Varoitus! Tarina sisältää mielikuvituksellista sisältöä.
Olen ehkä maininnut aikaisemminkin, että minun mielenmaisemassani on mäkiä, harjuja, vaaroja, tuntureita ja joskus jopa vuoriakin. Käytännön syistä suurin osa luontokokemuksista rajautuu kahteen ensimmäiseen. Kaakkoissuomalaisessa maisemassa on Salpausselkien lisäksi paljon ikivanhoja jääkauden jälkiä ja muinaisista meristä esiin työntyviä luotoja ja saaria. Kymmenien metrien korkeusero alapuoliseen maastoon on helposti saavutettavissa.
Fillarilla vuorimaiden tavoitteluista tulee oikea seikkailu, ainakin meille. Perinteisen tapaan vietimme syyskuun viimeisen viikon vieraissa maisemissa. Tutun kotimaaston ulkopuolella vuoristot ja erämaat saavat aivan uuden ulottuvuuden. Mielikuvitusta tarvitaan, mutta sitähän meillä on (minulla ainakin). :D
Aamukahvin yhteydessä tarkastelin maastokarttaa ja hetkessä bongasin yhtenäisen metsäalueen, jossa oli paljon pieniä lampia, korpia ja tietenkin niitä korkeuseroja. Oikea erämaa!
Vanhasta navetan kivijalasta tulee pienellä vaivalla muinainen linnoitus.
Erämaan itälaidalla alkaa mielikuvitusta kutkuttuva metsä.
Aurinko lämmittää, vaikka yön jälkeen kesästä ei ole enää tietoakaan.
Ylängölle nousu alkaa pian ja tekemistä riittää ihan riittävästi.
Varsinaiselle huiputukselle päästäkseen oli pakko ottaa jalat alle.
Reittikään ei ollut ihan helpoimmasta päästä.
Ylöspäin – korkeuseroa on parkkipaikaltakin käsin parikymmentä metriä.
Huipulla – metsä rajaa näkymää laaksoon ja kauemmas horisonttiin.
Horisontissa pilkistää rakennuksia, jotka eivät kuulu tähän tarinaan. :)
Huipulla oli myös varsinainen yllätys, laaja avokalliomuodostelma luolineen.
Äänimaailma paljastaa, että ihan oikeasta erämaasta ei sittenkään ole kyse.
Kallion päällä oleva sammalkerros on erittäin liukas.
Vielä yksi silmäys maisemaan, ennen paluumatkan alkamista.
Paluumatkalla soiden ja metsien välissä, eteläsuomalainen korpi.
Aina on aikaa tauolle. Kiirehtimällä pilaa vain hyvän tarinan ja mielen.
Hauska reissu! Pyörähankinnat yhdessä toimivien jalkojen ja tarvittaessa autosiirtymien kanssa mahdollistaa meille ihan uudet retkeily-ympäristöt. Tänä aamuna mieleni vaelsi jo hieman kauempana olevaan kohteeseen, mutta saas nähdä toteutuuko tuo ajatus tänä syksynä vai joskus myöhemmin?