Lumikenkäilemässä Riisitunturilla 1.4.2015

Häämatkalla syksyllä 2010 Riisitunturi teki miuhun lähtemättömän vaikutuksen. Liekö tuolloin ollut syynä edellisen viikon rasitus Karhunkierroksella vai mikälie, mutta jo silloin mieleni sopukoissa heräsi haave päästä Riisitunturille talviaikaan.

IMG_2069Kyltit olivat osin nietoksen alla, lunta oli riittämiin.

Nyt Sallan reissulla oltiin jo niin lähellä, että päätettiin pitää yksi päivä vapaata hiihtoretkistä ja autoilla Posion suuntaan.

IMG_2075Tapion pöytäpuu oli saanut ylleen lumikuoren, alta kulki tunneli.

IMG_2080Koskemattomassa hangessa oli vain meidän ja muutaman jänön jäljet.

Kyllä kannatti, vaikka puut eivät olletkaan enää ihan mahtavassa tykkypuvussa eikä aurinko paistanut kuin tunturin juurella – oli kokemus mahtava. Lumen vaientama metsä, tunturin huipulla tuulen keräämät kinokset, hienot maisemat Rukan suuntaan.. Ja paljon muuta!

IMG_2086Maisema Rukan suuntaan.

Taivalsimme merkattua reittiä myötäillen laelle,  jossa hukkasimme merkkipaalut (lumi oli peittänyt ne alleen). Mutkia tehden löydettiin kuin löydettiin kuitenkin Riisin autiotupa. Tuvalla evästauolla piti ihmetellä taas kiireihmisten ajatuksenlentoa : miten on mahdollista ettei merkattua latu-uraa ole avattu? (Jaa, voisiko johtua vaikka kolme päivää kestäneistä lumituiskuista?!) Huoh. Pysyisivät tunturikeskusten ajetuilla laduilla, jos kilometrit ja vauhti on se pääasia…

IMG_2093Tuvan hämyssä laitettiin nimet kirjaan.

Lumikenkäily on yllättävän rankkaa  ja viiden kilsan jotos oli ihan riittävästi. Asiaa ei auttanut olematon hankikanto ja kenkiin paakkuntuva nuoskalumi.

IMG_2095Liekö talven lumikenkäilyt olleet tässä? (Jälkihuomautus: kyllä!)

Helteinen suoretki Kauhanevalla 25.7.2014

IMG_9710Lauhanvuorelta jatkettiin Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistoon, joka on erityisen tunnettu Kauhanevasta. Sitähän me sitten mentiin katsomaan. Helle ei ollut ihan saanut kaikkia mehuja irti, jaksettiin kiertää koko kahden kilsan pitkostettu luontopolku suon ympäri.

IMG_9749Mitä tästä kansallispuistosta sanoisi. Suopuistoja on nähty paljon. Silti ne sykähdyttää aina. Jotenkin se avaruus ja laajuus on varmaan se juttu. Ja hellelukemien vuoksi osasi jo kaivata sitä suon lämmintä.. no löyhähdystä. Paljon ei eläimien liikehdintää näkynyt, jotkin sudenkorennot tanssi heinikossa, sisilisko juoksi pitkosten alle ja muutama lintu kertoi olemassa olostaan.

IMG_9723

Suot ja mäntykankaat, ne on kotoisia. Ja tunturinummet. Tänään oli siis aika onnistunut luontopäivä!

IMG_9708

Pohjanmaalla vuoria valtaamassa 25.7.2014

IMG_9692Ai kuinka? No juuri niin! En olisi ihan ensimmäisenä uskonut, koska pohjanmaasta tulee mieleen lakeudet ja latomeret. Kesälomareissu avarsi kuitenkin maailmankuvaa sen verran, että nyt tiedämme eteläisen pohjanmaan olevan hyvinkin erilaista – kumpuilevaa ja monimuotoista. Ja että siellä on joskus ollut vuoristo, joskus ennen vanhaan.

Vuoristo näkyy hyvin maastossa vieläkin ja yhtenä maamerkkinä sieltä on Lauhanvuori, jossa on myös kansallispuisto. Helle piti edelleen pintaansa, joten päiväksi suunniteltu kymmenen kilsan patikka muuttui maisemien ihailuksi geokätköillen ja evästellen, siirtymiä tehtiin osin autolla.

IMG_9683

Näkemisen arvoinen paikka! Maasto oli tuttua mäntykangasta, joka ritisi ja tuoksui paahteessa ihanasti. Kivijadalla voi nähdä komean muinaisrannan (30 asteen helteellä se oli lähinnä jättimäinen kiuas!). Vuoren laelle oli pykätty komea näkötorni, josta näki pitkälle merelle sekä niille lakeuksille. Iltapäivän kruunasi kyllä ehdottomasti uinti Spitaalijärvessä – vaikka mustikkatäti yllättikin meidät naku-uinnin päätteeksi..

IMG_9704