Lauhanvuorelta jatkettiin Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistoon, joka on erityisen tunnettu Kauhanevasta. Sitähän me sitten mentiin katsomaan. Helle ei ollut ihan saanut kaikkia mehuja irti, jaksettiin kiertää koko kahden kilsan pitkostettu luontopolku suon ympäri.
Mitä tästä kansallispuistosta sanoisi. Suopuistoja on nähty paljon. Silti ne sykähdyttää aina. Jotenkin se avaruus ja laajuus on varmaan se juttu. Ja hellelukemien vuoksi osasi jo kaivata sitä suon lämmintä.. no löyhähdystä. Paljon ei eläimien liikehdintää näkynyt, jotkin sudenkorennot tanssi heinikossa, sisilisko juoksi pitkosten alle ja muutama lintu kertoi olemassa olostaan.
Suot ja mäntykankaat, ne on kotoisia. Ja tunturinummet. Tänään oli siis aika onnistunut luontopäivä!
