mein blogi luonnosta, seikkailuista siellä ja vähän muuallakin
Köngaskierroksesta kirjoitettiin erillinenkin juttu, mutta muuten on niin paljon kuvia että niistä on taas avartavampaa tehdä kuvakertomus.
Olkaa siis hyvä: Kuvat toistaiseksi pois käytöstä Zenphoto-haavoittuvuuden vuoksi.
Lomareissulla uusia kansallispuistovaltauksia oli Pallas-Yllästunturi ja Rokua.
Retkitauko oli venähtänyt liiankin pitäksi, ja sen tietysti huomasi siitä, että levottomuus kasvoi äärimmäisiin mittoihin. Liiottelua tai ei, niin metsään teki mieli ja mikä onkaan parempi päivä metsäretkeen kuin syyskuun lopun aurinkoinen sunnuntai. Autoiluun ei haluttu tuhlata aikaa, joten kohteen oli löydyttävä läheltä. Lauantaina päädyttiin valitsemaan retkipaikaksi Säänjärvi Savitaipaleen kupeessa. Eväät matkaan (trangiavapaata ruokaa tällä kertaa) ja menoksi!
Retkeilyreitti, jonka kokonaispituus oli n. 5km, starttasi entiseltä Säänjärven koululta. Aika omituisen näköinen viritelmä, lähinnä tuli mieleen keskeneräinen palatsi (keskellä maaseutua). Joku siinä näytti onnellisesti asustelevan… Reitin varrella oli 13 rastia, joista oli koottu opas mukaan otettavaksi, erittäin kekseliäs systeemi – ehkä kartan olisi toivonut nivaskaan mukaan? Rastien aiheena oli Säänjärven historia ja luonto.
Reitti myötäili Valkjärven rantoja ja polku kulki hyvin erityyppisten metsien halki. Matkan varrelle sattui karpaloapajat ja hyvä kota, jossa tulistella ja käristää makkaraa. Ihanasti savuntuoksua ja marjoja kotiin vietäväksi! Rauhallisen oloinen paikka, hyvä lähiretkikohde.
Huh hellettä! Eli lämmintä pitelee edelleen.. Ehkä vähän rankka sää patikointiin rinkan kanssa? Lähdettiin tutustumaan puistoon Kirkas-Soljaselta.
Kierrettiin ensin Soljasten suon luontopolku. Se antoi hyvin osviittaa Seitsemisestä, pinta-alasta suurin osa on suota tai soistunutta maata. Luontopolun kierrettyämme jatkettiin patikointia Jaulin kautta vanhalle Myllylle ja takaisin autolle. Reitti oli helppokulkuista eikä korkeuseroja juurikaan ole.
Yöksi päätettiin mennä Koverolammelle ja välietappiin käytettiin autoa. Reitin varrelle jäi Multiharjun aarnimetsä ja Koveron kruununmetsätorppa. Torppa toimii nykyisin perinnetilana (”Päivää?!”) eläimineen ja emäntineen. Kovero sykähdytti Seitsemisellä ehkä eniten, tila suorastaan pursusi historiaa ja entisaikaa. Koverolammella oli muitakin retkeilijöitä, oltiin sielläkin onneksi ensimmäisinä valitsemassa teltalle paikkaa. Lämmin suovesi ei juurikaa viilentänyt väsyneitä jalkoja, mutta hiet sentään huuhtoitui pois. Vesihuollon (lämpötila +30C) takaamiseksi haettiin vielä jalkapatikalla auto (20l:n vesipönttöineen!) lähemmäs. Seuraavana päivänä käväistiin Kirkkaanlammin kankaalla ja päätettiin sanoa hetkeksi patikkaretkille hyvästit.
Seitseminen ei ehkä antanut niin paljon kuin odotimme: luonto oli hyvin samankaltaista joka puolella Seitsemisenharjua ja Multiharjun aarniometsää lukuunottamatta. Hyvät nuotiopaikat, luontokeskus ja Koveron torppa kannattaa kuitenkin käydä tsekkaamassa!
