Nythän tästä iltaretkeilystä alkaa tulla tapa. Koira mukaan, evästä kaupasta ja kohti kohdetta. Illat ovat vielä sen verran valoisia, että iltakahdeksaan asti pärjää helposti ilman valoja. Kotona ollaankin sitten pimeällä.
Taipalsaaren Kattelussaaresta löytyy monelle eteläkarjalaiselle tuttu retkikohde Päihäniemi. Itse muistan lapsuudesta partioleirit vähän retkikohteesta eteenpäin. En esittele retkikohdetta sen enempää, siitä löytää lisää Etelä-Karjalan retkeilykohteita esitteleviltä verkkosivuilta mm. täältä.
En edes muista milloin oltaisiin edellisen kerran käyty täällä. Minulla on mielikuva, että kohde on varsinkin kesäisin aika kaukana siitä mitä me arvostamme. Autolla kun helppo tulla viereen, niin yleensä se on hyvä merkki välttää tällaisia kohteita. Sen sijaan elokuun lopun arki-iltana Päihäniemi on mitä innostavin retkikohde.
Kiertelimme niemeä ja kävimme myös Kummelniemessä asti. Mökkitontteja väistelen liikkuminen onnistuu mukavasti. Alueella on paljon polkuja, mutta kannattaa olla tarkkana, ettei päädy epähuomiossa jonkun pihalle.
Hieno ilta kaikin puolin, retkikohteen epäsiisteys kuitenkin hämmensi. Eikö niitä roskia ja muita jätteitä ole yhtä helppo viedä poiskin?
Mäntymetsää ja harjumaastoa. Täällä on hyvä hengitellä.Näkymiä kohti Imatraa ja Joutsenoa.Suur-Saimaan selkiä.Linjataulu.Kivikkoinen on rantamaisema, mutta Fedin oli tässäkin hyvä uida.Elokuista ilta-aurinkoa parhaimmillaan.
Tämä ei ole varsinainen retkitarina, mutta retkikohde on esittelyn arvoinen. Aivan Savitaipaleen kirkonkylän kupeessa oleva Raitalan taidepolku on saanut rinnalleen kaksi uutta kulttuuripolkua, Ilkan polun ja Runopolun. Luin asiasta sattumalta lehdestä ja pitihän se käydä polut testaamassa.
Itse polut eivät ole uusia, mutta niiden varsilta löytyy nyt uusia teoksia. Savitaipaleen kunnan Facebook-sivun esittelytekstissä todetaan: ”Taulujen QR -koodin avulla löytyy linkki netissä oleviin sisältöihin ja ne saavat laitteet toistamaan musiikkia, videoita ja runonlausuntaa.”
:)
Kovin oli hiljaista poluilla, vaikka kesä on parhaimmillaan ja kotimaan matkailu suositumpaa kuin pitkään aikaan. Tänne tullaan vielä monta kertaa uudestaan, varsinkin syksyn hämärtyessä.
Tämä kaveri vahtii taidepolulle pyrkijöitä.Uusia kohteita.Upouudet opasteet on helppo löytää.Näitä polkuja kehtaa tallata, hienoa työtä!Poluille pääsee sujuvasti mm. Savitaipaleen Olkkolan rannasta.Runopolku avautuu kutsuvana.
Sijainti: Raitalan taidepolku, Ilkan polku ja Runopolku, Savitaipale.
Tämä on taas niitä kauan mietittyjä kohteita. Jokilaaksoissa on jotain erittäin kiinnostavaa, kun niiden ympärille on vuosien saatossa kasautunut vaikka mitä historiaa. Ja luontoakin tietysti. Tämän niin erikoisen kevään aikana on tullut muutaman kerran vastaan tilanne, jolloin on vain päästävä liikkeelle. Kaiken ajan kun viettää kotona, niin on hyvä tuulettua turvallisesti jossain.
Summanjoki alkaa kartan ja Wikipedian mukaan jostain Kaitjärven eteläpuolelta Luumäeltä Etelä-Karjalassa ja päätyy mereen missäs muualla kun Summanlahdella Haminassa. Ollaan aikaisemmin koluttu näitä Kymenlaakson jokia jonkun verran, mutta tätä ei koskaan aikaisemmin.
Summanjokea lähdettiin etsimään Saaramaan tienoilta ja ensimmäisen kerran se tuli meille vastaan Turpaassa. Oltasiin se toki tavoitettu aikasemminkin, mutta Turpaassa on kuulemma ollut ruutitehdas 1800-luvun lopulla. Jälkiä ei valitettavasti havaittu.
Seuraavaksi suunnattiin Keisarinkoskelle, josta piti löytyä vanhan sahan jäänteet. Ja löytyihän se. Myös saha on aluperin 1890-luvulta, mutta ihan niin vanha tuo nykyinen rakennus ei ehkä ole? Täällä on ollut myös mielenkiintoinen pato. Ja sillalta löytyy Haminan ja Anjalankosken raja (nyk. Haminan ja Kouvolan raja).
Evästarjoilun vuoro oli Liikkalan linnoituksella, jossa on näyttävät, ilmeisesti lähes alkuperäisessä asussa olevat vallit edelleen hienosti näkyvillä. Tämä linnoitus kuuluu samaan Suvorov-sarjaan Savitaipaleelta tuttujen linnoitusten kanssa. Linnoitus on valmistunut 1790-luvulla.
Retken salamyhkäisin kohde oli edessä. Teollisuus- ja tehdashistoriaa, johon ei ole opasteita. Jätänpä tässäkin osin arvoitukseksi tämän jännittävän kohteen, jota ei kartoista löydä. Se pitää löytää muulla tavalla. Kohde on myös esimerkki siitä, miten kehitys ajaa vain ohi – jäljelle jää rauniot.
Huiputusten vuosi kun on kyseessä, niin pitäähän se käydä ihmettelemässä lähes merenrannassa oleva Uuperinmäki (80 metriä mpy). Taas on yksi huippu vallattu.
Vähän on kohdeväsymystä jo ilmassa, mutta ajettiin silti Stockforsin vanhan tehdasmiljöön ohi ja päädyttiin lopulta Värälän kylään rauhan muistomerkille. Olipahan historiakohteita kerrassaan ja lipsahdettiin vähän jokilaakson ulkopuolellekin. Hieno retki kuitenkin ja vaihtelua tähän ankeaan kevääseen.
Pato Keisarinkoskella.Vanhan sahan rakennuksia Keisarinkoskella.Historian havinaa rajalla.Evästystä Liikkalan linnoituksella.Teollisuushistoriaa Summanjokilaaksossa.Aika jättää jälkensä.Näkymiä Uuperinmäeltä.Värälän rauhankivellä poseeraus.
