Irja Hannosen polku ja Tommolansalmi 26.9.2020

Joskus vaan tekee mieli lähteä viettämään aikaa nuotion ääreen. Parin viikon tauon jälkeen retkikuntamme kaipasi nuotion lisäksi myös ulkoilua kauniissa ja kesää muistuttavassa säässä. Aamut ovat jo viileitä, luonnossa värit ovat muuttuneet vihreästä keltaisemmaksi, mutta lämmintä on.

Irja Hannosen polku löytyy nykyisestä Mikkelistä, Etelä-Savosta. Ajomatkaa meille tulee vajaa tunti. Lähikohde on siis kyseessä, mutta vähän samalla tavalla kuin Orrai, tulee täälläkin käyty harvoin. Nyt siis kuitenkin nokka kohti Savoa!

Irja Hannosen polun varrelta löytyy yksi laavu, johon tähtäsimme. Aamupalan nauttineena päätimme kuitenkin kiertää polun myötäpäivään, jolloin laavu tulisi vastaan puolenvälin jälkeen. Lähtiessämme parkkipaikalla ei ollut ketään.

Irja Hannosen polku on mielenkiintoinen yhdistelmä vähän kaikkea. Kallioita, korkeuseroja, havumetsää, avokallioita, rantakallioita, löytyy järvi ja löytyy suolampi. Saappaat oli väärä valinta. Korkealla rantakivikossa kulkevat pitkospuut olivat todella liukkaita.

Nuotiotulia tehdessä vierestä meni useampikin retkikunta. Ferdin piti varmistaa, että tulijat kuulevat jo kaukaa nuotiopaikan olevan varattu (nuotiolle olisi mahtunut hyvin). Omat puut oli muuten aika hyvä juttu, koska laavulle ja puuvarastoon varatut puut olivat jo hyvin kosteita.

Saatiin eväät evästettyä ja jätettiin sovitusti nuotio sellaiseen kuntoon, että seuraavat retkeilijät saisivat sen elpymään kohtuullisella vaivalla.

Paluumatkalla käytiin ihailemassa Tommolansalmella (valtatie 15) Korpijärven maisemia. Jännä sekoitus kesää ja syksyä. Vesi on jo kylmää, mutta järveltä kuuluva perämoottorin ääni toi kyllä vahvasti kesän mieleen. Lämmintäkin on vielä melkein kesäisesti.

”Mie meen muuteksee uimaa!”
Luonto vaihtaa jo väriä.
Erinomainen sää sattui meille.
Monenlaista metsää on tarjolla.
Kissalampi.
Matka käy kohti Kuolimon rantaa.
Kuolimon rantakivikkoja.
Annetaan tulen hiipua hiljakseen, meillä ei ole kiire mihinkään.
Korpijärvi, Mäntyharjulla.
Vanhan sillan jäänteet.
Melkein kesäiset näkymät.
Vieressä kulkevasta valtatiestä huolimatta tunnelma on mukava.

Sijainti: Irja Hannosen polku, Suomenniemi, Mikkeli.

ETRS89 (~WGS84)

61° 22,31859′, 27° 15,43371′

Sijainti: Tommolansalmi, Mäntyharju.

ETRS89 (~WGS84)

61° 16,28837′, 27° 9,17091′

Orrainpolulla 12.9.2020

Tätä se retkeilykärpäsen purema tiesi. Kun uusi lauantai koittaa, niin ollaan taas innokkaasti lähdössä pienelle lähiretkelle. Orrainpolku on meille toinen lähikohde aivan Savitaipaleen kupeessa. Itse asiassa se on niin lähellä, että aika harvoin tulee täällä käytyä.

Orrainpolkua on esitelty tässäkin blogissa useamman kerran. Löydät vanhemmat jutut sivupalkin hakutoiminnolla. Vaihtelun virkistäessä päädyttiin kiertämään polku nyt vastapäivään. Parkkipaikalta suunnaksi otettiin Onkilammen laavu. Parkkipaikalla ei muita näkynyt, mutta Onkilammella törmättiin sienestäjään, joka kuitenkin hävisi tervehdyksen jälkeen metsään.

Onkilammelta polku vie tuttuja talousmetsiä pitkin syvemmälle korpeen. Pitkän tauon jälkeen on aina yllättävää nähdä missä tänä vuonna on hakattu mitäkin. Rujoudestaan huolimatta talousmetsäkin on hienoa. Varsinkin polun keskivaiheilta löytyvän Karvalammen maisemissa, joka on minusta aina yhtä lumoava.

Luotolahdensalmi on ainoa paikka, jossa on suojelualue. Retkeilykäytössä on sekin, paikalla on laavu, nuotiopaikka ja laituri. Luotolahdenvuorelta on tapana ottaa ne perinteiset Orrainpolun kuvat. :) Ihan muutamia ihmisiä lukuun ottamatta retkipolulla oli todella hiljaista. Hyvä niin, sitähän me oikeastaan lähdettiin täältä hakemaankin.

Onki- ja Ahvenlampien tienoilla näyttää tältä.
Karvalammen reunustalta löytyy erilaista maisemaa.
Karvalampi syyskuisessa asussa.
Hengähdystauko.
Luotolahdenvuori ja -kapia.
Annahan se siinä.
Varsinkin loppupäässä polku oli täysin autio, moni varmaan jättää tämän lenkin väliin?

Sijainti: Orrainpolku, Savitaipale.

ETRS89 (~WGS84)

61° 17,90518′, 27° 38,50780′

Kammarmäen luontopolku 6.9.2020

Eilisen miniretken innoittamana teki kovasti mieli paikkaan, jossa ei olisi muita. :) Iltahan meni sitten karttaa selaillessa ja mahdollisia kohteita pohtiessa. Retkipaikka-sivuston artikkelissa tuli vastaan tämä. Kammarmäen luontopolku olisi juuri sopivan matkan päässä. Kohteesta on saatu suosituksia jo vuosia sitten tuttavilta, joten tänään katsotaan tämä kortti.

Jos eilisessä oli vielä vähän piirteitä kesästä (sateesta tai sen uhkasta huolimatta), niin tänään oli ilmassa jo erilaista kirpeyttä. Varmaan juuri sade ja sen myötä kosteus sai aikaan sen. Liikkeelle lähdettiin aamupalan jälkeen ja perillä oltiin n. tunnin ajon jälkeen.

Kammarmäen luontopolku on Kymenlaakson puolella, nykyisessä Kouvolassa. Paikan päälle on helppo löytää ja pysäköintialue on iso. Tie pysäköintialueelle ei ole liukkaalla kelillä ehkä ihan helpoimmasta päästä.

Itse reitti on hyvin opastettu ja se kulkee luonnonsuojelualueiden täplittämässä talousmetsässä. Hienoa on! Ehkä tuo Retkipaikan mainitsema erämaisuus on tosiaan tunnistettavissa. Korkeuseroja on paljon ja sykähdyttäviä näkymiä löytyi. Vuorilammen yläpuolella olevan jyrkänteen päällä olisi voinut kuvitella olevansa vaikkapa Repovedellä tai jossain muussa eteläsuomalaisessa kansallispuistossa.

Retki toi mukavaa vaihtelua lähiretkeilyyn, vaikka kai tämäkin lasketaan lähiretkikohteeksi meille. Hirvikärpäsiä on, mutta niiden kanssakin pärjättiin. Viiden tähden suositus tästä paikasta, kannattaa vierailla!

Olikohan tämä merkki puhtaasta ilmasta?
Polku on selkeä ja hyvin merkitty.
Talousmetsät ja luonnonsuojelualueet vaihtelevat.
Suojelualueen rajalla taas.
Korkeuseroja on, mutta puusto peittää näkymät.
Vuorilampi.
Ferdi odottaa kiltisti omaa välipalaansa.
Lu0nnossa ei näy vielä syksyn merkkejä.

Sijainti: Kammarmäen luontopolku, Kouvola.

ETRS89 (~WGS84)

60° 50,41523′, 27° 21,41524′