Syksyn tulo sai retkikärpäsen pörräämään ja niinpä lähdettiin ihmettelemään lähimetsiä naapurikuntaan Taipalsaarelle. Haikkaanlahden kierros on ollut mielessä jo useampana vuonna, jostakin syystä ei olla kuitenkaan saatu aikaiseksi lähteä sinne. Nyt siis pakattiin evästä reppuun (kiitos anopille, joka lahjoitti eväsmakkarat), tulostettiin kartat ja kurvattiin autolla Haikkaanlahden urheilukentälle.
Jo ensimmäisen hakkuuaukion läpi kiemurtelevan polun aikana kengät ja lahkeet kastuivat likomäriksi. Oltiin kyllä pohdittu kenkäpolitiikkaa kotona, mutta päädyttiin kevyisiin vaelluskenkiin. Saappaat olis kyllä ollu paikallaan, koska heinikko polun varsilla oli sateen jäljiltä märkää. Vaelluskeli itsessään oli mitä mainioin, aurinkokin pilkahteli jossain välissä.
Reitti oli oikein mukava. Retkeilijöiden puutteessa (ilmeisesti?) paikoin umpeen kasvanut, mutta hyvin viitoitettu. Retkikartan avulla tehty omatoimikartta oli kuitenkin hyvä olla mukana.. Maasto polulla oli vaihtelevaa, löytyi eri ikäistä metsää, kallioita, mäkiä. Välillä mentiin teitä pitkin ja välillä enemmän metsässä. Matkan varrella oli myös ”nähtävyyksiä”, kuten vanhaa kiviaitaa ja mylly. Kaksi laavua tarjosi hyvät puitteet tulistella ja evästää. Omat puut oli onneksi mukana, sillä hieno halkokatos ammotti tyhjyyttään.
Ei ihan kevyt kierros, mutta hyvin jaksoi talsia vaikkei nyt ole pitkiä kävelyhuikosia juuri tullutkaan.. Suosittelen (ja vissiin Henrikin)!
