Kategoria: Fillarilla

Juhannuksen jälkeisestä kuntosuunnistusviikosta juuri ja juuri toipuneena edessä oli jo toista kertaa Pyöräretki eli pyöräretkeilyn SM-kisat Keuruun seudulla. Tämä on todella pitkä tarina, joten varaa mukaan kahvia ja tarvittava määrä lisäravintoa…

Lievää hermostuneisuutta oli havaittavissa jo kisaviikolla ja ei liene paljoakaan liiottelua, jos totean, että meitä molempia jännitti taas aika kovin. Pakkailtiin tavaroita jo hyvissä ajoin ja pyörän huoltokin ehdittiin tehdä ajoissa, vaikka osa meistä oli siitä hieman huolissaan. Tämän vuoden osallistumispäätös oli muuten tehty viime vuoden paluumatkalla.

Perusjuoni kisassa oli sama kuin viimekin vuonna. Pyöräilyä, rasteja ja rasteilla erilaisia tehtäviä kahden päivän ajan. Nyt oli etukäteen tiedossa, että matka suuntautuu kohti Multiaa eli Keuruulta pohjoiseen. Kisaohjeista päätelleen matkaa tehtäisiin harvemmin asutulla seudulle kuin mitä edellisenä vuonna ja matkaa taitettaisiin enemmän sorapinnalla kuin asfaltilla. Yöpyminen tapahtuisi Multialla leirintäalueella ja sunnuntaina olisi paluu takaisin Keuruulle.

Viime kesään verrattuna oltiin viihdytty pyörän päällä todella vähän. Minulle oli hankittu uudet pyörälaukut ja makuualustat oli päivitetty astetta parempiin ja pienempiin. Sellainen ennakkoaavistus meillä kuitenkin oli, että oltaisiin edelleen raskaan sarjan kalustolla liikenteessä. Osallistujalista näytti etukäteen katsottuna lyhyemmältä kuin viime vuonna, joten meillä olisi hyvät mahdollisuudet 5. parhaan joukkoon.

Lauantai 5.7.2014

Hyvin nukutun alusyön jälkeen (Petäjäveden Lemettilässä) oli aika suunnata kisapaikalle lauantaiaamuna. Viime vuotisesta kiireestä oppineena oltiin paikalla jo yhdeksän pintaan ja ehdittiin kasata pyörävarustukset hyvissä ajoin. Kumma juttu muuten miten viime vuonna omista laukuistani ei löytynyt mitään, vaikka tavaraa oli enemmän. Kartat saatiin kl. 10.00 ja reitti oli suunniteltu varttia myöhemmin. Nyt voi paljastaa, että meillä oli käytössä nopean ratkaisun taktiikka. Viime vuonna arvottiin ketjun katkaisussa eli siinä aloituksessa tunti. Lopputulos oli mitätön. Nyt aloitustehtävästä riippumatta päätettiin tehdä nopein mahdollinen suoritus ja heti baanalle, vaikka pisteiden menetyksen uhalla.

11.00 kilpailun pääpyöräiljä ja -johtaja Tomi Mandelin ”ampui” lähtölaukauksen ja aloitustehtävän sai aloittaa. Aloitustehtävänä oli irroittaa joukkeen kilpailijalta rengas ja viedä se näytille tehtävää valvovalle upseerille. Täydet pisteet sai, jos irroitti ja tyhjensi renkaan, osan pisteistä pelkällä irroituksella. Meidän pikkupumpulla saa 4bar renkaaseen 877 pumpun liikkeellä. Joten rengas irti, näyttö, kiinni, matkaan. Hetken luultiin etenevämme jo kärjessä, mutta ei sentään, pääsimme kaiketi toisena liikkeelle. Pian meidät ohitti 3-4 joukkuetta ja ekalla varsinaisella rastilla oltiin kärkipäässä.

Ensimmäiset kaksi rastia liittyivät pikataipaleeseen eli ajakaa 3km matka niin nopeasti kuin voitte. Saatiin tästä toki jotain pisteitä, mutta meidän kalustolla ja kunnolla mäet olivat liikaa. Keksittiin samalla meille motto: ei ole nopeimpia, eikä terävimpiä, mutta iloisimpia ollaan varmasti :) Matka jatkui sorateitä ja osin asfalttia pitkin rastien 54, 44, 34 kautta rastille 77. Rasti 77 oli Toikkolan nukke- ja käsityönäyttely Petäjävedellä. Siitä Töysänperältä käännytään oikealle ja jatketaan mäkeä ylös niin pitkälle kuin pääsee. Jos joku joskus sanoo, että on paljon tavaraa jossain paikassa, niin suosittelen käymään Toikkolassa. Siellä oli paljon tavaraa. Hauska paikka ja erityisen ystävällinen henkilökunta!

 

Rastille 62 kiepautettiin pidempää reittiä ja mikä maisema meitä odottikaan. Ei tarvitse mennä Alpeille tai Lappiin – WAU. Rasti 62 oli itsessään tosi mielenkiintoinen paikka, Karhunahas. Tarinan mukaan metsästäjät olivat ahistaneet karhun tuonne loukkoon. Paikalla oli ötököiden lisäksi komea laavu ja rastitehtävä tottakai. Alunperin oli ajateltu pystyttää kesäkeittiö vasta seuraavan rastin jälkeen, mutta koska tiedossa oli kahvilarasti, niin päätettiin lounastaa ennen sitä. Kyllä, meillä oli ja tulee jatkossakin olemaan trangia mukana. Saadaan mukavasti lämpimät ruoat valmistettua kesken kisan tuoksinnan. Kana-pasta-kasvispata naamaan ja kohti jälkkäriä. Rasti 78 oli Sahralinnassa, jossa piti vielä suorittaa rastitehtävä ennen maittavaa kahvia ja jäätelö-mustikkapiirakka (Henri), jäätelö-munkki (Anna) palkintoa. NAM! Ja täälläkin niin loistava palvelu, että oikein hyvää teki.

Kahvin jälkeen kello oli jo puoli viisi ja tavoitteena meillä oli ehtiä leirintäaluelle kahdeksaksi. Kartalla oli edelleen seitsemän rastia + leirintärasti. Päätettiin lähteä etenemään rastille 75, joka oli Keski-Suomen korkeimmalla kohdalla ja vieläpä 20 metriä ylempänä Kiiskilänmäen näkötornissa. Tie oli ennakolta mainittu irtosorarikkaaksi, mutta läpi taisteltiin.

Tornilta oli käytännössä kolme vaihtoehtoa jatkaa, joista päädyttiin etenemään ensin hyväkuntoista soratietä alamäkeen rastille 64 ja asfalttitietä kohti Multiaa. Tämä oli hyvä valinta, sillä loppumatkan 33km ajettiin asfaltilla. Kyllä on Suomen kesäilta kaunis, vaikka pikitieltäkin käsin. Leirintärastia edeltävä rasti 35 oli Uitamonkosken myllymuseolla. Anna hurmaantui täydellisesti! Tunnistustehtävä, myllyn ja ympäristön osiin liittyen, ei mennyt meiltä ihan nappiin, mutta mikä paikka! Pyöräretken parhaita piirteitä on se, että rastit tai reitit rasteille kulkee komeissa maisemissa.

Lauantai-ilta kääntyi jo kahdeksan paremmalle puolelle kun saavuttiin Sinervän leirintäalueelle. Viime vuodesta opittiin, että päivä ei suinkaan pääty tähän, vaan edessä on vielä yötehtävä. Viime vuonna yötehtävä oli katkaista selkärangan. Nyt oltiin varauduttu henkisesti paljon rajumpaan tehtävään, mutta mieluisena yllätyksenä tehtäväksi tuli rakentaa tuiki tarpeellinen pyörän varuste, joka pitää hyväksyttää sunnuntaiaamuna ja lisäpisteitä oli tiedossa, jos tuikitärkeä osa oli mukana vielä rastilla 68.  Idea syntyi nopeasti ja toteutus jäi tänä vuonna Annan vastuulle. Turvaviiri, joka pitää hopeiset Mersut ja tummat Audit tarpeeksi kaukana meistä. Herkullisen kinkkukiusauksen kautta teltan pystytykseen ja pesulle. Unta ei tarvinnut kauaa odotella. 

Sunnuntai 6.7.2014

Viime vuonna sunnuntai oli selviytymisen päivä. Nyt aurinkoinen aamu oli hieman haikea, tämähän loppuu kohta. Edellisenä iltana oltiin tehty joustava noin 60km suunnitelma. Lauantain puolella oli ajettu 99km, joten summakilometrit jaksaisimme hyvin ajella.

Rastisuunnitelmaa pitkin ajoimme ensin lähirastille 52, josta noin 10 km pikitiepätkä tehtävärastille 68. Pyöränkorjausrasti ….OK. Tämä ei ole meidän tiimin vahvuusaluetta, vaikka ketjunkatkaisua oli nyt harjoiteltu huolella. Satula paikalleen, rengas kiinni, eikun jarrut irti, rengas kiinni, jarrut kiinni, ilmaa renkaaseen, ei onnistu, uudelleen, ei onnistu, ketjut paikalleen, takajarrut kiinni, ilmaa renkaaseen ei mene, mikäs tässä nyt kun on ihan tuttu venttiilikin. Tuloksena 4/8 pistettä. Suorituksen jälkeen tuomari kertoi ystävällisesti venttiiliohjeiden olleen pumpun kyljessä!

Sen suurempia hämmentymättä suunnitelma pitkin rastille 44 ja pikaisen päätöksen jälkeen rastille 53, josta 34 ja 55. Tässä vaiheessa kello oli vasta 12.30 pintaan, joten tiedettiin olevamme etuajassa. Vielä kaksi rastia ennen maalia, joista jälkimmäinen avautuisi vasta kl. 13.30. Meillä olisi siis ollut hyvin aikaa kiertää rastin 94 kautta. Mutta päätökset tehdään ja niitä noudatetaan. Melko vähän oltiin matkan varrella nähty muita joukkueita, mutta rastille 33 mennessä ohitettiin yhdet kilpakumppanit, joilla oli ad-hoc varikkokäynti menossa. Viimeisellä eli taitoajorastilla oltiin varttia ennen sen avautumista. Kysymykseen ”Hetkinen, mites te  jo siinä olette?” vastattiin, että ajamalla :D Taitoajossa piti pujotella ja osin nostella 45kg kalustoa radalla, jossa ratkaisi aika. Joukkueen osallistujista laskettiin keskiarvo, mutta tästäkin saatiiin komeasti 3/7 pistettä. Lopuksi kohti maalia, jonne tultiin toisena joukkueena koko kisassa. Jee, hyvä me!

Lopputuloksissa oltiin oman sarjamme viides eli viimeinen. Kokonaissijoitus oli kuudes, taakse jäi kaksi naisjoukkuetta. Pisteitä kerättiin 161 viime vuoden 170 verrattuna ja matkaa tuli yhteensä se 157 km.

Meillä oli kuitenkin todella mukavaa ja nautittiin kovasti. Viime vuonna puristettiin niin kovin ohjaustankoa, että se vei meiltä osan ilosta. Nyt se puristus kanavoitu meille huumoriksi, joka siivitti matkaa eteenpäin. Hetkeäkään ei tarvitse miettiä, että osallistutaanko jatkossa. No tottakai! Se, että ei pärjätä SM-tasolla kovin hyvin, ei meitä huoleta. Piiritasolla kun oltiin takuuvarmasti Etelä-Karjalan ykkönen, ehkä jopa koko Itä-Suomen paras retkipyöräjoukkue. Mikä on pyöräretkessä parasta? Se, että joukkoon mahtuu kaikenlaiset yrittäjät ja se, että haastetta riittää niin kunnon kuin ällinkin käytön osalta riittävästi.  Henki on todella hyvä ja järjestäjien tilaama keli oli todella onnistunut!

Meidän tehtävänä on ensi vuotta varten houkutella mukaan mahdollisimman monta kisaajaa. Otamme ilolla tehtävän vastaan ja ainakin meidän toimesta Pyöräretki 2015 tulee olemaan esillä niin blogissa, Facebookissa kuin eri tapahtumissakin ympäri maan. Anna nimittäin voitti arvonnassa Pyöräretki.Fi-paidan. Suuri kiitos Tomille & tiimille, kanssakilpailjoille, ihmisille rasteilla ja reitin varrella. Loppusuoralla eräs herrasmies totesi, että ”kateeksi käy”. Ei käy, kun lähtee mukaan Pyöräretkelle 2015.