Kaupunkiseikkailupäivän (käytiin kattomassa miun lapsuuden huudeja Vaasan Palosaaressa) oli ihanaa päästä
vähän luonnonhelmaan. Hellepäivä ei houkutellut pidempään tarpomiseen, joten Mustasaaren 3,8 km pitkä luontopolku tuntui oikein kivalta huikoselta. Vielä kun pääsi kurvaamaan sinne komeaa Raippaluodon siltaa pitkin ja kiemurrella kauniin maalaismaiseman läpi.
Odotin reitiltä meren tuoksia, karuja kallioluotoja ja paljon vesilintuja. Meren tuoksua oli, lintujen sijaan ylämaankarjaa. Kallioita oli toki vähän, mutta luonto yllätti täysin rehevyydellään!
Luontopolku kulki rantaa myötäillen ja vähän syvemmällä mantereella. Meren rannassa oli lehmien laidunmaata ja matkan varrelle jäi vanha kalastajakylä. Hetkeksi (vain hetkeksi, kiitos nälkäisten paarmojen) kun pysähtyi, pystyi hyvin aistimaan ennen vilkkaan kylän tohinaa. Lopuksi polku suuntasi näkötornille, josta pystyi katselemaan merelle päin. 