kevät – Sivu 8 – Meiän metsä

Retkikauden avaus Orraissa 8.5.2013.. jo kolmas vuosi peräkkäin!

Tosin tänä vuonna taidettiin olla lähes kuukautta etuajassa siihen mitä yleensä? Eli siis lähes perinteeksi näyttää muodostuneen retkikauden avaaminen Orraissa. Syitä on tietysti monia, joista varmaan päällimmäisenä sijainti (kotikunnassa, lyhyen ajomatkan päässä) eikä viimeisimpänä paikan monipuolisuus.. Löytyy monenlaista metsää uudesta vanhaan, järveä ja suolampea. Alkujaan aateltiin olla yötäkin, mutta sääennusteiden muuttuessa viileämmiksi ei kuitenkaan uskaltauduttu kesämakuupusseilla koisailla laavussa. Ehkä muutaman viikon päästä urkenis jo siihenkin mahdollisuus?

Lähdettiin matkaan työpäivän jälkeen. Täytyy vähän röyhistellä sillä, että vaikka usein tauon jälkeen retkelle lähtiessä rinkan pakkaaminen vie tuskastuttavan kauan, niin tällä kertaa selvittiin nopeasti eikä matkasta unohtunut kuin puukko. Onneks sekin löyty autosta ja osoittautui vieläpä paremmaksi kuin yleensä mukana ollut.

Jätettiin auto louhoksen viereiselle parkkipaikalle ja kipitettiin polkua pitkin Luotolahden vuorelle. Maisema vaihteli talousmetsästä vanhaan aarniometsään ja rantaa lähestyttäessä myös korkeuseroja alkoi tulla. Vaikka kuntosalitreenistä tuntui olevan hyötyä rinkan kantamisessa, niin kyllä se viimeinen töppyrä pisti jalat hapoille. Vuoren huipulla pistettiin tauko pystyyn ja ruvettiin laittamaan iltasta.

Syksyn tarinoissa onkin maininta Patvinsuolla tapaamastamme naisesta, joka antoi vinkkejä retkiruuan valmistamiseen. Päätettiin ottaa vinkistä vaarin ja loihtia iltasapuska trangialla ilman niitä iän ikuisia pussikeittoja, joiden laajasta makuvalikoimasta huolimatta ainut maku on Pussikeitto. Eihän se nyt niin vaikeaa ollut, miksi lie sellaista kuviteltu. Aikaa tietysti meni vähän enemmän, mutta minne sitä nyt metässä olis kiire kun on kaunista maisemaa katsella ja lintujen ääniä kuunnella?! Ensimmäinen retkiruokamme – Tomaattinen nakki-kasvispata – teki kauppansa niin hyvin, ettei yksikään riisi jäänyt kattilaan pyörimään. Trangian uusiminen on käynyt mielessä, koska kattilat on jo aika kehnossa kunnossa. Nykyinen toimii polttonesteellä, seuraava ehkä kaasulla?

TOMAATTINEN NAKKI-KASVISPATA nokare voita tai margariinia 2 dl jasmiiniriisiä 1 pss tomaatti-basilikakeittoa 1 pkt nakkeja pilkottuna 1 pss puutarhurin kasviksia n. 5 dl vettä suolaa pippuria — TOMAATTINEN NAKKI-KASVISPATA
nokare voita tai margariinia
2 dl jasmiiniriisiä
1 pss tomaatti-basilikakeittoa
1 pkt nakkeja pilkottuna
1 pss puutarhurin kasviksia
n. 5 dl vettä
suolaa
pippuria

Kuvut täynnä jatkettiin matkaa Luotolahden kapian laavulle, jossa Henri kokeili kala-onneaan ja mie päätin heittää talviturkin laiturin nokasta. Vesi tuntu yllättävän lämpimältä, harmi ettei ollut nyt lämpömittaria mukana. Katseltiin auringon laskua, kuikka huuteli taustalla ja käki kukkui. Joutsenkin lensi ohi. Luonto alkaa olla jo täynnä kesän ääniä, vaikka koivuissa on vasta silmut ja mustikka pohtii kukinnan aloittamista..

Illan jo hämärtyessä taitettiin jäljellä oleva taival, lopussa metsäautotietä oikaisten, kohti auton parkkipaikkaa. Ihana iltasamoilu. Päivä oli lämmin ja alussa tarkeni t-paidalla. Ilta kuitenkin viileni yllättävän nopeasti ja pois kävellessä piti vetää takkia niskaan. Ehkä oli siis ihan paikallaan siirtyä kotiin nukkumaan..

IV Salpaus-Rogaining 4.5.2013 Asikkalassa

Jännityksen värittämin tunnelmin suunnattiin Fordin nokka Vierumäeltä Kurhilan koulua kohti. Edessä olisi ihka ensimmäinen rogaining tapahtuma, jossa oltiin ilmoittauduttu kuuden tunnin sarjaan. Jännitti, että kuinkahan meille käy ja toisaalta samalla odotti innolla tulevaa päivää.. Lajista sen verran, että kyseessä on tavallaan ”retkisuunnistus”, jossa ennalta määritetyssä ajassa tulee joukkueen kerätä mahdollisimman paljon pisteitä rasteja leimaamalla itse suunnittelemassaan järjestyksessä (googlettamalla löytyy tarkempaa tietoa). Itse innostuin mukaan, kun Henri kysyi mennäänkö keväällä Salpaus-Rogainingiin.. Vastasin, että: ”Joo mennään, mitä se on?”. Miuta ei ilmeisesti tartte liiemmin ylipuhua mukaan uusiin juttuihin..?

Koulun piha täyttyi hiljalleen autoista ja kohta tiimit kävivät tiukkaa neuvottelua reittisuunnitelmista kukin omissa porukoissaan. Reitin suunnittelu sujui meiltä melko kitkattomasti ja pohdittiin samalla aikatauluakin, että milloin pitäisi suurin piirtein olla missäkin. Se osoittautuikin kaikista hankalimmaksi, koska maastoa ja sen kulkuisuutta oli aika hankala arvioida kartan perusteella. Ensin oltiin tuntia aikataulua edellä, lopuksi vajaata jäi pari kymmentä minuuttia. Reittisuunnitelman lisäksi pakattiin reppuja ja tehtiin eväitä (vettä, energiapatukoita, pitaleipiä salaatilla, mustikkasoppaa ja kuivahedelmiä ja pähkinöitä).

Tapahtuma oli järjestetty Asikkalan Kurhilassa, hyvin vaihtelevissa maastoissa. Oli helppokulkuista kangasta ja ryteikköä, harjumaista suppamaisemaa, suota ja hyvin erilaisia polkuja ja metsäteitä. Alussa oli vaikea hahmottaa kartan mittakaavaa (1:33000), mutta muutaman rastivälin jälkeen homma alkoi lutviutua. Lähdössä pelkäsin, että tuleeko tästä Jukolan tapaista joukkoryntäystä. Tiimit jakaantuivat kuitenkin melko nopeasti omille teilleen : pyöräilijät sujahtivat kuka minnekkin, juoksijat viiletti jo mutkan taakse ja kävelijäjoukko eteni kukin omaa vauhtiaan. Kisan aikana ei tullut vastaan kuin satunnaisia rogaajia. Suuria virheitä ei tullut, mutta viiden tunnin samoilun jälkeen piti kartan lukemiseen alkaa keskittyä toden teolla. Väsymys painoi jaloissa eikä ihan koko ajan ollut skarppina kaikista polun risteyksistä ja mutkista.. Pysyttiin onneksi reitillä!

Päivä toi mukanaan muutamia super-onnistumisia ja itsensä ylittämisiä. Vietimme aikaa metsässä lähes kuusi tuntia (5h 42 min), leimasimme 12 rastia (joista yksi lisättiin reittiin, kun huomattiin aikaa olevan), saimme rasteista 700 pistettä, kuljimme 25 kilsan matkan ja lopputulos oli 26./38. Ei paha ekaksi kerraksi. Kaikista parasta oli kuitenkin päivän tuoma hyvä mieli ja ihana väsymys jaloissa!

Laji oli mahtava uusi tuttavuus ja taatusti tullaan osallistumaan jatkossakin! Haaveissa kutkuttelee Retki-Rogaining elokuussa Sappeella..

Hiihtelyä talvisessa Repoveden kansallispuistossa 9.3.2013

Mitäköhän erakoita meistä on tullut? Otettiin eilen osaa Repoveden kansallispuistossa järjestettyihin ulkoilu- ja elämyspäiviin. Ihana ilma, hienot ladut ja porukkaa oli paljon laduilla. Niinpä niin, paljon hiihtäjiä ja sehän se vähän harmittikin. Itse olisi kaivannut rauhallista nauttimista luonnosta ja sivakointia omaan tahtiin. Tuntui kuitenkin, että oli heti tiellä kun pysähtyi ja toisinaan taas piti ohittaa muita. Ehkä jatkossa hyödynnämmekin kansallispuiston hyvin hoidettua latuverkkoa ihan omin eväin ja itsekseen?

Ollaan oltu kerran aikaisemminkin samassa tapahtumassa, muutama vuosi takaperin. Nyt latuverkko oli osittain erilainen, silloin ei huonon jäätilanteen takia oltu kaikkia latuja ajettu.

Lähdettiin matkaan Tervajärveltä, kuten silloinkin. Navakka tuuli puhalsi lähdössä hyisesti, mutta metsän suojassa oli onneksi hyvä mennä. Roskia oli tuuli tuivertanut laduilla, mutta ne ei onneksi menoa haitannut millään tapaa. Sivakoitiin Kirnuhuokon kautta Saarijärvelle, jossa pidettiin mehun pituinen tauko. Matka jatkui Valkjärven jäätä kohti Olhavaa ja sieltä Olhavanlampi kiertäen Karhulahden kodalle toista taukoa pitämään. Viimeinen taival kulki Karhulahdelta kohti Tervajärveä. Oikein kauniita maisemia ja oli taas vaihteeksi kivaa ihastella niitä talviasussa ja vähän eri vinkkelistä kuin kesäretkeilyssä.

Ladut oli hyvin hoidettuja, vaativista laskuista oli selkeät kyltit ja opastaulut muutoinkin kohdillaan. Ja mikä parasta: aurinko helli läsnäolollaan! Suosittelen lämpimästi Repovettä kaikille luonnossa viihtyville myös talviaikaan. Ja jos ei ole vielä erakoitunut kuten me, niin myös näitä ulkoilupäiviä kannattaa hyödyntää!