3250 km pitkän valmistelutourneen jälkeen kesälomareissu huipentui lauantaina 9.8.2014 järjestettyyn Retki-Rogaining tapahtumaan. Tällä kertaa järjestysnumero oli seitsemän ja paikkana Hailuodon saari Oulun edustalla. Aktiivisen kolmen viikon kesäloman loppusuorana oli siis 8 tuntia ja arviolta n. 40-50km rastiviidakkoa. Viimeistelyleiri pidettiin Ylläksen maisemissa mm. maastopyöräillen, suojuosten ja suunnistaen. Viime hetken katsastuksena toimi tunturisuunnistus, joka meni meiltä ihan nappiin.
Jotta valmistautuminen ei olisi kuitenkaan näin helppoa, järjesti Sokos Hotels meille vielä lisähaasteen. Yöpymisen lähes 30-asteiseissa hotellihuoneessa. Ei ihme, että toisen kisatoverin ilme oli vakava ennen karttojen jakoa.
V
iime vuonna oltiin ekaa kertaa Retki-Rogainingissa Sappeella. Sieltä päällimmäiseksi muistoksi jäi hieman yli-innokas järjestelytaho, sateinen keli ja surkea reittisuunnittelu. Tätä kokemusta on ruodittu tässä blogissa jo aiemmin, joten ei siitä sen enempää. Tälle vuodelle alla oli KevätRogaining, Salpaus, Fillari-rogaining ja vielä Pyöräretki, joka on tosin hieman eriluonteinen. 1:50000-peruskartalla oli harjoiteltu lisäksi suunnistusta Muotkan erämaassa eli pohja oli kunnossa. Viime vuoden tapaan osallistuttiin 8 tunnin sarjaan, joka ei ole virallinen SM-kisa. Ainakaan vielä meillä ei ole tuohon 24 tunnin sarjaan mitään asiaa eikä oikein innostustakaan. 8 tunnin sarjassa kaikki kilpailevat samassa sarjassa, eli 2-5 hengen joukkueissa.
Muutama muutos viime vuoteen meilläkin oli. Eväät – en palaa enää edellisvuoteen – ne oli nyt mietitty huolella ja hankittu eri lähteistä. Sääennusteen epävarmuuksista johtuen, nestettä täytettiin ylikuorma eli 2,5 litraa, joka aiheutti alussa hieman hankaluuksia. Lisäksi mukana oli 0,5 litran pullo laimeata urheilujuomaa. Loput eväät voi poimia kuvasta – tällä kertaa ei kuitenkaan ollut mukana ruisleipiä eikä pöytäliinaa ;) 
Reittisuunnittelu
Omasta mielestäni ne vajaat kolme tuntia, jotka voi käyttää reitin suunnitteluun, ovat ehkä jännittävämpiä kuin itse kilpailu. Tällä kertaa meillä oli selkeä visio: noin 40km matka ja mahdollisimman isolla numerolla varustettuja rasteja. Saarella kun oltiin ja lähtöpaikka liki keskellä, niin ensimmäinen valinta oli painotus: ylös, keskelle vai alas. Pyrittiin välttämään pitkiä rastivälejä ja lopuksi vielä väännettiin kiertosuunta toisin päin. Suunnitelma sisälsi 17 rastia, jotka tuottaisivat yhteispisteet 93 (tai 930 riippuen laskutavasta). Pienin rasti oli 29 ja suurin 87. Etapit laskettiin 1 tunnin, 2 tunnin, 4 tunnin ja loppumatkan pätkiksi. Tässä tein kuitenkin virheen eli 1,2,5 ja loppu olisi ollut oikein. Loppupätkän pituudeksi arvioitiin n. 15km ja maalissa oli tavoitteena olla 15 min ennen määräaikaa. Kuten kuvasta näkyy reittisuunnittelussa hyödynnettiin taas uutta toteutustapaa.
Matkaan ja matkalla
Kisa käynnistyi kello 12 ilman ollessa lähes helteinen. Ei hyvä! Elimistö oli vielä Sokos Hotel-moodissa ja hikoilulla ei ollut mitään rajaa. Vaikka oltiin tankattu nestettä hyvin, niin tuntui, että kuivaksi vetää. Osin ehkä tästä syystä vedettiin ensimmäinen mahdollinen risteys väärin ja tehtiin ylimääräinen 300 metrin lenkki ensimmäisen 5 minuutin aikana. Alkupätkämme kulki peltojen läpi kohti lähempänä merta olevaa harjualuetta. Juoksuaskeleet tuntuivat kovin raskaalta ja alun haparointi meinasi vetää mielen matalaksi. Enää 7,5 tuntia taivallettavaa! Ensimmäinen rasti (77) oli tarkoituksella pitkän välin päässä, samoin kuin seuraava eli 69. Kuuysin osalta mentiin ihan kuutamolle n. 1,5 km ennen rastia. Oletettu tie ei ollutkaan oletettu, täällähän on itse asiassa teitä, polkuja, uria ja kaikkea siltä väliltä viisinkertainen määrä kartan viivoihin nähden. 45 minuuttia takana ja olemme hukassa, oujee! Hieman helpotusta tuskaan toi toinen joukkue, joka näytti olevan niin ikään hämillään polkujen määrästä. 50% aavistuksella siirryttiin polulta pois ja lähdettiin etenemään Lehväslaihon rukkassuunnalla. Se vei meidät jo 150 metrin päähän rastista, mutta käyrien luku oli edelleen hankalaa. Pakkohan sen on täältä löytyä ja löytyihän se lopulta. Ajassa 1:05 kasassa oli 13 pistettä, suurin piirtein ennakoidussa vauhdissa töpyistä huolimatta. Rasti 59 löytyi helposti, mutta juoksu oli edelleen tahmeaa. Taivas onneksi meni pilveen ja ukkonen jyrähteli taustalla. 29 löytyi lopulta sekin vähän yllättävän kaukaa, mutta löytyi kuin löytyikin. Raakasuklaapatukka poskeen ja matka jatkuu.
29 oli käännekohta, sen jälkeen mentiin 83, 64 ja 48 hyvin. Erityisesti ojarasti 83 oli tosi mukava. 48 tienoilla oltiin noin 3 tunnin kohdalla ja 21 km takana. Vähän suolaista tankkausta ja matka jatkuu. Taivas synkkenee yhä vaan. Rasti 87 oli meille henkinen puoliväli, vaikka ajassa ja matkassa se ei ihan sitä ollutkaan. 87 oli merkitty luonnonsuojelualueiden välimaastoon suon länsilaitaan. 1:40000 kartalta oikean polun mutkan löytäminen on jo itsessään aika haastavaa, mutta oikean suon löytäminen vaatii jo tässä tapauksessa tuuria. Alle kymmenen minuutin etsinnällä 87 kuitenkin löytyi ja jäljen perusteella Annan alkuperäinen suunta olisi vienyt lähes suoraan rastille. Nyt aikaa oli jäljellä yli 4 tuntia ja pisteitä kasassa 46 eli vain kymmenen vähemmän kuin edellisenä vuonna.
Seuraavaksi rastit 54 ja 62 olivat helpohkoja, joskin poluton reittivalinta 87 eteenpäin aiheutti hieman uskonpuutetta. Lopulta oikea tie kuitenkin löytyi. Viiden tunnin etapilla oltiin jo puoli tuntia etuajassa. 58 rastilla oli myös kaivo, josta sai juomatäydennystä. Hulppeat maisemat merelle ja takana mylvi jo ukonilma. 
Loppusuora koostui rasteista 82, 56, 74, 51, 30 ja 36. Kuusikosta ensimmäinen löytyi helposti, seuraava hurjalla tuurilla heti, 74 kivikkoriviä seuraamalla ja 51 suoraan sorakuopalta. Yritin tässä vaiheessa hieman herätellä ajatusta rastin 78 hakemisesta, mutta se kariutui nopeasti, sillä lähdettiin rastilta väärälle uralle. Reilun kuuden tunnin ja 35 km jälkeen iski siis väsy. Lisäksi seuraava rasti eli 30 oli keskellä valkoista olevien ojien reunassa. Nice! Jälleen sitkeys kuitenkin palkittiin. Meillä oli takarajana oja, joka ylitettäisiin joka tapauksessa. Ja ojaa pitkin tunnistetaan oikea kohta ja oikeasta kohdasta päästään rastille. Taival oli raskas, mutta 30 antautui. Tuntui ainakin 70 pisteeltä. Lopussa oli jäljellä enää 36, joka oli selkeä paikka. Maalisuora oli 3,5km pitkä ja siihen oli aikaa ruhtinaalliset 50 minuuttia (+15 min vielä puskuriaikaa). Maalissa oltiin ajassa 7:32 ja jälkiloki näytti matkaksi 45km. Hyvä me!
Pesujen jälkeen ruokajonossa huomattiin yllätykseksi olevamme kuudes. Kaikki seitsemäntoista joukkuetta oli lähtenyt ja tullut maaliin. Kuudes sija on meille tosi hyvä ja todella yläkanttiin. Voittajajoukkueet keräsivät pisteitä 1140 (114). Pronssimitaliin jäi eroa 120 pistettä (12). 
Lopputulema
Hauskaa oli lopulta. Reitti, maasto ja matka olivat meille raskaita ja kuitenkin mentiin vielä siellä keltaisella alueella, eli reservejä jäi. Käytännössäkin olisi ehditty mennä se 50km ja ja ja….. Parasta on se, että jäi jossiteltavaa. Järjestelyt olivat hyvät, meininki rennompi ja paikka melkein eksoottinen. Mikä parasta tälle vuodelle on edessä ehkä ainakin kaksi tapahtumaa, joten parantamaan pääsee aivan varmasti. Eväitä ei saatu ihan kaikilta osin tuhottua, mutta toisaalta ei jäänyt eväistä kiinni. Matkan hapuilujen välttäminen olisi tuonut meille ehkä 15-20 minuuttia lisää. Toisaalta ei oltu lainkaan mietitty vaihtoehtoja tämän ajan käyttämiselle. Väsyneenä reittimuutosten tekeminen ei meiltä vielä onnistu.
