Ai kuinka? No juuri niin! En olisi ihan ensimmäisenä uskonut, koska pohjanmaasta tulee mieleen lakeudet ja latomeret. Kesälomareissu avarsi kuitenkin maailmankuvaa sen verran, että nyt tiedämme eteläisen pohjanmaan olevan hyvinkin erilaista – kumpuilevaa ja monimuotoista. Ja että siellä on joskus ollut vuoristo, joskus ennen vanhaan.
Vuoristo näkyy hyvin maastossa vieläkin ja yhtenä maamerkkinä sieltä on Lauhanvuori, jossa on myös kansallispuisto. Helle piti edelleen pintaansa, joten päiväksi suunniteltu kymmenen kilsan patikka muuttui maisemien ihailuksi geokätköillen ja evästellen, siirtymiä tehtiin osin autolla.
Näkemisen arvoinen paikka! Maasto oli tuttua mäntykangasta, joka ritisi ja tuoksui paahteessa ihanasti. Kivijadalla voi nähdä komean muinaisrannan (30 asteen helteellä se oli lähinnä jättimäinen kiuas!). Vuoren laelle oli pykätty komea näkötorni, josta näki pitkälle merelle sekä niille lakeuksille. Iltapäivän kruunasi kyllä ehdottomasti uinti Spitaalijärvessä – vaikka mustikkatäti yllättikin meidät naku-uinnin päätteeksi..
