Anna – Sivu 6 – Meiän metsä

Juhannus rotkon pohjalla 20.6.2014

No, päästiin me välillä kipuamaan sieltä ylöskin. Ja taas alas ja vielä uudestaan ylös. Ei siis ollut mikään ihan kevyt keikka, vaikka kilsoja kertyi vain seittemän ja aikaa kului kolmisen tuntia ruokailuineen. Rinkat toi tietysti puolityhjinäkin lisätaakkaa koiville, mutta haluttiin vähän kantoharjoitusta tähän kesän alkuun. Muuten ei olla patikkaretkillä oikein käytykään, kun on ollut tuota rogaining-menoa niin kiitettävästi! Kuukauden päästä sitten Lappiin tuntureita valtaamaan, saa nähdä pitääkö ottaa lumikengät mukaan ;)

Kävästiin siis Joensuun ja Kontiolahden rajalla sijaitsevassa Kolvananuuron rotkolaaksossa. Yleensähän me ollaan juhannuksena menty koko viikonvaihteeksi metsän keskelle. Mikä lie etiäinen ollut säiden suhteen, kun alkuvuodesta varattiin tuttu mökki Enosta ja pidetään tätä majapaikkana. Ihan hyvä vaihtoehto tuossa kelissä telttailuun. Ja mitenlie työ vienyt niin paljon mehuja kevään aikana, ettei metsäretki tuntunut muutenkaan varteenotettavalta vaihtoehdolta?

Päätettiin kuitenkin toteuttaa (miun) pitkäaikainen haave taivaltaa suomalaisessa kesäyössä. Paikka oli siihen mainio: rehevä lehto kasvustoineen ja eläimineen (lähinnä linnut oli äänessä) toi paljon ihmeteltävää. Paikoin polku kulki suurien kivenlohkareiden päällä ja jossain siellä alla kohisi puro. Majaviakin oli kuulemma ainakin joskus ollut, niistä ei ollut nyt minkäänlaista havaintoa.

Ettei ihan kommelluksitta olis sujunut tämäkään reissu, niin ruuanlaitossa Henri pääsi esittelemään gourmet-kokin taitojaan. Oltiin varattu ruuaksi retkiruokapussit ja ohjetta (metsässä) tavatessamme muistettiin hyvinkin, miksei niitä silloin edellisellä kerralla tullut tehtyä: muusia ja lihapullia – kyllä heti kun pyöräytät ne pullat ensin.. Onneksi samalle nuotiolle ilmestyneet retkitoverit pelasti meit hädästä tarjoamalla rasvaa paistamiseen ja näin saatiin aikaan yksi iso jättimäinen lituskalihapulla. Maku oli kyllä hyvä, vaikka ulkonäkö ei ehkä niin hemaiseva olekaan :D Pötsit saatiin täyteen ja kahvien jälkeen kierrettiin reitti ympäri.

Korkeuserot oli huikeat, niitä ei oikeastaan tajunnutkaan vasta kuin reitin puolivälin jälkeen kun pääsi ihailemaan maisemia korkean kalliojyrkänteen päällä. Maisema toi paikoin mieleen Lapin tai ehkä Kainuun jylhyyden ja toisaalta tuo eteläkarjalaiselle kulkijalle epätyypillinen lehtomaisema Keski-Euroopan? Ja kyllä siinä Suomen valoisassa kesäyössä on vaan oma taikansa. Patikoimisen arvoinen yö (meidän mittapuussa yö on 21-24). Mökillä vielä lämmittettiin sauna ja käytiin uimassa kirkkaassa Kaltimossa. On tää kaunis maa!

Kaapo Kettunenkin oli eka kertaa metsässä mukana, pärjäsi hyvin tippumatta matkasta ;) Hänen syntytarinan voit lukea käsityöblogin puolelta..

Fillari-Rogaining Jyväskylässä 18.5.2014

Sain kunnian raapustella mein eilisestä retkestä, kun H lähti ulkomaille edustamaan.

Eilen oli mein ensimmäinen rogaining-mittelö polkupyörillä! Lähtökarsinassa tehtiin havainto oman kaluston eroista suhteessa muihin osanottajiin: meidän retkifillareiden lisäksi mukana taisi olla kokonaista kolme ei-maastopyörää. Laukkujen lukumäärä ja koko oli myöskin vähän eri luokkaa. Ei annettu sen häiritä menoa, päätavoitteena oli lähteä tekemään hyvä reeni ja samalla nautiskella yhdessä ulkoilmasta koko päivän ajan. Kelikin suosi yli 20 asteen lämmöllään ja auringonpaisteella.

Koko matkaa ei tarvinnut käydä pyörän kanssa, me tehtiinkin kahdelle rastille pisto jalkapatikassa. Toinen oli hulppealla mäennyppylälle, joten kapuaminen vattupusikossa kannatti jo maisemien (ja 8 rastipisteen vuoksi). Jälkimmäinenkin rastinotto sujui hyvin, pyörien luokse löytäminen olikin sitten vähän hankalampaa. Ensi kerralla ehkä se kompassi mukaan..

Tiet oli hyvinkin erilaisia. Oli kuvankaltaisia pinnoitettuja kiitoteitä, kivistä hel*etinpolkua (pinta nyrkin kokoista sepeliä) sekä eri kuntoisia polkuja. Pyöriemme kunniaksi – ja miksei myös itsemme – täytyy mainita, ettö ainoastaan yhdellä tieosuudella piti työntää pidempi pätkä. Renkaat ei vaan rullanneet pehmeässä hietikossa.

Eväät oli hyvin samantapaisia kuin kinttukisoissakin, soseita, soppaa, omia energiakeksejä, hedelmiä.. Tässä spesiaalina oli kahvila, jossa käytiin tankkaamassa energiaa paninin muodossa. Puolen tunnin huili virkisti. Ja oli muuten aika eksoottinen kahvila, kallion sisään louhittu planetaario. Ihan kuin olis tupsahtanu Saksaan!

Kapteeni alkoi puolen välin jälkeen osoittaa hyytymisen merkkejä. Liikkeelle lähtö hieman kohmettui (itse kuvaili jäätymiseksi), mutta suklaan (pandaa tietysti, kun Jyskylässä ollaan!) voimalla saatiin joukkueenjohtokin tilanteen tasalle. Itse tuumailin, että tällanen kisamuoto oli jokseenkin lepposampaa kuin kinttumallinen. Ehkä siks, että tavotteet oli toisenlaiset ja sai rennommin fiilistellä?

Matkalla oli hurjasti mäkiä, joista jyrkin ehkä 17% nousu. Tai niin ainakin oli tienpintaan kirjoitettu enkä lihastuntumalla sano sen paljon valehdelleen. Hetken kuvittelin itseni Giron vuoristoetapille.. Jotkut jupisi mäkisestä reitistä, itse mielsin ne hyväksi reeniksi. Ilman rastinottoa pyöräillessä olisi helppo jättää tullaiset väliin? Junaakin jouduttiin väistämään ja melkein ajettiin nokkakolari – oravan kanssa! Käärmeitä oli tullut useaan kohtaan tielle lämmittelemään.

Lähes yhtä freesinä oltiin maalissa, niinkuin H tässä kuvassa. Matkaa kertyi n. 74 kilsaa ja aikaa tuhrattiin hieman vajaa 8 tuntia. Rasteja napsittiin 18. Pummeja tuli oikeastaan yksi, ja sekin johtui kartantulkintavirheestä (tie ei mennytkään läpi, vaan poikkesi kesämökin pihaan, joten ei auttanut kuin kääntyä ympäri..).

Kaikin puolin mahtava kisa, ensi vuonna uudestaan?!

Seuraa blogia Bloglovinissa

Kauden avaus 30.3.2014

Kesä- ja samalla kisakausi 2014 on nyt avattu Kevät-Rogainingin merkeissä. Kisa-alue oli osin Sipoonkorven kansallispuistossa, joten saatiin myös sillä saralla yksi saavutus plakkariin! Rogaining tapahtuma oli meille kaikenkaikkiaan neljäs ja erityislaatuista oli, että mie sain olla joukkueenjohtajana, Henri on hoitanut valmentamisen.

Maasto oli jo sangen keväinen, lunta ripauksina siellä täällä – perhosia liiteli ja sinivuokot työnteli varsiaan heinikosta (pieniä luontohavaintoja kerkii tehdä aina ;)). Nyt maaliskuussa keli oli lähes samanlainen kuin viime vuoden toukokuulla Salpaus-Rogainingissa. Meillä oli maastolenkkarit ja paikoin jäisiksi tallautuneilla poluilla pito jäi vajaaksi. Onneksi suurin osa mentiin metsää pitkin, joten nuo jäiset kohdat meni palautteluna..

Tässä kisassa ei ollut laisinkaan erikseen suunnitteluaikaa, vaan aika lähti rullaamaan heti kartan saannin jälkeen. Käytettiin reitin suunnitteluun alussa neljä minuuttia ja tarkisteltiin reittiä aina matkan varrella. Poikkeuksena aiempiin suorituksiin emme lähteneet keräämään kaikkia jämärasteja, vaan saalistetiin isompia pisteitä. Kaikki seiskat (pisteitä sai aina 2, 3, 5 tai 7) kerättiinkin talteen ja yhteensä pojoja kertyi 84. Reittiin oltiin maalissa tyytyväisiä, vaikka aikaa jäi melkein 20 minuuttia käyttämättä. Yksi rasti olisi hyvällä juoksuvoimalla ja suunnistussuorituksella ollut saatavissa, mutta muuten meille optimimatka. Oli siis syytäkin olla tyytyväinen: kaikkien aikojen paras kisa sijoituksen (57/94) ja pisteprosenttien (74/100%) perusteella. Antaahan tuo osviittaa kehityksen suunnasta, vaikka edelleenkin ne elämykset ja yhteiset hetket on mitä myös metsässä kirmaamalla haetaan.. Suunnistussuoritus oli näinkin alkukaudesta oikein mainio. Muutama haparoiva reitinvalinta (joista toinen vei vahingossa rastille..) ja yksi totaalitippuminen oli ainoat miinukset. Onneks kartalle päästiin suht nopeesti takas. Positiivisena yllärinä oli, että koko matkan (n. 16 km) jaksoi hölkätä pieniä kävelypätkiä ja kolmea lyhyttä evästaukoa lukuunottamatta.

Eväspolitiikasta muutama lause viel tähän loppuun. Omatekoset superkeksit oli maistuvampaa tankkausta kuin kaupan vastaavat, mustikkakeittoa ei vaan voita mikään ja sämpylät on näin lyhyellä reitillä liikaa. Vettäkin kun oppis juomaan enemmän, niin jaksas paremmin, Juomarepun 1½ litrasta kulu vaan kolmasosa!!!

Hyvillä mielin uusia haasteita kohti :)

Valmentaja mainitsi jotain RepPU-harjoituksesta(Repovesi Polkujen Ulkopuolella) ja Salpaukseen täytyy lähteä tekemään vertailutulos..