Jännityksen värittämin tunnelmin suunnattiin Fordin nokka Vierumäeltä Kurhilan koulua kohti. Edessä olisi ihka ensimmäinen rogaining tapahtuma, jossa oltiin ilmoittauduttu kuuden tunnin sarjaan. Jännitti, että kuinkahan meille käy ja toisaalta samalla odotti innolla tulevaa päivää.. Lajista sen verran, että kyseessä on tavallaan ”retkisuunnistus”, jossa ennalta määritetyssä ajassa tulee joukkueen kerätä mahdollisimman paljon pisteitä rasteja leimaamalla itse suunnittelemassaan järjestyksessä (googlettamalla löytyy tarkempaa tietoa). Itse innostuin mukaan, kun Henri kysyi mennäänkö keväällä Salpaus-Rogainingiin.. Vastasin, että: ”Joo mennään, mitä se on?”. Miuta ei ilmeisesti tartte liiemmin ylipuhua mukaan uusiin juttuihin..?
Koulun piha täyttyi hiljalleen autoista ja kohta tiimit kävivät tiukkaa neuvottelua reittisuunnitelmista kukin omissa porukoissaan. Reitin suunnittelu sujui meiltä melko kitkattomasti ja pohdittiin samalla aikatauluakin, että milloin pitäisi suurin piirtein olla missäkin. Se osoittautuikin kaikista hankalimmaksi, koska maastoa ja sen kulkuisuutta oli aika hankala arvioida kartan perusteella. Ensin oltiin tuntia aikataulua edellä, lopuksi vajaata jäi pari kymmentä minuuttia. Reittisuunnitelman lisäksi pakattiin reppuja ja tehtiin eväitä (vettä, energiapatukoita, pitaleipiä salaatilla, mustikkasoppaa ja kuivahedelmiä ja pähkinöitä).
Tapahtuma oli järjestetty Asikkalan Kurhilassa, hyvin vaihtelevissa maastoissa. Oli helppokulkuista kangasta ja ryteikköä, harjumaista suppamaisemaa, suota ja hyvin erilaisia polkuja ja metsäteitä. Alussa oli vaikea hahmottaa kartan mittakaavaa (1:33000), mutta muutaman rastivälin jälkeen homma alkoi lutviutua. Lähdössä pelkäsin, että tuleeko tästä Jukolan tapaista joukkoryntäystä. Tiimit jakaantuivat kuitenkin melko nopeasti omille teilleen : pyöräilijät sujahtivat kuka minnekkin, juoksijat viiletti jo mutkan taakse ja kävelijäjoukko eteni kukin omaa vauhtiaan. Kisan aikana ei tullut vastaan kuin satunnaisia rogaajia. Suuria virheitä ei tullut, mutta viiden tunnin samoilun jälkeen piti kartan lukemiseen alkaa keskittyä toden teolla. Väsymys painoi jaloissa eikä ihan koko ajan ollut skarppina kaikista polun risteyksistä ja mutkista.. Pysyttiin onneksi reitillä!
Päivä toi mukanaan muutamia super-onnistumisia ja itsensä ylittämisiä. Vietimme aikaa metsässä lähes kuusi tuntia (5h 42 min), leimasimme 12 rastia (joista yksi lisättiin reittiin, kun huomattiin aikaa olevan), saimme rasteista 700 pistettä, kuljimme 25 kilsan matkan ja lopputulos oli 26./38. Ei paha ekaksi kerraksi. Kaikista parasta oli kuitenkin päivän tuoma hyvä mieli ja ihana väsymys jaloissa!
Laji oli mahtava uusi tuttavuus ja taatusti tullaan osallistumaan jatkossakin! Haaveissa kutkuttelee Retki-Rogaining elokuussa Sappeella..
