Pakkaslukemat kiri pariin kymmeneen, välillä aurinko lämmitti keliä muutamalla asteella. Ladut oli hyvin kitiät, mutta silti suksittiin. Välillä hiihto muistutti ehkä enemmän suksien kanssa kävelyä luiston ollessa olematon.. mutta täydeltä terältä paistava aurinko sai mielen iloiseksi. Perjantaina ei nähty muita sivakoijia, mutta lauantaina Rokansalon laturetki (ja sen kuuluisat vasta paistetut munkit) oli herättänyt laduille muitakin rohkeita. Ja ladut (n.12 km) lähti pihapiiristä – voiko paremmin enää olla?
Latu luikerteli aivan uskomattomissa maisemissa. Sukelsi kuusikkoihin, sieltä taas avoimempaan lehtimetsään, välillä poikkesi järven jäälle ja taas mäkeä ylös, halki peltoaukean! Kaikkialla ihana talven hiljaisuus ja paksu lumivaippa. Tämän tästä piti pysähtyä kuuntelemaan luonnon hiljaisuutta. Metsässä oli paljon eläinten jälkiä, niistä varmuudella tunnistettiin vain kettu, jänis ja hirvi.
Auringonpaisteesta huolimatta kevät pysyi vielä visusti piilossa.
