Niin huoleton, tuo leikki on ja aivan verraton..
Lähimetsissä on juuri sen verran lunta, että meidän umpihankisuksilla tai liukulumikengillä on mahdollista liikkua hiihtäen. Meillä päin hiihdetään kotipihasta suoraan metsään ja siitähän se idea sitten lähti. Anna lupasi viedä minut laskemaan mäkeä ja sehän myös tehtiin. Elämäänsä voi elää niin monella tapaa, meillä on tällainen tapa.
Latu menee siitä mihin sen tekee.
Lähimetsässä on taikaa ja tunnelmaa.
Korppia kuunnellaan. Ja mikäs on kuunnellessa, kun metsämiehen kaulaa lämmittää uusi kauluri.
Annan esimerkkisuoritus. Eikun perässä…
Kaikki hyvin, kukaan paitsi Anna, ei nähnyt.
Aurinko :)
Hiljakseen satelee lunta ja samalla aurinko yrittää esiin. Keskitalvi.
Onnistunut mallisuoritus tässä:
