Sain kunnian raapustella mein eilisestä retkestä, kun H lähti ulkomaille edustamaan.
Eilen oli mein ensimmäinen rogaining-mittelö polkupyörillä! Lähtökarsinassa tehtiin havainto oman kaluston eroista suhteessa muihin osanottajiin: meidän retkifillareiden lisäksi mukana taisi olla kokonaista kolme ei-maastopyörää. Laukkujen lukumäärä ja koko oli 
myöskin vähän eri luokkaa. Ei annettu sen häiritä menoa, päätavoitteena oli lähteä tekemään hyvä reeni ja samalla nautiskella yhdessä ulkoilmasta koko päivän ajan. Kelikin suosi yli 20 asteen lämmöllään ja auringonpaisteella.
Koko matkaa ei tarvinnut käydä pyörän kanssa, me tehtiinkin kahdelle rastille pisto jalkapatikassa. Toinen oli hulppealla mäennyppylälle, joten kapuaminen vattupusikossa kannatti jo maisemien (ja 8 rastipisteen vuoksi). 
Jälkimmäinenkin rastinotto sujui hyvin, pyörien luokse löytäminen olikin sitten vähän hankalampaa. Ensi kerralla ehkä se kompassi mukaan..
Tiet oli hyvinkin erilaisia. Oli kuvankaltaisia pinnoitettuja kiitoteitä, kivistä hel*etinpolkua (pinta nyrkin kokoista sepeliä) sekä eri kuntoisia polkuja. Pyöriemme kunniaksi – ja miksei myös itsemme – täytyy mainita, ettö ainoastaan yhdellä tieosuudella piti työntää pidempi pätkä. Renkaat ei vaan rullanneet pehmeässä hietikossa.
Eväät oli hyvin samantapaisia kuin kinttukisoissakin, soseita, soppaa, omia energiakeksejä, hedelmiä.. Tässä spesiaalina oli kahvila, jossa käytiin tankkaamassa energiaa paninin muodossa. Puolen tunnin huili virkisti. Ja oli muuten aika eksoottinen kahvila, kallion sisään louhittu planetaario. Ihan kuin olis tupsahtanu Saksaan!
Kapteeni alkoi puolen välin jälkeen osoittaa hyytymisen merkkejä. Liikkeelle lähtö hieman kohmettui (itse kuvaili jäätymiseksi), mutta suklaan (pandaa tietysti, kun Jyskylässä ollaan!) voimalla saatiin joukkueenjohtokin tilanteen tasalle. Itse tuumailin, että tällanen kisamuoto oli jokseenkin lepposampaa kuin kinttumallinen. Ehkä siks, että tavotteet oli toisenlaiset ja sai rennommin fiilistellä?
Matkalla oli hurjasti mäkiä, joista jyrkin ehkä 17% nousu. Tai niin ainakin oli tienpintaan kirjoitettu enkä lihastuntumalla sano sen paljon valehdelleen. Hetken kuvittelin itseni Giron vuoristoetapille.. Jotkut jupisi mäkisestä reitistä, itse mielsin ne hyväksi reeniksi. Ilman rastinottoa pyöräillessä olisi helppo jättää tullaiset väliin? Junaakin jouduttiin väistämään ja melkein ajettiin nokkakolari – oravan kanssa! Käärmeitä oli tullut useaan kohtaan tielle lämmittelemään.
Lähes yhtä freesinä oltiin maalissa, niinkuin H tässä kuvassa. Matkaa kertyi n. 74 kilsaa ja aikaa tuhrattiin hieman vajaa 8 tuntia. Rasteja napsittiin 18. Pummeja tuli oikeastaan yksi, ja sekin johtui kartantulkintavirheestä (tie ei mennytkään läpi, vaan poikkesi kesämökin pihaan, joten ei auttanut kuin kääntyä ympäri..).
Kaikin puolin mahtava kisa, ensi vuonna uudestaan?!
Seuraa blogia Bloglovinissa
