Riisitunturi oli valittu Vuoden 2010 Retki-kohteeksi. Se ei kuitenkaan ollut meille houkuttimena, vaan oltiin jo ennen sitä päätetty tutustua tähän puistoon. Karhunkierros painoi vielä jaloissa ja hartioissa, joten reissuun lähdettiin yhden päivävarustetun rinkan (ja uuden digijärkkärin!) kanssa.
Riisitunturia ei ollut suotta valittu retkeilykohteeksi: hyvin opastetut (ehkä välillä naurattavankin hyvin?) reitit, uudet päiväreitit ja hieno luonnontilassa säilynyt tunturialue rinnesoineen. Me kierrettiin Riisin Rietas (10,7 km). Tämä reitti kiersi Riisitunturin huipulle, laskeutui sieltä suolle ja nousi jälleen kiemurtelemaan vaaran rinnettä pitkin aina Pienelle Riisitunturille asti. Matkan varrella oli mukavia opastauluja, jotka kertoivat alueen luonnosta ja alkuperäisestä käytöstä. Minä en ainakaan tiennyt, että aikanaan (aina 1950-ja 60-lukujen taitteelle asti) on rinnesoita padottu ja sieltä niitetty heinää parempien peltojen puutteessa.
Jotkut retkeilijät olivat vieraskirjaan painavalla sanalla moittineet Riisitunturin valintaa Vuoden Retki-kohteeksi. Mutta jos valittaa puiston kosteudesta, kun se on nimenomaan tunnettu rinnesoistaan.. niin voi varmaan vaan miettiä että josko kuitenkin vain tallustelisi asvalttiviidakossa tai pururadoilla?