Tänä vuonna kilpailukeskus sijaitsi Nastolassa, joka lienee osa Lahtea nykyisin. Totutun kaavan mukaan edettiin, eli kl. 9.00 ilmoittautuminen, 10.00 karttojen jako ja 11.50 lähtökarsinassa. Järjestelyt toimivat kuten odottaa sopii eli erinomaisesti.
Reitinsuunnittelu on ainakin omasta mielestäni vähintään puolet tämän lajin kiehtovuudesta. Maastoja voi toki tutkailla etukäteen kartoista, mutta parhaan fiiliksen meidän tiimi saa siitä kun mitään ennakkotiedustelua ei tehdä. Mistäs tänä vuonna sitten onkaan kysymys…
Nastola sijaitsee Salpausselän harjulla, mutta harjun leveys (pohjois-eteläsuunta) ei ole kovin suuri. Kotiseutujen mäntymetsistä ei siis olisi kyse, mutta mistä on? Pelloista ja sekämetsäryteiköistä, välissä soita ja järviä. Ei ehkä kovin kiehtovaa, mutta maasto on se mitä on. Etukäteen oli tiedossa, että vettä on maastossa enemmän kuin riittävästi. Oja ei siis välttämättä ole enää oja, vaan joki. Samalla tavalla soistunut metsä saattaa olla hyvinkin märästi suomainen.
Meidän reittisuunnitelman saloja voi tarkastella alla olevasta lyhyestä videosta. Idea on kuitenkin simppeli: 1) kartta kiinni ilmoitustauluun, 2) rastien ”koodaus” väreillä pistemäärien mukaan, 3) mahdollisen alueen rajaus poistamalla tarpeettomat nastat ja 4) eri reittivariaatioiden tutkailu. Ensimmäiseksi reittivaihtoehdoksi tuli tällä kertaa reilun 800 pisteen kierros, jossa matka olisi ollut yli 30km. Tällä treenitaustalla tähdättiin kuitenkin lähemmäksi 25 kilometriä, joten uudelleen suunnitteluksihan se meni. Variaatio kaksi tarjosi pituudeksi 28km, pisteitä 770. Aiemmasta oppineena mietittiin myös suuntaa, loppuun helpohkoa tietä vai alkuun samaa tietä juosten. Päätettiin painottua alkupätkän juoksuun.
Rastiyhdistelmä: Lähtö-33-82-73-72-91-103-95-81-71-93-Maali (770)
Matkaan päästiin kl. 12.00 rankahkon kevätsateen vauhdittamana. Ensimmäiselle rastille mentiin jonossa, mutta jo toiselle reittivalintamme oli erilainen kuin muilla. Rastilla 82 meinattiin mennä jonossa ohite, mutta onneksi tajuttiin lähteä tekemään omaa suoritusta. 73 löytyi helposti juosten, suunnitelman ulkopuolelta 29, 72 suunnitellusti hienoista lähes Lappimaisista maisemista. 91 oli alunperin tarkastuspiste eli lähdetäänkö hakemaan 103 hieman kauempaa vai ei. Tähän mennessä aikaa oli kulunut 2:26, joten päätettiin ottaa välistä myös 45.
Idyllinen metsämaisema hakkuuaukolla.
Skaalatulla peruskartalla suunnistaminen on erilaista. Mittakaavan ja karttamerkkien puolesta tietenkin, mutta myös esim. hakkuiden suhteen. Samaistumisvirheiden todennäköisyys kasvaa kellon kulkiessa kolmatta tuntia. Matkalla rastille 45 tehtiin koukku hakkuulle, jossa oli metsänhoitaja viettämässä vappuaattoa istutustöiden merkeissä. Nopeasti päästiin kuitenkin takaisin reitille, napattiin 45 ja edettiin kohti 103. Myös se löytyi helposti ja kello näytti aika 3:37. Reilut kaksi tuntia aikaa jäljellä ja matkaa 10-11 km (todellisuudessa hieman yli 14km). Päätettiin juosta ja välillä taas kävellä kohti seuraavaa rastia nro 95. Tässä kohtaa tuli jo mieleen, että aikaa on liian vähän koko suunnitelman toteuttamiseen. Rastilla 95 hapuiltiin väärälle jyrkänteelle ja ajauduttiin 100-150 m sivuun. Lopulta rasti kuitenkin löytyi ja koukkuun ei mennyt lopulta kuin kymmenisen minuuttia.
Rastin 95 jälkeen todettiin, ettei ehditä 71:lle, mutta rasti 81 olisi mahdollinen. Se sijaitsi korkeahkon ja jyrkähkön mäen takana. Nousu, 24 km kuljettu matka ja edessä siintävä kiire hieman askarruttivat. Lopulta rasti löytyi helposti, kiitos Annan loistavan suunnanottokyvyn.
Tässä kohtaa arvioin loppumatkan pituudeksi n. 7 kilometriä, joka oli aika lähellä totuutta. Aikaa oli jäljellä vielä reilu tunti. Pajulahden urheiluopisto ohitettiin välillä juosten ja välillä kävellen. Meidän viimeinen rasti (93) olisi jo maalipaikan tuntumassa. 93 löytyi helposti ja leimauksen jälkeen aikaa oli jäljellä vielä 35 minuuttia ja matkaa vajaa 3 kilometriä. Maalissa kellotettiin aika 5:55:38 ja pisteitä 760.
Jälkiviisastelut: Sijoitus 6 tunnin sarjassa 26/53 ja XO-sekasarjassa 10/28. Kuljettu matka 32,35 km. Hyvä me! Oltiin enemmän kuin tyytyväisiä ja tulos oli parempi kuin uskallettiin odottaa. Opittiin, että aloittamalla nesteen ja ravinnon tankkaamisen ajoissa kisan aikana ja jo ennen sitä, välttää myös henkiset ”romahdukset”. Yhteispeli meidän joukkueessa tiivistyy vuosi vuodelta ja joka vuosi kiinnitetään vähemmän huomiota muiden tekemiseen. Kuten alussa jo totesin, tilaisuuden järjestelyt olivat erinomaiset ja kyllä, tulemme mukaan ensikin vuonna.
