Ruostejärven virkistysalue – Liesjärven kansallispuisto
Tänä vuonna valkattiin Juhannuksen retkikohde jo hyvissä ajoin. Liesjärven kansallispuistoa suositeltiin yön-parin vaellukseen ja kun läheltä löytyi muitakin näkemisen arvoisia paikkoja – päätettiin viettää tämän vuoden keskikesän juhlaa Hämeen järviylängöllä. Karttakin tilattiin ajoissa (hyvä me, särmää toimintaa!). Edeltävinä päivinä meinattiin muuttaa retken suuntaa Pohjois-Karjalaan, kun sään ennustajat lupasivat lounaaseen myrskyä. Onneksemme pysyttiin suunnitelmissa: ensimmäisenä yönä kuunneltiin myrskytuulta, mutta muut päivät Suomen kesä näytti parhaita puoliaan.
Ensimmäinen yö nukuttiin laavussa kansallispuiston ulkopuolella, Ruostejärvellä (virkistysalue Hämeen luontokeskuksen luona). Kolmiomainen laavu suojasi ihan riittävästi sateelta. Myöhään illalla moottoripyöräkaksikko yritti majoittua samaan asumukseen, mutta totesi sen hieman ahtaaksi. Hyvä, että oltiin ajoissa liikkeellä tänäkin vuonna! Ruostejärvessä uiminen jäi kokeilematta viileän kelin ja äkäisen lokkiliigan vuoksi.. Liesjärvellä matkat ovat lyhyitä ja puiston halki ja sinne kulkee monta yhdysreittiä. Päätettiin kuitenkin siirtyä autolla puiston parkkialueelle, ettei tarvitse kulkea samoja polkuja edestakaisin. Pirttilahden pysäköintialueelta sai tehtyä hyvin rengasreitit sekä Liesjärven pohjoispuolella että Kyynäränharjun eteläpuolellakin.
Perjantaina kierrettiin Siltalahden kautta Kaksvetiselle lounastamaan. Lounashetkeä ilahdutti kolmihenkinen perhe (isä kertoi ettei ole laavuihmisiä) runsaine eväineen. Matka taittui ripeää tahtia Peukalolammille ja sieltä takaisin autolle. Emme olleet lyöneet lukkoon yöpymispaikkaa, mutta koska puiston pohjoisosa ei sävähdyttänyt, päätettiin laittaa teltta pystyyn Savilahteen. Omat kenkäni hiersivät jo siinä määrin ikävästi että yhtään pidemmälle en olisi kyllä tarponutkaan. Illan ohjelmassa nokkaunet, naku-uinti ja lähialueen tutkiskelua. Löydettiin geo-kätkökin! Juhannuksen kunniaksi herkuteltiin nötköttinäkkärillä, nami nam.
Lauantaina aamuvarhain herättiin sateen ropinaan. Pyykit suojaan korjattuamme jatkettiin unia siihen, kunnes sade loppui. Oltiin edellispäivänä löydetty Soukonkorven polku, joka ei ollut virallisessa käytössä. Alueella oli tehty ennallistamistutkimusta eikä sitä ollut opastettu mitenkään, saati korjattu pitkosia tai muuta. Liesjärven tasaisten urien jälkeen oli elämys puikkelehtia kaatuneiden puiden yli, ali ja vieritse melkoisen hapristuneita pitkosia pitkin. On hienoa, että ojitettuja soita ennallistetaan. Ennen – jälkeen kuvat polun toisessa päässä kertoi karua kieltään ihmisen tekemistä rikkomuksista luontoa kohtaan. Soukonkorvesta selvittyämme kierrettiin Pitkäkärjen kautta Korteniemen perinnetilalle. Onni suosi jälleen, sade yllätti vasta perillä. Tutustuttiin hienosti entisöityyn pihapiiriin eläimineen ja rakennuksineen, syötiin lounas ja oltiin päiväretkeilijöiden lasten ihmetyksen kohteena. Harmittavan moni lapsi ei osannut arvostaa paikkaa ollenkaan, vaan mankui kotiin menoa ja tietsikkapelejä – eli me oltiin varmasti aika kummajaisia rinkkoinemme. Kaivolla vesivarannot täytettyämme suunnattiin takaisin majapaikkaamme. Jalat huusivat taas hoosiannaa, ei väsymyksestä vaan kenkien hangatessa sekä kantapäitä että varpaita. 
Miten ihmeessä näillä on kävelty Karhunkierros ja muut reissut viime vuonna?? Savilahdessa sadekuuro karkotti makkaranpaistajat ja päästiin naku-uinnille, jes. Muita illan puhteita oli jälkien ja jätösten selvittely kirjan avulla (huippu synttärilahja kullalta!) ja nuotiolla istuminen.. Käytiin aikaisin nukkumaan, että jaksettiin aamuvarhaisella nousta ylös. Mentiin nimittäin Perttelin Peikkojen juhannusrasteille suunnistamaan. Oli ihanaa kokea aikainen aamu, järveltä pyyhki kovasti sumua ja oli melkoisen raikas keli.
Kaikenkaikkiaan Liesjärvi tuntui hyvin rauhalliselta paikalta. Yöpyjiä oli lisäksemme kaksi porukkaa (eri öinä) ja päiväretkeilijöitä lähinnä Korteniemessä. Saatiin siis just sitä mitä haluttiin – luonnonrauhaa!
Torronsuo
Tarkoitus oli tutkia Liesjärven lisäksi myös Torronsuota, mutta se jäi tällä kertaa aika pintaraapaisuksi. Rakkojen takia en voinut pitää jaloissa enää muita kuin crocseja ja niitäkin ilman kantalenkkiä. Valittiin siis suosilla pitkosia pitkin kulkeva muutaman kilsan lenkki luontotornille ja takaisin. Suoympäristö houkuttelee palaamaan takaisin, ehkä hiihtelemään? Pitkosilta puiston laajuutta oli vaikea käsittää, mutta tornista pinta-ala hahmottui paremmin. Ja se tuoksu, ihanaa!