Astuvansalmi 5.9.2020

Meillä kuuluu koiran kasvattajasopimukseen velvoite käyttää Ferdi ainakin kahdessa virallisessa koiranäyttelyssä 18-36kk ikäisenä. Velvoite ei aiheuta suurta stressiä, mutta treenata pitää, vaikka ikää on vasta vähän yli vuoden.

Yksi loppukesän (ei alkusyksyn) odotettuja kohokohtia oli Ristiinassa järjestettävä suuri koiranäyttely. Tähän reissuun oli alun perin varattu koko päivä, eikä retkeilyä sisältynyt suunnitelmaan. Tämä muutosten vuosi aiheutti kuitenkin sen, ettei paikalle voinut mennä kuin puoli tuntia ennen omaa vuoroa ja poistua piti välittömästi. Saapumisesta lähtöön meni alkulenkkeineen tunnin verran, alueella oltiin vain tuo sallittu aika. Siksi retkisuunnitelmiakin oli ehditty kääriä varastoon.

Tunnin kotimatkan sijaan meillä oli herännyt jo hetki ennen näyttelypäivää ajatus vierailusta Astuvansalmen kalliomaalauksilla. En ole itse käynyt siellä koskaan, Anna oli käynyt joskus nuorempana. Sinne siis, matkaa Ristiinasta tuli vaivaiset 20 km. Pysäköitipaikalla oli juuri juuri tilaa meille.

Olin etukäteen ottanut selvää reitistä ja siitä, että alkupäässä opastukset ovat surkeita (niitä ei ole). Polku lähtisi heti pysäköintipaikan tuntumasta. Näin suositussa kohteessa polku on varmasti selkeä, joten eksymisen vaaraa ei ole. Paikan päällä opastimme oikealle tiellä hämmentyneet kanssaretkeilijät, joihin oli iskenyt epäusko opasteiden puuttuessa.

Itse reitti ei ole ihan helpoimmasta päästä kulkea, korkeuseroja on paljon ja jonkun verran polku kulkee kivikoissa. Joku muukin koiranäyttelyssä vieraillut koira oli päässyt samalle reitille emäntineen ja isäntineen. Kalliomaalaukset olivat hienoja, ihmisiä oli ehkä vähän liikaa, Ferdi pääsi uimaan eli lopputuloksena erittäin mukava retkipäivä.

Anna ja Ferdi työn touhussa.
Näyttelyeväät, näistä ei tingitä koskaan.
Näyttelykoiran poseeraus.
Astuvansalmen kuuluisat kalliomaalaukset.
Perillä ihailemassa kalliomaalauksia.
Ferdi on kunnostautunut uimisessa tänä kesänä.
”Onks pakko mennä jo?”
Korjataan sen verran, että löytyihän se opaste.

Sijainti: Ristiina, Mikkeli.

ETRS89 (~WGS84)

61° 27,59909′, 27° 32,42113′

Päihäniemi 26.8.2020

Nythän tästä iltaretkeilystä alkaa tulla tapa. Koira mukaan, evästä kaupasta ja kohti kohdetta. Illat ovat vielä sen verran valoisia, että iltakahdeksaan asti pärjää helposti ilman valoja. Kotona ollaankin sitten pimeällä.

Taipalsaaren Kattelussaaresta löytyy monelle eteläkarjalaiselle tuttu retkikohde Päihäniemi. Itse muistan lapsuudesta partioleirit vähän retkikohteesta eteenpäin. En esittele retkikohdetta sen enempää, siitä löytää lisää Etelä-Karjalan retkeilykohteita esitteleviltä verkkosivuilta mm. täältä.

En edes muista milloin oltaisiin edellisen kerran käyty täällä. Minulla on mielikuva, että kohde on varsinkin kesäisin aika kaukana siitä mitä me arvostamme. Autolla kun helppo tulla viereen, niin yleensä se on hyvä merkki välttää tällaisia kohteita. Sen sijaan elokuun lopun arki-iltana Päihäniemi on mitä innostavin retkikohde.

Kiertelimme niemeä ja kävimme myös Kummelniemessä asti. Mökkitontteja väistelen liikkuminen onnistuu mukavasti. Alueella on paljon polkuja, mutta kannattaa olla tarkkana, ettei päädy epähuomiossa jonkun pihalle.

Hieno ilta kaikin puolin, retkikohteen epäsiisteys kuitenkin hämmensi. Eikö niitä roskia ja muita jätteitä ole yhtä helppo viedä poiskin?

Mäntymetsää ja harjumaastoa. Täällä on hyvä hengitellä.
Näkymiä kohti Imatraa ja Joutsenoa.
Suur-Saimaan selkiä.
Linjataulu.
Kivikkoinen on rantamaisema, mutta Fedin oli tässäkin hyvä uida.
Elokuista ilta-aurinkoa parhaimmillaan.

Sijainti: Päihäniemi, Taipalsaari.

ETRS89 (~WGS84)

61° 10,32758′, 28° 21,93950′

Pilkkahiekka ja Sarviniemi 23.8.2020

Uskallan väittää, että mielenkiintoisimmat retkikohteet löytyvät karttoja tutkimalla (vanhoja ja uusia), eikä niitä ole merkitty opastein. Tälle viikonlopulle pohdittiin monenlaista, mutta lopulta päädyttiin retkeilemään Taipalsaaren puolella. Retkeen yhdistettin historiaa ja haistelua.

Vanhan hotelli Saimaanrannan toisella puolella on harjumaastoa, jossa on ilo liikkua. Keskelle tätä aluetta jää historian helmi, Saimaanrannan laskettelurinne, joka ei juurikaan erotu maisemasta. Sain kuitenkin toteutettua pitkäaikaisen haaveeni, kun kiipesimme laskettelurinteen huipulle. Jotain merkkejä oli vielä jäljellä, vaikka kulta-ajasta taitaa olla kohta se 30 vuotta.

Hajutreenin jälkeen päätettiin vielä tarkistaa Suur-Saimaan rannalta Pilkkahiekka. Kartassa se on kuvattu hiekkarannaksi ja sitä se varmasti onkin. On vaan nykyään jonkun mökkirantaa, joten mikään vierailukohde se ei ole. Varmasti on ollut hieno paikka tämäkin joskus.

Sunnuntaina ei ole kiire, joten pyörähdettiin vielä Sarviniemessä katsomassa uusia retkeilyrakenteita. Hienothan ne ovat, tosin jotenkin ne Lomaliiton rakennukset toivat omanlaisensa menneisyyden vivahteen. Nyt ne on purettu ja Geopark Saimaa-kohde on ehostettu huippuunsa. Tänä kesänä jäi pyöräretki Saimaan toiselle rannalle tekemättä, mutta onhan näitä kesiä vielä.

Leppoisaa retkeilyä elokuun lämmössä.
Siitä valitaan kohde.
Saimaanranta SKI.
Uusia retkeilyrakenteita. Yöpyminen alueella on kiellettyä.
Sarviniemen lauttasatama, josta kesällä liikennöi polkupyöriä ja retkeilijöitä kuljettava lautta.
Sarviniemen pohjoisrantaa.
Ei ollut ruuhkaa Sarviniemessäkään.
Ferdin uljas poseeraus suuren Saimaan äärellä.

Sijainti: ”Saimaanranta”, Taipalsaari

ETRS89 (~WGS84)
61° 13,57140′, 28° 5,45977′

Sijainti: Sarviniemi, Taipalsaari

ETRS89 (~WGS84)
61° 16,52346′, 28° 3,46242′