Repovesi joutui pannaan, kun ne teki siellä rajulla kädellä muutoksia maksullisten palveluiden suuntaan. Päätettiin kuitenkin rohkaista mielemme, lähiretkikohde kun kuitenkin on.. Ja eihän se pettänyt! Niistä kodista ja lanatuista pihoista kun pääsee onneks melko nopeasti ohi. Tän retken idea lähti siitä, että haluttiin tarjota iskälle (äitikin pääs mukaan) synttärilahjaks vaellusretki luonnon helmassa. Synttärit oli jo lokakuun alussa, mutta silloin ei vielä retkelle päästy.
Sunnuntai valkeni kauniina ja aurinkoisena, mikäs sen parempi retkisää? Tuultakaan ei ollut nimeksikään – kansallispuiston pienet järvet toistivat peilityynessä pinnassaan kauniisti rantametsät. Lähdettiin liikkeelle Lapinsalmelta, mutta riippusillan sijaan ylitettiin salmi Ketunlossilla. Kapulalossi olikin hauska lisä tuttuun vaelluspaikkaan. Ja itse lossikin oli hyvin rakennettu, kunhan ensin opetteli käyttöohjeet.. Kuivina päästiin salmen toiselle puolelle.
Kierreltiin hiljaisempaa reittiä Kuutinkanavalle, jossa lounastettiin. Muistui taas mieleen, että näin syksyllä veden keittäminen vie enemmän aikaa. Ehkä ensi retkelle voisi esikeittää vettä termariin? Matkalla sieniekspertit löysivät suppilovahvero apajan.. ja niitä löytyi kyllä sitten myöhemmin lisääkin! Lounaaksi ne eivät joutuneet, vaan nautiskeltiin muusia ja lihapullia. Jälkiruuaksi oli makkaraa ja vaahtokarkkeja. Lounastauon aikana mein ohi pyyhki useita retkiseurueita, muut ei selvästikään panostanu ruokailuun samalla mitalla…
Mahat täynnä oli hyvä lähteä kapuamaan Mustalamminvuorelle ja torniin maisemia ihailemaan. Öyh. Kuksakin katos matkalle (arvatkaa kummalta), mutta salapoliisityöllä valokuvia katsellen paikannettiin mihin välille se oli tippunu – ja tadaa – löytyhän se tien reunasta. Tornista avautu hulppeat näkymät syksyiseen erämaahan, se on edelleen parhaita paikkoja Repovedellä! Mustalamminvuorelta jatkettiin Kuutinkanavalle ja sieltä vanhaa retkipolkua pitkin Kuutinportaiden kauttat akaisin Lapinsalmen riippusillalle.
Olipahan ihana päivä!
Kevät tuli ja kesäkin sen jälkeen hiljalleen. Kipinä metsäretkille on itänyt jo pidempään, tänään päätettiin kaivaa rinkat tykötarpeineen naftaliinista ja suunnata luontoon. Päätettiin aloittaa lähimetsistä, kun aina tuntuu alussa unohtuvan jotain tuiki tarpeellista. Nyt ei tosin tainnut unohtua mitään?
