Avainsana: Keski-Suomi

Juhannusta edeltävä viikonloppu on aina suunnistuskansan suurjuhlaa, jota vietetään Jukolan merkeissä. Itsekin olin mukana Venlojen viesteissä ja olen suoritukseeni hyvin tyytyväinen: juoksu kulki ja rastit löytyi, eipä sääkään olis paljoa parempi voinut olla.

Jukolan reissua suunnitellessa huomattiin, että Leivonmäki jää kivasti ihan Jämsänkosken lähelle. Siirryttiin siis illaksi sinne nauttimaan luonnonrauhasta.

Rauhaa oli tosiaan lauantaina, parkkipaikalla oli yksi seurue poislähtöä tekemässä. Muita ei nähty kun vasta seuraavana päivänä. Vallattiin itsellemme Lintuniemen laavu, johon oli autolta muutama kilometri matkaa. Emme tosin nukkuneet laavussa, vaan teltassa (ähäkutti hyttysille!). Uni tulikin hyvin nopeasti, vaikka yritettiin seurata Jukolan jussien menoa radion kautta. Lähtö kuultiin, mutta ennen ensimmäistä vaihtoa oli uni vienyt voiton.. Oli muuten aika elämys kuunnella metsärastien selostusta metsässä – suosittelen!

Aamulla virkistävän uinnin jälkeen syötiin vähän palasta ja sitten suunnattiin Joutsniemeen. Se oli telttapaikkaa lähellä oleva harjuniemi, joka ulottaa itsensä järven keskelle. Hienot mäntykankaiset harjumaisemat oli ihan kuin kotipuolesta. Kierrettiin vielä Harjupolun kautta autolle, josta siirryttiin puiston eteläosiin maisemia ihailemaan. Kirveslammen ja Luupään lenkit tarjosivat suomaisemia. Aikamoinen pörinä tuntui siellä jo käyvän, vaikka tuoksu ei vielä ollutkaan niin voimakas kuin myöhemmin kesällä. Lakkoja oli kypsymässä melkoinen määrä… Kuikkia nähtiin ja joutsenia, sekä ehkä leppälintu.

Lounastettuamme lihapullia muusilla suuntasimme kotiin päin. Oli mukava reissu, tämän kesän eka yöretki!

Vain vajaa viikko edellisestä reissusta ja Team K suuntaa taas kohti uusia seikkailuja. Tällä kertaa lähdettiin ihan oikealle ensimmäiselle kesälomamatkalle, kohteena Kuhmoinen. Alkuillan valoisina tunteina saavuttiin Kuorejärven nuotio-/leiripaikalle, johon pystytimme teltan. Juhannukselta alkanut helle ei tuntunut vielä kovinkaan rajulta, vaan nautittiin väsyneenä kesäillasta komeissa maisemissa. Nöden voimalla (illallinen) yritettiin myös kalastaa ahvenia vaiko kuoreita, eivät olleet kiinnostuneita.  Rauhallinen paikka, ei ollut muita retkeijöitä.

Aamiaisen ja aamutoimien jälkeen leiri kasaaan ja kohti Kalalahtea. Varmasti vielä joskus naurattaa, että tuli kaadettua liki 0,7 litraa vettä maahan (puhdasta) juuri ennen starttia. Latokuusikon ikimetsän kautta kuljettiin Vahterjärvelle ja sieltä Lortikan mahtaviin harjumaisemiin.  Lähteeltä vesitäydennykset, ja sitten oli vuorossa spriin kaataminen maahan. Hyvin menee! Noh, onneksi oli varalla polttoainetta, mutta joskus sitä malttia vaan voisi olla enemmän. Pikamarssia mentiin kuitenkin kohti Kalalahden taukopaikkaa (3,5km/50min). Kalalahdessa nautittiin lounas ja huilattiin ennen paluuta Heretyn parkkipaikkaa.

Paluumatkalla ylitettiin parikin nimetöntä kukkulaa, jotka kohosivat noin 50-60 metriä Isojärven yläpuolelle. Itsevarmoina todettiin, että nyt meille ei löydy väsyttävää nousua mistään. Helle oli tässä vaiheessa jo kuitenkin sen verran rajua, että voimia koeteltiin ihan oikeasti. Lisäksi hyttysystäviä oli enemmän kuin tarpeeksi, vaikka oli sopivat suoja-aineetkin mukana. Paluureitti kulki niin ikään Vahterjärven kautta kohti Herettyä. Loppumatka oli vanhaa savottapolkua, jossa oli aikanaan ajettu polkupyörällä. Liikkuminen oli nopeaa 14min/km, ja pian oltiinkin jo autolla. Vielä pulahdus raikkaaseen Kurkijärveen ja Isojärvi oli käsitelty.

Parasta Isojärvessä oli se, että rohkeasti lähdettiin yöretkelle tuntemattomaan. Uudet maisemat ja reitit tuovat lisäintoa, vaikka vähän väsyttäisikin. Isojärveä voi suositella hyvin parin päivän reissulle, eikä välttämättä tarvitse kiirehtiä ihan näin kovin :)