Eka paikka, jonka parkkipaikalla oli melkein ruuhkaa! Kyseessä oli kuitenkin lakkojen perässä olevat marjastajat ja muutama kalastaja, eli ruuhkaa ei ollut itse poluilla.. Lakkoja riitti meillekin ja se olikin varsinaista reisijumppaa, kun niitä kurotteli täyden rinkan kanssa.
Parkkipaikan lähelläkin oli laavu, mutta jatkettiin tällä kertaa matkaa pidemmälle. Tutustuttiin Levävaaran torppaan, jossa rakennuksia ja aitoja oli entisöity. Torpan isäntä (ehkä Haverinen?) oli aikanaan kuulu hirsitaloistaan ja pihapiirissä löytyikin komean talon lisäksi paljon piharakennuksia ja vähän kaumpaa joenrannassa Vesimyllykin. Torpan tienoo jäi taakse, kun suunnattiin eteenpäin kohti Elimysjärveä. Pitkoset oli päässeet paikoin tosi kehnoon kuntoon ja suon reunassa näytti olleen miehiä niitä uusimassa. Toihan sekin vähän vaihtelua patikointiin, kun piti hyppiä laudalta toiselle.
Henkinen kantti oli koetuksella, kun lopulta saavuttiin Saunaniemeen. Mikälie uuvuttanut? Nopea pulahdus järvessä – hyttyset seurana sielläkin.. Iltanuotilla syötiin tuhdimmin kuin edellisinä päivinä ja saatiin Lämmin kuppi-keiton avulla myös Blåband-ruuasta maistuvaa. Kertaakaan ei ole kattila tyhjentynyt noin kovaa vauhtia.. Kaunis ilta auringonlaskuineen vaihtui tuuliseen yöhön. Teltassa oli hyvä nukkua.
Seuraavana päivänä tarvottiin vielä loppulenkki järven ympäri ja sieltä suunnattiin suojelualueen toiselle torpalle, Latvavaaraan. Tämä taisi olla metsänvartijan torppana Levävaaran jälkeen. Viimeiset kilsat taittui sepelitietä pitkin, ei ehkä kaikista houkuttavin vaellustaival.
