mein blogi luonnosta, seikkailuista siellä ja vähän muuallakin
”…tää hymy se ei hyydy…”
Maaliskuun ekan aamun kunniaksi suunnattiin ulos ja laduille. Ja voi veljet; tarjolla oli ehkä koko hiihtokauden parhaat ladut Maaliskuun aurinko lämmittää jo niin kovin, että parin tunnin hiihtelyn jälkeen latu alkaa pehmentyä. Siirryttiin siksi hiihtelemään pellolle, jossa hanki kantoi meitä ja aurinko tuuppasi lisää vauhtia. Tästä ei kevään odotus enää parane!
Näyttää muuten siltä, että hiihtokelit jatkuvat vielä ensi viikonkin!
Tiimi sai täydennystä kaupunkilaisvahvistuksilla ja suunnattiin neljän suksiparin voimin Kaskein kuusikoihin. Vahvituksemme eivät tosin olleet ymmärtäneet täysin mottoamme (Eväät ne retken tekee ja Hyvä ruoka on puoli retkeä), mutta onneks eilisen ystävänpäivän jälkimainingeissa jaettiin eväsvarantoamme tasapuolisesti.
Ladut ei olleet parhaimmasta päästä, mutta auringon killottaessa taivaalla ei tuo pikku seikka vaivannut. Letkamme hiihti puolessa toista tunnissa vajaan 14 kilsan matkan. Kommelluksitta ei vältytty, onneksi ei käynyt muuta kuin naurulihasten revähdyksiä.
Kamera olisi ollut paikallaan, kun eräs meistä yritti laskea mäntyyn (erään toisen tallittaessa keskellä latua istuinluidensa päällä) . Jälkeenpäin olisi ollut myös kiva seurata videolta miten kaksi hiihtäjää voi törmätä tasaisella ja suoralla ladulla nokakkain xD
Laskiaiseen kuuluu tietysti mäenlaskun lisäksi.. pulla. Tällä kertaa äiti oli loihtinut ne kierteelle. Namsk!
Kaksi päivää. Kaksi kahden tunnin retkeä. I-ha-na-ta!
Viime talven lumettomuuden vuoksi jäi lumikengät kokonaan narikkaan. Ei sitä sitten muistanutkaan miten hauskaa ja raskasta niillä tarpominen on. Nuoska lumi (lauantaina) ei ollut paras mahdollinen keli kenkäilyyn. Hiki tuli ainaki.
Lumikenkien kanssa pääsee talvellakin pois poluilta ja se on niissä se paras puoli. Lauantaina suunnattiin läheiselle suolle, jota ollaan monesti metsätieltä ihasteltu muttei tehty sen lähempää tuttavuutta. Reissu kannatti, mieli virkistyi. Sunnuntaina tarvottiin toisella puolella päätietä ja tehtiin sielläkin retkiä harjujen välisille soille.
Viikonlopun luontobongauksia oli: saukon jäljet, hirven makuu kuoppa, metson sulka, koppien lentolaivue, naurava närhi sekä kettu. Lukuisia eläimien jälkiä näkyi muitakin. Ei pöllömpää!
Lopuksi vielä tiimimme omaleimainen suunnistuksellinen taidonnäyte: kinnassuunta (toimii kesälläkin, ilman kinnasta tosin..)
