Annan työkaverilta saatiin vinkki Nuorajärven kosteikosta Lemillä. Paikka oli meille ihan vieras, vaikka sijaitsee vain reilun 10 minuutin ajomatkan päässä Savitaipaleelta. Kosteikko on Etelä-Suomen suurimpia, kokonaisuudessaan lähes 26 ha.
Kosteikolle on hyvät opasteet Tevaniementieltä ja paikalta löytyy niin kuivakäymälä, laavu kuin hieno lintutornikin. Pysäköintitilaa on reilusti.
Kosteikon reunaa kiertää tiepohja, jossa pystyi ainakin nyt vähän kuivempana ajankohtana kiertämään melko pitkälle. Varsinaisia opastettuja reittejä ei ole, mutta lintutornista riittää ihasteltavaa ja laavulla on varmasti mukava viettää aikaa lintuja ihaillen.
Tämä on taas niitä kauan mietittyjä kohteita. Jokilaaksoissa on jotain erittäin kiinnostavaa, kun niiden ympärille on vuosien saatossa kasautunut vaikka mitä historiaa. Ja luontoakin tietysti. Tämän niin erikoisen kevään aikana on tullut muutaman kerran vastaan tilanne, jolloin on vain päästävä liikkeelle. Kaiken ajan kun viettää kotona, niin on hyvä tuulettua turvallisesti jossain.
Summanjoki alkaa kartan ja Wikipedian mukaan jostain Kaitjärven eteläpuolelta Luumäeltä Etelä-Karjalassa ja päätyy mereen missäs muualla kun Summanlahdella Haminassa. Ollaan aikaisemmin koluttu näitä Kymenlaakson jokia jonkun verran, mutta tätä ei koskaan aikaisemmin.
Summanjokea lähdettiin etsimään Saaramaan tienoilta ja ensimmäisen kerran se tuli meille vastaan Turpaassa. Oltasiin se toki tavoitettu aikasemminkin, mutta Turpaassa on kuulemma ollut ruutitehdas 1800-luvun lopulla. Jälkiä ei valitettavasti havaittu.
Seuraavaksi suunnattiin Keisarinkoskelle, josta piti löytyä vanhan sahan jäänteet. Ja löytyihän se. Myös saha on aluperin 1890-luvulta, mutta ihan niin vanha tuo nykyinen rakennus ei ehkä ole? Täällä on ollut myös mielenkiintoinen pato. Ja sillalta löytyy Haminan ja Anjalankosken raja (nyk. Haminan ja Kouvolan raja).
Evästarjoilun vuoro oli Liikkalan linnoituksella, jossa on näyttävät, ilmeisesti lähes alkuperäisessä asussa olevat vallit edelleen hienosti näkyvillä. Tämä linnoitus kuuluu samaan Suvorov-sarjaan Savitaipaleelta tuttujen linnoitusten kanssa. Linnoitus on valmistunut 1790-luvulla.
Retken salamyhkäisin kohde oli edessä. Teollisuus- ja tehdashistoriaa, johon ei ole opasteita. Jätänpä tässäkin osin arvoitukseksi tämän jännittävän kohteen, jota ei kartoista löydä. Se pitää löytää muulla tavalla. Kohde on myös esimerkki siitä, miten kehitys ajaa vain ohi – jäljelle jää rauniot.
Huiputusten vuosi kun on kyseessä, niin pitäähän se käydä ihmettelemässä lähes merenrannassa oleva Uuperinmäki (80 metriä mpy). Taas on yksi huippu vallattu.
Vähän on kohdeväsymystä jo ilmassa, mutta ajettiin silti Stockforsin vanhan tehdasmiljöön ohi ja päädyttiin lopulta Värälän kylään rauhan muistomerkille. Olipahan historiakohteita kerrassaan ja lipsahdettiin vähän jokilaakson ulkopuolellekin. Hieno retki kuitenkin ja vaihtelua tähän ankeaan kevääseen.
Wappuna mie saan päättää retkikohteen, koska on miun synttärit.:) Jotkut (monet) kohteet on sellaisia, joita olen merkinnyt mieleeni jo kauan sitten. Tämä on yksi niistä.
Repovesi on meille tuttu paikka, mutta ihmispaljoutta vierastaen jätämme sen tällä kertaa kokonaan väliin. Repovedeltä Mäntyharjun suuntaan kulkee reitti (nykyään parikin versiota), jotka on meille vieraita ihan Repoveden päätä lukuunottamatta. Pitkäjärven laavulla on käyty syksyllä 2017. Seudulla on paljon historiallisia kohteita, jotka liittyvät mm. Savon rataan ja kansalaissodan / sisällissodan taisteilupaikkoihin. Annalle ei sitten kerrottukaan mihin ollaaan menossa, kyytiin vaan ja nokka kohti Etelä-Savoa.
Mäntyharju-Repovesi reitille koukattiin Kinnin ja Mouhun väliseltä tieltä. Tämä reitti soveltuu myös maastopyöräilijöille, joten polku oli vetisyydestä huolimatta leveä ja erittäin hyvin merkitty. Pian lähtöpaikan jälkeen tultiinkin jo Matkoslammen laavulle, jossa oli aikomus evästää. Toinen koirapariskunta oli kuitenkin jo evästämässä, joten siirryttiin polulla vähän eteenpäin mukavan kallion laelle taukoilemaan.
Varsinainen retkeilyreitti jatkaa eteenpäin kohti Mäntyharjua, mutta minulla oli mielessä ihan muu kohde. Yllätys meni vähän pilalle, kun muutama sata metriä ennen paikkaa sinne oli opasteet. Savon radan välittömässä läheisyydessä on Savonradan rakentajien uuni. Hieno kohde, erittäin kiinnostava ja hyvin säilynyt. Paikalla voi vaikka evästää. Nythän junaliikennekin oli ihan minimissään, joten häiriöitä ei ollut. Takaisin autolle palattiin Mouhun kautta ja kierrokselle tuli mittaa 6 kilometriä.
Mouhussa vierailtiin Mouhun taisteluiden muistomerkillä, josta ajeltiin evästämään Sarkaveden rantaan. Kello alkoi olla jo aika paljon, mutta vielä oli pari kohdetta missä haluaisin käydä. Anna totesi, että käydään pois, mikäs kiire meillä tässä on.
Ensimmäinen näistä on Kärmevuoren kupeessa oleva Punasotilaan hauta-muistomerkki, josta löytyy valitettavan vähän tietoa muille kun geokätköilijöille. Kärmevuoren huiputus tuli tässä tehtyä ihan huomaamatta. Taas yksi historiallinen kohde, jonka opastus on päässyt ihan retuperälle.
Viimeinen kohde on Kinnin kohdalla oleva vanhan Savon radan ratapiha ja siitä jäljellä olevat merkit. Kuljettiin suoraan metsien läpi Kärmevuorelta alas vanhalle radalle, jossa kulkee nyt metsäautotie. Hieno paikka, johon ei oltaisi ilman geokätköilyä myöskään osuttu. Kinnin rataosuudella on tuoreempaakin historiaa tarjolla, sillä siellä tapahtui huhtikuussa 2018 säiliövaunujen suistuminen raiteilta. Tämä aiheutti isoja ympäristövahinkoja alueella.
Muistin onnettomuuden, mutta en yhdistänyt sitä vanhan radan kummallakin puolella olleisiin putkituksiin ja metsälampien ympärille tehtyihin patorakennelmiin tai sorastuksiin. Jälkeenpäin tästä luin, harmittava juttu. Se ei kuitenkaan vienyt hohtoa pois hienosta synttäripäivästä.