 10km takana.

84-41 välillä energianpuutos alkoi tuntua pienenä haparointina. Joka kerta on nyt käynyt niin, että kun miun keskittymiskyky alkaa hiipua, niin Annan vastaavasti paranee. Kiitos sen, 41 löytyi kohtuullisella vaivalla. Ennalta reitin puoliväliksi oli kaavailtu rastia 101. Sinne meno oli vaivalloista ja epävarmaa, vaikka gps-jälki ei sitä paljasta. Perillä oltiin 35min aikataulua perässä. Jälkien perusteella matkaa oli taitettu jo 17km. 101 jälkeen pidettiin evästauko, jossa paljastui, että emme olleet muistaneet syödä riittävästi. Kerran tunnissa energiaa, ai niin mikäs sääntö se oli? Evästauolla päätettiin jättää pois 44 ja 102 = 140 pistettä. Hieman harmitti, mutta kiire tulisi jo näilläkin valinnoilla.

Kevät etenee, Team K etenee.

82 löytyi helposti, kiitos metsätalouden. 82 jälkeen aikaa oli 1,5 tuntia, ja matkaa jäljellä n. 7km. Ei suurta hätää, mutta virheisiin ei olisi myöskään varaa. Juoksu kulki melko mukavasti ja 82-53 puolivälissä siirryttiin oikaisulle, suunnitelman mukaan. 15 min oikaisun päätteeksi päädyttiin 300 metrin päähän oikaisun aloituksesta. Vähäisetkin pelivarat oli syöty. Lisäksi 53 mennessä kartan kapeat katkoviivat olivat epäselviä ja haparointia tapahtui taas. Lopulta 53 löytyi, mutta aikaa oli jäljellä enää 40min. Päätettiin jättää pois sekä 35 että 34. Lopulta maalissa kokonaisaikaa oli kulunut 5:46 ja pisteitä kertynyt 670.

Summarum

Loppusijoitus oli 32/63 ja omassa 6 tunnin sekasarjassa 12/23. Eroa voittajaan jäi 580 pistettä ja omassa sarjassakin 500 pistettä. Viime vuoden oman sarjan 4. sija vaihtui 12. sijaan, voittajien pistemäärien pysyen melko vakiona. Kokonaismatkaa meille tuli n. 29km. Alkuperäisen 890 pisteen suunnitelma olis edellyttänyt n. 10km pidemmän kierron ja 1,5km/h nopeampaa kulkua. Spekulointi sikseen, meillä oli hauskaa ja nautittiin siitä, että meille tuli taas roppakaupalla haastetta eteen. Fyysinen jaksaminen oli nyt parempi kuin aikaisemmin, mutta vauhtia pitäisi saada lisää. Ja sitähän saa juoksemalla metsässä.

Kotisohvalta metsään – se on meidän motto!

Alun perin tämän kesän Rogaining-kaudesta piti tulla tynkä. Suomen MM-kisojen vuoksi, Retki-Rogaining on jo kahden viikon päästä. Sinne ei ollut tarkoitus mennä – alun perin. Loppukesän kahnauksiin on vielä niin pitkä aika, että nyt kuumeisesti pohditaan, että jos sitä ehkä kuitenkin….

22 km takana. Innostusta tarjolla roppakaupalla.