Sunnuntai 24.1. on tämän blogin juhlapäivä. Tänään alkaa tarinamme 12. vuosi. Meille se on kokonaisuudessaan täysi arvoitus.
Vuosien varrella olemme huomanneet, että blogi toimii parhaiten meidän päiväkirjana. Retkikohteiden esittelyihin keskittyvät muut sivustot ja niitä on helppo googlettaa.
Meille on tärkeintä retkeillä ja ulkoilla, etsiä ja tutkia, uutta ja vanhaa. Tarinat syntyvät retkeilemällä, mutta emme retkeile tarinoiden vuoksi. Siksi tänäkin vuonna saattaa tullaa lyhyitä tai pitkiä ajanjaksoja, joiden aikana blogi on hiljainen. Retkeilemme silti. :)
Mukavaa retkivuotta kaikille ja innostavaa etsimistä ja löytämistä kaikille mullekin retkikunnille!
Team K – jäsen Ferdi.Team K – jäsen Anna.Team K – jäsen Henri.
Rikkinäiset viikot päättyvät loppiaiseen, mutta loppiainen on erinomainen retkipäivä.
Anna oli käynyt jo kerran hiihtelemässä liukulumikengillä, mutta nyt oli ensimmäisen yhteisen suksiretken aika. Luntahan on vielä melko vähän, joten siksi valittiin maasto, jossa hiihdetään mustikka- ja puolukkavarpujen päällä. Niistä on suksien pohjille lopulta vain vähän harmia.
Auto jätettiin tutun uimarannan parkkipaikalle. Suksittiin suoraan metsään ja seurailtiin Jääkauden jäljet-retkeilyreitin yhtä osaa. Polulla oli pääosin ihan hyvä kulkea, vaikka loppupäässä korkeuserot ovat ainakin miun taidoille liikaa.
Kuolimon rannalla on vanha laavu, joka ei liene enää käytössä. Käydään siellä aina silloin tällöin, yleensä juomassa jotain lämmintä ja syömässä eväitä. Kaarroimme sinne myös nyt. Melkein tunnin hiihtämisen jälkeen eväät jo maistuivat. Paluumatka tehtiin melkein samoja jälkiä pitkin.
En muistanutkaan miten rankka laji tämä on, matkaa tuli vain 2,6 kilometriä, mutta aikaa meni melkein 1,5 tuntia. Voimat hupenivat myös hyvin tyylikkäästi, liekö jouluväsymystä vai mikä oli? :) Hauska retki tämä oli silti. Jos lunta tulisi 10-15 cm enemmän, niin retkeilyä liukulumikengin voisi laajentaa.
Anna tekee latua. Ei mennä ihan helpointa reittiä.Ferdi on oppinut palkkionmetsästäjäksi.Täältä tullaan!Taukopaikalla sukset pystyyn.Vanhalla laavulla on hyvä evästää.Kuolimon ranta alkaa olla jo jäässä.
Tämä on jo perinne. Uudenvuodenpäivänä tehdään aina vuoden ensimmäinen retki. Tällä kertaa kohde pohditutti etukäteen. Lunta oli vähän, mutta kuitenkin sen verran, ettei kaikkien metsäautoteiden varteen voi autoa jättää. Aprikoinnin jälkeen valittiin kaksi kohdetta, ensisijaisesti mentäisiin Rajajoelle, mutta viime vuonna löydetty vanha metsä olisi varalla.
Rajajoki on kahden kunnan ja kahden maakunnan välinen raja. Rajajoen oikea nimi ei ole Rajajoki, mutta sillä ei ole oikeastaan merkitystä. Joki on osa vesireittiä, joka laskee useiden koskien kautta Kuolimoon. Itse kuvittelin, että täältä vedet virtaavat jo Kymijoen puolelle, mutta väärässäpä olin.
Paikalla ei ole retkeilyreittejä, palveluita tai opasteita. Tämäkin kohde on meidän omaa mielikuvitusta. Omasta mielestämme löydettiin taas karttoja tutkimalla ihan huippukohde. Tuntuu, että täällä päin on lopulta aika vähän jokimaisemia. Jännittävän kohteesta teki lisäksi se, että toisella puolella kohoava mäki olikin jo naapurimaakuntaa.
Ensin tuli vastaan vesiputous.Vastamäki on jo Etelä-Savoa. Anna ja Ferdi ihailevat rajamaata.Rajajoen varrelta löytyy ihan muhkea rajapyykki. Harmittavasti jäi katsomatta, olisiko siihen kaiverrettu jotain.Rajajoessa on kaksi haaraa.Näkymää järvelle.Näkymää joelle.Vuoden eka retki on onnistuneesti päätöksessä.
