mein blogi luonnosta, seikkailuista siellä ja vähän muuallakin
Päivän reissut lähialueilla ja miksei kauempanakin.
Tänään suunnattiin Repovedelle suppiloita jahtaamaan.
Keli oli sopivan harmaa rentoutumiseen.
Muita ei ollut mailla eikä halmeilla.
Vaikka saalis jäi melko mitättömäksi,
niin hiljaisuus, nuotion rätinä ja tulikuuma makkara tarjosi onneksi elämyksiä.
Kyl ol mukavata! Miks me ollaan tänä syksynä retkeilty niin vähän? Luonnossa on tullut liikuttua eri tavoin, muttei tällä tavoin pysähdeltyä pohtimaan maailman menoa. Ihan parasta rentoutusta intensiivisen työ- ja opiskeluviikon jälkeen..
Kaupunkiseikkailupäivän (käytiin kattomassa miun lapsuuden huudeja Vaasan Palosaaressa) oli ihanaa päästä
vähän luonnonhelmaan. Hellepäivä ei houkutellut pidempään tarpomiseen, joten Mustasaaren 3,8 km pitkä luontopolku tuntui oikein kivalta huikoselta. Vielä kun pääsi kurvaamaan sinne komeaa Raippaluodon siltaa pitkin ja kiemurrella kauniin maalaismaiseman läpi.
Odotin reitiltä meren tuoksia, karuja kallioluotoja ja paljon vesilintuja. Meren tuoksua oli, lintujen sijaan ylämaankarjaa. Kallioita oli toki vähän, mutta luonto yllätti täysin rehevyydellään!
Luontopolku kulki rantaa myötäillen ja vähän syvemmällä mantereella. Meren rannassa oli lehmien laidunmaata ja matkan varrelle jäi vanha kalastajakylä. Hetkeksi (vain hetkeksi, kiitos nälkäisten paarmojen) kun pysähtyi, pystyi hyvin aistimaan ennen vilkkaan kylän tohinaa. Lopuksi polku suuntasi näkötornille, josta pystyi katselemaan merelle päin. 
No, päästiin me välillä kipuamaan sieltä ylöskin. Ja taas alas ja vielä uudestaan ylös. Ei siis ollut mikään ihan kevyt keikka, vaikka kilsoja kertyi vain seittemän ja aikaa kului kolmisen tuntia ruokailuineen. 
Rinkat toi tietysti puolityhjinäkin lisätaakkaa koiville, mutta haluttiin vähän kantoharjoitusta tähän kesän alkuun. Muuten ei olla patikkaretkillä oikein käytykään, kun on ollut tuota rogaining-menoa niin kiitettävästi! Kuukauden päästä sitten Lappiin tuntureita valtaamaan, saa nähdä pitääkö ottaa lumikengät mukaan ;)
Kävästiin siis Joensuun ja Kontiolahden rajalla sijaitsevassa Kolvananuuron rotkolaaksossa. Yleensähän me ollaan juhannuksena menty koko viikonvaihteeksi metsän keskelle. Mikä lie etiäinen ollut 
säiden suhteen, kun alkuvuodesta varattiin tuttu mökki Enosta ja pidetään tätä majapaikkana. Ihan hyvä vaihtoehto tuossa kelissä telttailuun. Ja mitenlie työ vienyt niin paljon mehuja kevään aikana, ettei metsäretki tuntunut muutenkaan varteenotettavalta vaihtoehdolta?
Päätettiin kuitenkin toteuttaa (miun) pitkäaikainen haave taivaltaa suomalaisessa kesäyössä. 
Paikka oli siihen mainio: rehevä lehto kasvustoineen ja eläimineen (lähinnä linnut oli äänessä) toi paljon ihmeteltävää. Paikoin polku kulki suurien kivenlohkareiden päällä ja jossain siellä alla kohisi puro. Majaviakin oli kuulemma ainakin joskus ollut, niistä ei ollut nyt minkäänlaista havaintoa.
Ettei ihan kommelluksitta olis sujunut tämäkään reissu, niin ruuanlaitossa Henri pääsi esittelemään gourmet-kokin taitojaan. Oltiin varattu ruuaksi retkiruokapussit ja ohjetta (metsässä) tavatessamme muistettiin hyvinkin, miksei niitä silloin edellisellä kerralla tullut tehtyä: muusia ja 
lihapullia – kyllä heti kun pyöräytät ne pullat ensin.. Onneksi samalle nuotiolle ilmestyneet retkitoverit pelasti meit hädästä tarjoamalla rasvaa paistamiseen ja näin saatiin aikaan yksi iso jättimäinen lituskalihapulla. Maku oli kyllä hyvä, vaikka ulkonäkö ei ehkä niin hemaiseva olekaan :D Pötsit saatiin täyteen ja kahvien jälkeen kierrettiin reitti ympäri.
Korkeuserot oli huikeat, niitä ei oikeastaan tajunnutkaan vasta kuin reitin puolivälin jälkeen kun pääsi ihailemaan maisemia korkean kalliojyrkänteen päällä. Maisema toi paikoin mieleen Lapin tai ehkä Kainuun jylhyyden ja toisaalta tuo eteläkarjalaiselle kulkijalle epätyypillinen lehtomaisema Keski-Euroopan? 
Ja kyllä siinä Suomen valoisassa kesäyössä on vaan oma taikansa. Patikoimisen arvoinen yö (meidän mittapuussa yö on 21-24). Mökillä vielä lämmittettiin sauna ja käytiin uimassa kirkkaassa Kaltimossa. On tää kaunis maa!
Kaapo Kettunenkin oli eka kertaa metsässä mukana, pärjäsi hyvin tippumatta matkasta ;) Hänen syntytarinan voit lukea käsityöblogin puolelta..
