Kategoria: Fillarilla

Sunnuntai kutsui taas pyöräilemään. Lähdettiin liikkeelle aamupäivällä, pienen häsväyksen jälkeen.. Voi miten saisinkaan rakkaan kultamuruni oppimaan vähän järjestelmällisyyttä? Tavarat meinaa olla aina kadoksissa, kun jonnekin pitäis lähteä. No, kaikki löyty onneks kuitenkin. Päätettiin Ranskan ympäriajon innoittamina lähteä polkemaan taas vähän pidempi reissu, joskin siihen kisaan verrattuna tää jäi alkulämmittelyn tasolle. Hieno reissu kuitenkin ja tuli tutkittua tulevaa kotiseutua vähän tarkemmin pyörän selästä.

Ajettiin Lemin kirkolle, jossa meinattiin liimaantua uuteen asvalttiin. Lämpömittari näytti +30 eikä päällystekään näemmä oikein tykänny tollasista lukemista. Kirkolta jatkettiin Kaihtulaan ihanaa maalaismaiseman läpi kiemurtelevaa tietä pitkin. Saatiin ekat sadepisarat niskaamme ja ukkonen jylisi konserttiaan lähellä. Luultiin, että selvittiin kastumatta pahemmin, vaan toisin kävi. Muutaman kilsan ajan kestänyt kaatosade huuhtoi hiet ja raikasti helteen puuduttaman pään.. Pidettiin lounastauko Viktorinrannassa ja naatiskeltiin samalla Kuolimon kirkkaasta vedestä. Vaatteetkin kerkes kuivua (kenkiä lukuunottamatta) ennen kuin jatkettiin matkaa Myllylammen kautta Savitaipaleen kirkolle. Kierrettiin Supanahosta tulevan kotimme kautta ja jatkettiin Lavikanlahteen. Toinen ihana maalaismaisematie tällä reissulla – ja ukkonen tahditti matkaa taas! Nyt ei kastuttu enää kunnolla, kun pidettiin Leväsessä evästauko bussipysäkillä. Loppumatkasta käytiin vielä Kivisalmessa kahvi ja mansikkakesteillä (kiitos äiti ja isi!).

Hieno reitti kaiken kaikkiaan. Ja ilmeisesti on tullut tarpeeksi juotua vettä, kun yhtään ei missään vaiheessa heikottanut. Tästä on hyvä jatkaa ensi viikolla Tour de Saimaata…

Huh hellettä. Lämpömittari näytti huikeita lukemia (27-30 astetta lämmintä), mutta hellettä uhmaten lähdettiin pitkälle pyöräretkelle. Pakattiin taas pyörälaukut mukaan ja sinne trangia sekä uimavarusteet.. Sekä tietty vettä niin paljon kun vaan saatiin mahtumaan.

Viime viikonlopun innoittamina ajeltiin Vilkjärven tietä Pulsaan ja sieltä Jurkkolan kautta Luumäen kirkolle. Ensimmäinen lyhyt huilitauko pidettiin porkkanoita napostellen Anolan kylässä. Hiki irtosi jo silloin.. Tie oli päällystämättömänä paikoin aika kehnossa kunnossa, mutta hyvin siinä pääsi polkemaan. Vähän epätasainen pohja piti ehkä matkavauhdin paremmin kuosissa näin alkumatkasta? Porkkanoiden jälkeen jatkettiin matkaa Jurkkolaan. Tien pinta oli paikoin sepeliä täynnä ja se sai taka- ja toispuoleiseksi pakatun pyörän lähtemään välillä ihan omille teilleen. Eli ehkä on syytä hankkia toinenkin laukkupari, että pakkaaminen on helpompaa. Luumäen kirkolle päästiin nälkäisinä ja siitä Pitkällä-Shellillä vesivarantoja täydennettyämme fillaroitiin vielä muutama kilometri Pärnäniemen laavulle lounastamaan. Uinti ihanan raikkaassa Kivijärvessä tuli kuin tilauksesta, samoin pasta carbonara. Helle hapersi päätä, vaan ei onneksi jalkoja!

Emme ennen retkeä kamalan tarkasti laskeneet kilometrejä, mutta Luumäellä tajuttiin kilometriarvailujen menneen jonkin verran prinkkalaan (ei sen enempää kuin 25 km..). Ei auttanut silti kuin jatkaa matkaa – onneksi ruokaa ja aikaa oli ihan riittävästi pidemmällekin reissulle. Eka ihmetyksen aihe retken toiselle puolikkaalle oli liikennemerkki kuutostien laidassa. Sen mukaan mopot ja jalankulkijat saivat jatkaa omaa tietään, mutta pyöräilijöitä kehotettiin siirtymään n. 100 metrin matkalle valtatien laitaan. Päätettiin turvallisuussyistä rikkoa vähän lakia.. Uusi pyörätie kiidätti menokit kohti Jurvalanharjua ja sieltä edelleen Kotalahteen ja Uimille. Kotalahden tiellä asvaltti lämmitti alla ja aurinko päällä, mäet tuntui loputtoman pitkiltä ja niitä oli paljon. Kauniit maisemat kuitenkin palkitsi – samoin kuin toinen viilennys Kivijärvessä. Onneksi tuli otettua uimakamppeet mukaan. Uimintien varrella näytti olleen kahvilakin, mutta pysyttiin suunnitelmissa ja poikettiin kahville mummin ja ukin luokse.

Jos oli helteessä tukala ajaa, niin iloksemme loppumatka taittui paljon viileämmässä kelissä. Ukkosrintama painoi päälle, matkalla vähän ropisi ja viimeiset 500 m satoi sillä tapaa että kasteli alusvaatteita myöten. Kerettiin onneksi kotiin ennen pahinta myräkkää. Oli ihana huomata, että jaloissa riitti jerkkua polkea viimeiset 20 km ihan kelpo vauhtia. Jes, tästä on hyvä jatkaa kohti pidempiä pyöräseikkailuja!

 

Taas kerran sai huomata, miten ihan-tässä-lähelläkin on aivan mahtavia maisemia.  Päätettiin hypätä pyörien selkään ja tehdä ensimmäinen vähän pidempi retki. Satulaukkuihin sai kätevästi pakattua evästä ja vähän lämmintä vaatetta. Henri askarteli alueesta kartan, jotta pysyttäisiin reitillä. Eikun matkaan!

Ensimmäinen parikymmentä kilometriä Salpalaavulle (UPM:n laavu) taittui Vaalimaantien laitaa. Nähtiin jopa yksi vilkun kanssa tehty turvallinen ohitus toista kaistaa pitkin.. Pistää ehkä vähän pohtimaan nykyisin vallalla olevaa ajokulttuuria. Kaikilla taitaa olla tosi kiire jonnekin? Laavu löytyi kauniilta paikalta pienen järven rannalta. Oikein hyvin hoidettu ja huollettu paikka, tänne taidetaan palata ihan yöpymisaikeissakin. Käristettiin nuotiolla kesän ekat makkarat ja lepuutettiin kinttuja. Ah, ihana savuntuoksu tarttui tukkaan!

Laavun jälkeen polku oli miltei umpeen kasvanut, mutta taluttamalla siitäkin selvittiin. Polku muuttui tieksi ja matka jatkui. Seuraava välietappi oli Kiekan laavu (Myötävirtaan ry:n laavu) noin kymmenen kilometrin päässä Alajoen mutkassa. Hienolla paikalla tämäkin. Reitti meni radan vartta ja vastaan tuli säiliöjunakin. Henri toivoi Allegron näkemistä, mutta sitä varten täytynee tehdä uusi retki.. Soppatauon jälkeen tehtiin suunnitelmien muutos: vähän eri reittiä Vainikkalaan. Ei palattukaan jälkiämme takaisin radan varteen, vaan suunnattiin joen yli hiekkateitä eteenpäin.

Retken kääntöpaikka eli Vainikkala ei herättänyt samanlaisia ihastuksen huokauksia kuin muut paikat. Onneksi kylän pääsi ohittamaan melkoisen nopeasti, joskin sillekin matkalle sattui eräs paljaspyllyinen vainikkalalainen. Asvaltilla pyörät suorastaan nielivät kilometrejä. Kasukkalassa pidettiin vielä yksi evästauko, jonka voimalla poljettiin kotiin saakka.

Hieno reissu, täydellinen sää ja sopivasti evästä. Nyt on hyvä mieli!

Kiitokset Hermannille hyvistä lähialueen laavu-vinkeistä!