Elimyssalon luonnonsuojelualue 1.-2.8.2012

Eka paikka, jonka parkkipaikalla oli melkein ruuhkaa! Kyseessä oli kuitenkin lakkojen perässä olevat marjastajat ja muutama kalastaja, eli ruuhkaa ei ollut itse poluilla.. Lakkoja riitti meillekin ja se olikin varsinaista reisijumppaa, kun niitä kurotteli täyden rinkan kanssa.

Parkkipaikan lähelläkin oli laavu, mutta jatkettiin tällä kertaa matkaa pidemmälle. Tutustuttiin Levävaaran torppaan, jossa rakennuksia ja aitoja oli entisöity. Torpan isäntä (ehkä Haverinen?) oli aikanaan kuulu hirsitaloistaan ja pihapiirissä löytyikin komean talon lisäksi paljon piharakennuksia ja vähän kaumpaa joenrannassa Vesimyllykin. Torpan tienoo jäi taakse, kun suunnattiin eteenpäin kohti Elimysjärveä. Pitkoset oli päässeet paikoin tosi kehnoon kuntoon ja suon reunassa näytti olleen miehiä niitä uusimassa. Toihan sekin vähän vaihtelua patikointiin, kun piti hyppiä laudalta toiselle.

Henkinen kantti oli koetuksella, kun lopulta saavuttiin Saunaniemeen. Mikälie uuvuttanut? Nopea pulahdus järvessä – hyttyset seurana sielläkin.. Iltanuotilla syötiin tuhdimmin kuin edellisinä päivinä ja saatiin Lämmin kuppi-keiton avulla myös Blåband-ruuasta maistuvaa. Kertaakaan ei ole kattila tyhjentynyt noin kovaa vauhtia.. Kaunis ilta auringonlaskuineen vaihtui tuuliseen yöhön. Teltassa oli hyvä nukkua.

Seuraavana päivänä tarvottiin vielä loppulenkki järven ympäri ja sieltä suunnattiin suojelualueen toiselle torpalle, Latvavaaraan. Tämä taisi olla metsänvartijan torppana Levävaaran jälkeen. Viimeiset kilsat taittui sepelitietä pitkin, ei ehkä kaikista houkuttavin vaellustaival.

Iso-Palosen ja Maariansärkkien luonnonsuojelualue 31.7.-1.8.2012

Alunperin oli suunniteltu alustavasti, että mennään yöksi Elimyssaloon. Ei kuitenkaan keretty Petolaan sen aukioloaikana, joten ilman karttaa ei haluttu sinne lähteä. Saatiin ystävällisiltä retkitovereilta silloin maanantai-iltana vinkkinä tutustua Iso-Palosen luonnonsuojelualueeseen, joten sinne suunta siis. Kuten arveltiinkin oli täälläkin lähtöpaikalla kartta, jonka ääressä punoimme reittisuunnitelmat.

Leiripaikaksi valikoitui Papinsalmi, johon oli kävelymatkaa ehkä kilometrin verran. Telttapaikkana tää oli ehkä koko reissun paras ainakin unet oli niin makoisat. Vaikka voihan se olla, että viime yön valvominen vaikutti myös asiaan.. Päivä lähti hyvin käyntiin aamu-uinnilla ja -jumpalla Iso-Palosessa.

Päätettiin täälläkin kiertää autolle palatessa pieni lenkki, että saadaan rinkankantoon rutiinia. Reitti kierteli harjumaisemissa ja matkan varrelle mahtui myös vähän jännitystä tulvaveden runtelemaa siltaa ylittäessä. Selvittiin kumpikin kuivin jaloin ja varustein.

Täällä olis voinu olla vaikka pidempäänkin!

Kieverrysjärvillä 30.-31.7.2012

Kesälomareissu aloteteltiin tällä kertaa vähän samalla tapaa, kuin viime vuonnakin. Silloinhan oltiin eka yö autiotuvassa ennen varsinaista vaellusrupeamaa. Nyt mie (eikä Henri kuten yleensä!) löysin kartasta ja kirjasta pienen pienen luonnonsuojelualueen Kuhmon läheltä – ja sinnehän sitten suunnattiin ekaksi yöksi. Paikka sopi tarpeisiimme oikein hyvin, koska ajomatkan takia leiriytyminen jäisi iltaan ja tuolla oli leiripaikoille vain lyhyt patikkamatka. Lisäksi saimme kaipaamaamme luonnonrauhaa.

Ilmastoidusta autosta oli kaikkea muuta kuin miellyttävää astua helteiseen (matkalla parhaillaan n. +30 astetta) ulkoilmaan. Onneksi näitä helteitä ei ole tänä kesänä liiemmin ollut. Saksasta ostetut vaellusshortsit tuli tarpeeseen! Muutaman kilsan patikkamatkan jälkeen saavuttiin Juolungan salmen laavulle, johon leiriydyttiin.

Ilta meni uidessa soistuneessa lammessa (ja sen jälkeen kuivatellessa ihoa että saa sen ruskean kerroksen irti, hihi), nuotiolla istuskellessa ja kaunista kesäiltaa ihmetellessä. Illan jo hämärtyessä nähtiin vastarannalla kaksi ihmistä ylittämässä siltaa ja reitin kierrettyeen he tulivatkin kertomaan paljon hyviä retkivinkkejä (niitä hyödynnettiinkin jo heti tällä lomamatkalla).

Helteinen ja hyttysen täyteinen yö johti siihen, että kesken kaiken ruvettiin pystyttämään telttaa. Helteen takia ei voinut olla makuupussin sisällä ja jos ei ollut makuupussin sisällä ei rankinen yksissään kyennyt pitämään verenimijöitä loitolla. Paikkoja ei ollut liiemmin tarjolla, valittiin niistä se vähiten kalteva ja kivinen. Teltassa piti nukkua viistottain eikä kylkeä voinut kääntää ilman kaatumista vatsalleen. Aamulla sai kunnon naurut, kun katsoi valoisassa viritelmäämme. Vaikka aika hyvin se kyllä saatiin pystyyn otsalampun valossa hyttysten kirittäessä kasaamista!  Tästä ehkä opimme, että jos on lämmin ilma on turha haaveilla laavuyöstä – ainakaan jos meinaa nukkua…

Aamupalaksi kokeiltiin muuten nettivinkkejen perusteella puuron sijasta mysliä ja maitoa. Maittavaa ja tiskiä tuli paljon vähemmän. Sopii siis ainakin erinomaisesti kesäaamupalaksi paikkaan, jossa ei ole vettä ihan lähellä.

Kierrettiin autolle palatessa Kieverrysjärvien ympäri kulkeva lenkki (n.5 km). Hienoa harjumaisemaa järvineen ja osittain aivan rajavyöhykkeen tuntumassa. Eläimiä ei korppeja lukuunottamatta nähty olleenkaan, joitakin merkkejä karhuista kyllä. Lakkojakin oli soilla, osin vielä ihan punaisia. Rinkka tuntui yllättävän kevyeltä kevyesti nukutun yön jäljiltäkin!?