Vuosi vierähti toiseksi, mukavaa liikuntavuotta teille kaikille!
Tänä vuonna tuntuu talvikin onnistuneen päihittää ainaiset röntsä-kelit. Hiihtelemään ollaan päästy jo kokonaista kuusi kertaa ja kilsoja pikaisen ja summittaisen laskutoimituksen mukaan on suksilla taitettu kuutisenkymmentä. Se on kuutisenkymmentä kilometriä enemmän kuin viime talvena… Jes!
Viime talvena jäi erityisesti lumettomuuden vuoksi kaihertamaan se, ettei kansanhiihtolatuja päästy oikein ajamaan ja sen vuoksi jäi ihanaiset laturetketkin tekemättä. Piti tyytyä selailemaan blogiin päivättyjä aiempien vuosien retkiä ja fiilisteltyä mm. Piutulan kylmää-shelliä, Repoveden hurjaakin hurjempia laskuja ja Lemiläisen latumestarin kieroa (?) huumoria. Mutta tänään, tänään me päästiin oikealle laturetkelle – suuntana naapuripitäjän huikeat hiihtoreitit. Harvoin on muuten tammikuussa päässyt vielä laturetkille!
Kamppeita aamusella viritellessä huomasin harmikseni mononi hajonneen. Monot on ollu miulla lapsuudesta, joten ehkä kaksikymmentä vuotta palvelleena olivat tulleet rehellisesti tiensä päähän.. Onneks tää likka ei oo yksien monojen varassa, vaan esiin kaivettiin pitopohjasuksien jalkineet.. hieman epäröiden tosin. Noiden suksien kanssa kun on ollut kahtalaisia hiihtokokemuksia.
Hiihdeltiin hiukan reilu 18 kilsaa lähtien Soutlammelta, poiketen Metsästysmajan kautta ja jatkaen matkaa aina Huttulan myllylle saakka. Sieltä kierreltiin Turunkylän ja Käpylän-reitin loppuosan kautta takaisin autolle. Pieniä taukoja pidettiin matkalla ja majalla syötiin oikein rieskat kuuma tee kyytipoikanaan. Hurjasti ei ollu muita suksijoita eli hyvin mahtui hiihtämään. 
Keli oli mainio, vaikka aurinko suotta kainosteli ja kurkki vain pilvien takaa. Olis se saanu ihan rohkeasti tulla moikkaamaankin.
Niin ja ne sukset. Aluksi niillä sai kävellä. Sitten pääsi jo siihen vaiheeseen, että alamäkeen kun vähän lykki sauvoilla niin pääsi eteenpäin. Lämmettyään (vai viilennyttyään?) ne toimi kyllä oikein hyvin ja hiihtoretki oli siis onnistunut.. Vaan pitää ehkä lähteä joka tapauksessa monokaupoille. Tai jos ostaskin kerralla koko paketin, onhan ne suksetkin saman ikäiset ja pituus- ja painoluokitus sitä myötä vähän päin prinkkalaa!
Viime talven lumettomuuden vuoksi jäi lumikengät kokonaan narikkaan. Ei sitä sitten muistanutkaan miten hauskaa ja raskasta niillä tarpominen on. Nuoska lumi (lauantaina) ei ollut paras mahdollinen keli kenkäilyyn. Hiki tuli ainaki.
Lumikenkien kanssa pääsee talvellakin pois poluilta ja se on niissä se paras puoli. Lauantaina suunnattiin läheiselle suolle, jota ollaan monesti metsätieltä ihasteltu muttei tehty sen lähempää tuttavuutta. Reissu kannatti, mieli virkistyi. Sunnuntaina tarvottiin toisella puolella päätietä ja tehtiin sielläkin retkiä harjujen välisille soille.
