Linturetki Pomperin kierrokselle 11.4.2020

Pääsiäinen on hyvä tauko kevään keskellä. Tällaisena keväänä se on enemmän kuin tervetullut. Ja kuinka väärässä olinkaan kevään suhteen? Aamulla lumi peitti maan ja mitäs muuta se tarkoittaa kuin retkeä. Lintujen tuloa on odotettu jo pitkään ja lähes joka ilta käyty lähipelloilla ihmettelemässä niitä. Aika hiljasta on kuitenkin?

Pomperin kierros on osa Jääkauden jäljet – kivikauden ihminen-polkukokonaisuutta Savitaipaleella. Pomperin kierroksen kiertäminen ei edellytä muun reitistön kiertämistä, vaan auton saa kohtuullisen lähelle polun aloitusta parkkiin. Täälläkin on hyvä huomioida mihin autonsa jättää, sillä metsätöitä tehdään runsaasti ja kevättyöt pelloilla ovat käynnistymässä.

Tekevälle saatuu eikö? Tämä on meille tuttu reitti, mutta varsin harvoin kierretään varsinaisen lenkin läntistä kolkkaa, joka on erittäin hyvin merkitty. Nyt liikkeelle lähdön jälkeen merkittyä reittiä ei tahdo kuitenkaan löytyä millään. Ei kai opasteet nyt näin huonoon kuntoon ole vielä menneet? Kyllä se polku löytyy kun mennään eteenpäin.

Ei löytynyt, koska oltiin väärässä paikassa. Yhtä metsäautotietä liian aikaisessa. Itseasiassa kyse on samasta tiestä, mutta painuimme metsään ihan liian aikaisin. No eipä mitään, kartta eteen ja suunnistus polulle, joka löytyy ihan oikeasta paikasta. Pomperin kierroksen maisemat on minusta todella kivat, on metsää, maalaismaisemaa, kumpuilevaa maastoa, suota, pitkoksia, jokia ja siltoja. Jotenkin kaikki on kohdallaan.

Takaisin päin tultaessa ylitetään pitkoksia pitkin metsittynyt suo. Polun yhtyessä metsäautotiehen on lato, jonka takaisella pellolla ollaan useasti nähty eläimiä: jäniksiä, kettuja, kauriita, joutsenia, kurkia ja ties mitä muuta. Nytkin paikalla oli valmiiksi kurkia, jotka joutsenet häätöivät pois. Hieno tunnelma, kevät todellakin etenee.

Meille matkaa kertyi lisäsamoiluineen 7,3 km, itse Pomperin kierros on vajaan 5 kilometrin pituinen.

Ei löydy polkua ei sitten millään.
Mutta nähtävää on täälläkin.
Hento lumikerros peittää maan. Tässä vaiheessa tajuan, että ollaan väärässä paikassa.
Ja lopulta ollaan polulla.
Lännen puolelta löytyy mm. Tervanpoltosta kertova infopiste.

Pomperin kierroksen voi kiertää myös pyörällä.

Lisätietoja: Jääkauden jäljet – kivikauden ihminen (Visit Savitaipale).

Sijainti: Savitaipale.

ETRS89 (~WGS84)
61° 12.3403′, 27° 35.3969′

Säänjärven polku 9.4.2020

Kiirastorstai-iltana mieli tekee jonnekin. Tänä keväänä on tullut lähipolut kierrettyä niin monta kertaa, että vähän kaummaksi on syytä lähteä. Alle 15 km päässä kotoamme löytyy Säänjärven kylä, jossa kiertää 3,7 km pitkä retkipolku.

Polun varrella on kota, laavu ja lintutorni. Reitti kiertää Valkjärven talousmetsiä pitkin ja se on mitä mainioin eväsretkikohde. Täällä ollaan käyty monta kertaa ja tänne tullaan vielä monta kertaa. Aina kun tänne tulee, niin mieleen juolahtaa ajatus, että miksei täällä tule käytyä useammin? Niinpä!

Reitin voi kiertää molempiin suuntiin ja tällä kertaa päädyimme kulkemaan vastapäivään. Reitin varrella on numeroituja kohteita, joihin löytää opastuslehdykäisen Säänjärven vanhan koulun luota (tai ainakin on löytänyt). Laavu löytyy heti vanhan kiekkokaukalon läheisyydestä. Kota taas noin reitin puolivälistä Säynjärven ylle kohovan mäen päältä.

Perinteiseen tapaan evästettiin kodalla, kiipeiltiin kiville, käytiin lintutornissa ja etsittiin karpaloita. Tänä keväänä on ollut erittäin märkää ja niinhän siinä kävi, että Ferdi molskahti soistuvaan järveen. Tai ehkä se oli tarkoituskin, kun vain hetkeä aiemmin oli kokeillut miltä kusiaispesässä seisominen tuntuu.

Kodalla, kohta evästetään.
Anna valmistelee eväiden nauttimista, ulkona tietysti.
Murkkuikäinen ei malta pysyä poissa murkkujen kodista.
Jotenkin näin se meni ”Mie pääsen täältä kyllä alas, mutta auta Ferdiä…” :D
Koko perhe koolla, samalla pitkosella.

Lisätietoja: Visit Savitaipale, Säänjärven retkipolku.

Sijainti: Säänjärvi, Savitaipale.

ETRS89 (~WGS84)
61° 10.2329′, 27° 33.4834′

Simlammit 8.3.2020

Simlammit on retkikohde, joka on jälleen meidän ihan oma keksintö. Lukuisia tunteja karttoja tutkimalla löytyy mielenkiintoisia paikkoja, jotka useimmiten myös osoittautuvat sellaisiksi ihan oikeastikin. Simlammit on ollut suunnittelupöydällä pitkään. Sateellittikuvien perusteella hakkuita on ollut melko paljon, joten odotukset olivat vähän ristiriitaisia.

Simlammit sijaitsee Mikkelissä Etelä-Savossa entisen Suomenniemen kunnassa. Lähin kylä on Nirkonkylä. Kartan mukaan alueella on lampia, korkeuseroja ja yhtenäinen harju. Näistäpä saa meille ainekset yhden kevätpäivän seikkailulle. Kelirikon keskellä, mutta aamupakkasen vahvistamalla tiellä otettiin suunnaksi tämä mysteerikohde.

Pysäköintipaikan valinnassa saa olla tarkkana, ettei tule häirityksi esim. puunkorjuuta tai maanajoa, kotiin tai mökille pääsystä puhumattakaan. Tällainen kolonen löydettiin ja vanhan sorakuopan kupeesta kiivettiin varsinaiselle harjulle. Jo ensimmäset sadat metrit harjulla vakuuttivat, että talousmetsän rujoudesta huolimatta kyseessä on löytämätön helmi.

Harjulla kulkiessa bongattiin vastamäeltä kiinnostavia kallioita, joista tulisi meille oiva evästyspaikka. Talousmetsässä saa retkeillä rauhassa ja kohteita on loputon määrä. Jostain pitää tinkiä, palveluista, varusteluista ja valmiista reiteistä, mutta se sopii meille hyvin. Suosittelemme!

Harjumuodostelma näkyy taustalla – evästämään päädyttiin tänne toiselle puolelle.
Sää suosii meitä ja nyt on auringossa ihan keväisen lämmintä.
Kahvia ja retkitunnelmia.
Taustalla on sitä rujoutta, jota ei voi tänä päivänä välttää talousmetsässä retkeillessä.
Eväiden syömisen jälkeen paluu harjulle, uusia puita tarkasti varoen.
Kohti korkeuksia, Ferdille helppoa ja mielekästä tekemistä.

Sijainti: Suomenniemi (Mikkeli), yhdystie (2) 15119.

ETRS89 (~WGS84)
61° 21.2204′, 27° 34.8447′