Tihkusateinen Sappeenvuori ottaa meidät vastaan juuri sopivasti ennen karttojen jakoa. On kesän tärkein lauantai, edessä toistaiseksi suurin, pisin ja ankarin rogaining-haasteemme.
On maanantai – kaksi yötä nukuttu ja rasituksesta toivuttu. On aika tehdä analyysi Retki-Rogaining 2013 suorituksesta. Se mitä suomalainen urheilukulttuuri ei tunne on peiliin katsominen ilman työryhmiä ja polun piirtoja – kyky esittää vastauksia eikä kysymyksiä. Tämä on raakaa analyysia, vastuu on lukijalla. Suomen kieli ei ehkä tunne tällaista aikamuotoa, joka on jotain aktiivisen muistelun ja menneisyyden spekuloinnin välistä.
10.8.2013 kl. 9.00 – Karttojen jako
Tihkusade muuttuu vesisateeksi, joka välillä taukoilee ja välillä jaksaa sataa. Kolme karttaa, kaksi kilpailijoille ja yksi jäljitykseen, siltä varalta että eksymme tai meitä ei kuulu ajoissa takaisin. Vetäydymme autoon tutkimaan karttaa – 1:40000 kartta 70cmx80cm printtinä. Laipanmaa aukeaa vaikuttavana jo pelkästään kartalla: metsää, ojitettuja soita, lampia, järviä, muttei Sappeenvuorta lukuunottamatta isoja korkeuseroja. Reittisuunnittelu käyntiin. Toukokuun Salpaus-Rogainingista yritettiin oppia ravinnon ja juomisen osalta, eli kannettavaa painoa vähemmäksi, irtonaisia pulloja pois eikä otettu mukaan kuuluisia leipiä. Hash-House, eli jonkin asteinen huoltopiste oli tarjolla rastille 15. Tavoitteeksi asetettiin enemmän juoksua, tarkempaa menoa ja ettei lopussa tarvitse tuntua hyvältä.
Suunnitelmissa pyöriteltiin kolmea erilaista vaihtoehtoa ja reittivaihtoehtojen pituudet arvoitiin kompassin mitta-asteikolta n. kilometreinä – joissa olikin sitten heittoa ihan riittävästi. Loppuen lopuksi päädyttiin vaihtoehtoon 20- 42- 63- 21- 44- 90- 30- 32- 15- 24- 35- 80- 60- 12- 40- 50- 47-Maali. Tämä yhdistelmä olisi laskujen mukaan n. 35km ja tuottaisi 67 pistettä. Pisteitä irtosi rasteilta kaavalla (40)=4p, (12)=1p jne. Todellisuudessa emme laskeneet pistemäärää, vaan keskityimme samaan aikaiseksi n. 35km lenkin, josta juoksua olisi n. 1-1,5km/tunti eli ~25km kävelyä ja ~10km juoksua. Keskeisenä suunnittelukriteerinä oli osua noin puolessa välissä Hash-Houseen.
10.8.2013 kl. 11.50 – Lähtöä odotellessa
Uudet tiimipaidat loistivat lähtökarsinassa kun asetuttiin odottamaan lähtöä. Kilpakumppanit jakoivat vielä omia näkemyksiään ja vinkkejä, jotka sivuutimme kohteliaasti. Suunnitelma oli tehty ja sillä mennään. Toiset olivat panostaneet eväisiin, toiset keskittyivät Hash-Houseen, toiset lähtivät kiertämään järveä pisteiden perässä ja toiset keskittyivät edelleenkin Hash-Houseen…
10.8.2013 kl. 12.00 – Lähtö
Suurin osa näkyvästä ihmismassasta suuntasi kohti rastia 47 – Team K otti rohkeasti oman polun käyttöön n. 150m jälkeen ja kukaan ei seurannut perässä, vaikka loistettiin metsässä kirkkaissa varusteissa varmaan vähän pidemmällekin. Ensimmäinen reitinvalinta Sappeenvuorta alas ei ehkä mennyt ihan nappiin, sillä päädyimme lopulta peltojen reunoja ja hämäläisen ryteikön keskeltä risteykseen, jossa kilpakumppaneita käveli moneen suuntaan – tänne siis olisi päässyt myös tietä pitkin. Enemmän tai vähemmän säännöllisessä jonossa kuljettiin rastille, joka löytyi lopulta sieltä missä se pitikin olla – ei sieltä missä se varmaan on. Rastin 47 jälkeen otettiin parit spurtit ja muut joukkueet hävisivät näkyvistä. Kelpo oikaisu metsän kautta oikealle tielle ja rasti 42 löytyi melko kivuttomasti. Edessä kohtalaisen haastava rastiväli rastille 63. Haastava siksi, että pysäyttävät tekijät eli tiet (1 kartassa, 3 metsässä), ojat haaroinen (kymmenkunta kpl), pellot ja järvet olivat kaukana. Rastiväliaikojen mukaan tätä n. 1,2km (linnuntietä) väliä tarvottiin liki 45min. Toki todellinen matka oli vähän pidempi, mutta GPS-seuranta olisi ollut tällä välillä hauska. Lopulta päädyttiin metsäautotien päätyyn, josta oli selkeä aukko ja ura rastille 63. Kolme kertaa otettiin kuitenkin onnistuneesti kiinni sijainti – tuurilla tai taidolla – mutta otettiin silti. 21 löytyi helposti, 44 myöskin – sadekin pääsi välissä kastelemaan meidät tuoreella vedellä.
Kohti 90 ja matka etenee – kolmas tunti täyttyy. Alkuperäisen aikalaskelman mukaan rastilla 15 pitäisi olla 15.30…ei taideta olla. 90 löytyy vanhan järvenpohjan ylityksen jälkeen ja 30 ojaa pitkin, mutta kello on jo melkein neljä. Tässä vaiheessa piti tehdä valinta – tavoitellako 9 pistettä rastilta 94, joka olisi suolla, mutta johon pääsisi tietä pitkin kohtuu lähelle vaiko ottaa rasti 32 joka olisi tavoitettavissa lähes tietä pitkin, mutta ilman suotekijää. Jälkimmäinen tuntui turvalliselta vaihtoehdolta, joten rastia 32 kohti. Matka linnuntietä n. 2km, joten ei ihan mahdoton pitäisi olla. Välissä oleva tieura vain ei ollut ihan viime vuodelta, joten sehän meiltä katosi ja hämäläinen korpi kutsui. Rasti löytyi kuin löytyikin osin vähän tuurillakin. Seuraavaksi kohti Hash-Housea, jostain syystä kuitenkin suuntana rinnettä takaisin alas polulle…..josta ylöspäin nousevaa polkua ei sitten löytynytkään. Noh, mäki ylös ja sieltähän se polku löytyi, vaan onko oikea – pakko olla, yrittänyttä ei laiteta (tiedä mitä sekin tässä yhteydessä voisi tarkoittaa), mutta niin vain juostiin 5 minuuttia myöhemmin kohti Hash-Housea. Meillä ei ollut mukana mitään tietoa kuljetuista kilometreistä, en tiedä tulkittiinko liian tiukasti sääntöjä. Hash-Housella kello löi jo viisi, joten Team Koon oli aika herätä ja muuttaa suunnitelmia.
10.8.2013 kl. 17:18 – Hash-Houselta kohti maalia
Päätettiin jättää 35 suosiolla väliin ja suunnata eteenpäin seuraavalla suunnitelmalla 24-12-60-40-50-47-Maali. Pisteitä tingimme 11, joten maksimissaan pääsisimme 56 pisteeseen. Hash-Houselta lähdettiin juosten kohti rastia 24 (hetkonen, tässähän juostaan ihan oikeasti), joka oli helppo (hei, täällä on geokätkö!), 12 helppo, 60 helpohko (kiitos Annan loistavan reittivalinnan) ja 40 niin ikään Annan johdattaman ilman suurempia murheita. Juoksumarssia 300 metrin päähän rastista 50. Urheilijoille ja aktiivirogaajille ei ole varmaan ihmeellinen suoritus, mutta meille juokseminen 6 tunnin ja melkein 30km kohdalla oli yllättävä kokemus. Itseasiassa Hash-Housen jälkeen oltiin juostu suurin osa metsätie pätkistä. Olin aikatauluttanut lopun seuraavasti: rastilla 60 pitäisi olla viimeistään kl. 18.00 (oltiin 18.05), rastilla 50 kl. 19.00 (oltiin 19.02) ja rastilla 47 viimeistään kl. 19.30 (oltiin 19.29). Rasti 47 oli jo Sappeenvuoren rinteellä, johon menessä Häme heilui jo sen verran, että putosin jonnekin kivikkoon. Verta tihkuen nousin Annan perässä alle 20 metrin etäisyydellä ja toiseksi viimeinen leimaus. Nyt olisi puolisen tuntia aikaa ehtiä maaliin, johon lopulta meni aikaa vain 12 minuuttia, loppuajan ollessa 7:42:18 ja pisteitä kasassa 56. Suihkuun mennessä arvailtiin jo, että pistemäärä jäi varmaan aika alhaiseksi muihin verrattuna, mutta tulipahan tehtyä!
12.8.2013 19:45 – Analyysi
Loppusijoitus oli 22 kahdeksan tunnin sarjassa, johon oli ilmoittautunut 32 joukkuetta, joista matkaan lähti 30 ja joista yksi hylättiin myöhästymisen vuoksi.
Tyytyväisiä oltiin seuraaviin asioihin:
+ Juokseminen – Onnistui ja luonnistui odotuksia paremmin – kuntohuippu oli ajoitettu oikein ;)
+ Varusteet – Trail-lenkkarit, juomareppu, suunnistushousut, tiimi-paita – ihan tuntui urheilijalta olo.
+ Tiimihenki – Kiitos kesälomaretkeilyn kaikkine lajeineen ja varsinkin Pyöräretken, meitä ei näköjään ihan pikkujutut hetkauta. 8 tuntia läpimärkänä, välillä epätietoisena sijainnista ja polku jota ei ole joko kartalla tai luonnossa – nou problem.
Näissä epäonnistuttiin:
– Reitin etukäteissuunnittelu – lajissa, jossa ei palkita Hash-House vierailua (tosin josta Pyöräretken Tomi teki varsin innostavan) ja jossa pisteitä on tarkoitus kerätä niin paljon kuin suinkin ehtii, kannattaa laskea reittivaihtoehtoja myös pisteiden näkökulmasta. En malttanut olla laskematta mitä 35km urakoinnilla olisi ollut tarjolla – suurinpiirtein mittauksellakin pääsin pistelukuun 77. Lisäksi autossa arvioitu alkuperäinen matka olisi ollut todellisuudessa n. 40km, joten ihan nappiin ei sekään mennyt.
– Pari reittivalintaa – suurin osa meni hyvin, mutta meidän tasolla 1:40000 kartalla kannattaisi epämääräiset välit varmistaa jostain varmasta pysäyttäjästä, vaikka menisikin kiertoon vähän ylimääräistä aikaa. Nyt esimerkiksi välillä 42-63 meillä oli tuuria, mutta siellä olisi voinut pyöriä vaikka lisätunninkin, jos tuuri olisi ollut vastainen.
– Hash-House ja evästys – Meillä on ensi kerralla eväsleivät ja vaikka se pöytäliina ;) Hash-Housen tarve meidän tasolla 8 tunnin sarjassa ei ole kovin iso. Olkookin, että metwurstileivät, mehu ja sipsit maistuivat hyviltä, omillakin evästyksillä olisi pärjätty. Hash-Housen meille aiheuttama ongelma ei ollut niinkään tarjolla oleva polttoaine, vaan ajatuksen lukkiutuminen Hash-Houseen.
Summa: Erittäin onnistunut ja hyvin järjestetty tapahtuma, josta jäi sopivasti hampaankoloon, jotta voi osallistua taas seuraavaan koitokseen. Voi olla hyvinkin, että Team K nähdään lokakuussa Jämillä. Retki-Rogaining on todennäköisesti joillekin vakavaa urheilua, joillekin kuntoilua (kuten meille) ja joillekin mukavaa ulkoilua – henki on silti myös ”amatöörien” kannalta mieluisa. Rohkaisee osallistumaan siis tulevaisuudessakin lajin tapahtumiin. Meidän seuraava haaste taitaakin tulla sitten toisenlaisen juoksulajin parista, mutta siitä myöhemmin. Tekemättömyyksistä kun ei kannata huudella etukäteen :)
Kiitokset Team K:n osalta!
Tulokset: http://retki.rogaining.fi/uploads/2013/results.htm
Kannattaa tutustua myös voittajien maailmaan: http://rajavillit.blogspot.fi/2013/08/retki-rogaining-1082013-8-h.html
Rinkat toi tietysti puolityhjinäkin lisätaakkaa koiville, mutta haluttiin vähän kantoharjoitusta tähän kesän alkuun. Muuten ei olla patikkaretkillä oikein käytykään, kun on ollut tuota rogaining-menoa niin kiitettävästi! Kuukauden päästä sitten Lappiin tuntureita valtaamaan, saa nähdä pitääkö ottaa lumikengät mukaan ;)
Kävästiin siis Joensuun ja Kontiolahden rajalla sijaitsevassa Kolvananuuron rotkolaaksossa. Yleensähän me ollaan juhannuksena menty koko viikonvaihteeksi metsän keskelle. Mikä lie etiäinen ollut 
säiden suhteen, kun alkuvuodesta varattiin tuttu mökki Enosta ja pidetään tätä majapaikkana. Ihan hyvä vaihtoehto tuossa kelissä telttailuun. Ja mitenlie työ vienyt niin paljon mehuja kevään aikana, ettei metsäretki tuntunut muutenkaan varteenotettavalta vaihtoehdolta?
Paikka oli siihen mainio: rehevä lehto kasvustoineen ja eläimineen (lähinnä linnut oli äänessä) toi paljon ihmeteltävää. Paikoin polku kulki suurien kivenlohkareiden päällä ja jossain siellä alla kohisi puro. Majaviakin oli kuulemma ainakin joskus ollut, niistä ei ollut nyt minkäänlaista havaintoa.
lihapullia – kyllä heti kun pyöräytät ne pullat ensin.. Onneksi samalle nuotiolle ilmestyneet retkitoverit pelasti meit hädästä tarjoamalla rasvaa paistamiseen ja näin saatiin aikaan yksi iso jättimäinen lituskalihapulla. Maku oli kyllä hyvä, vaikka ulkonäkö ei ehkä niin hemaiseva olekaan :D Pötsit saatiin täyteen ja kahvien jälkeen kierrettiin reitti ympäri.
Ja kyllä siinä Suomen valoisassa kesäyössä on vaan oma taikansa. Patikoimisen arvoinen yö (meidän mittapuussa yö on 21-24). Mökillä vielä lämmittettiin sauna ja käytiin uimassa kirkkaassa Kaltimossa. On tää kaunis maa!
