koirankanssaretkeily – Sivu 8

Tammimäki ja Leivonmäen kansallispuisto 23.3.2020

Vuorimailla kun ollaan, niin jostain luin, että melko lähellä olisi Etelä-Suomen tai eteläisen Keski-Suomen korkein mäki. Tammimäki kohoaa 243 metriä mpy ja huipulla pitäisi olla näkötorni, josta avautuu hienot näkymät ympäröivään maastoon. Kaiken tämän lisäksi Tammimäen naapurissa on Leivonmäen kansallispuisto, jossa ollaan käyty aikaisemmin kesäaikaan. Sinne siis.

Tammimäki löytyikin melko helposti ja tie vie huipulle asti. Näkötorni oli paikallaan, mutta ympäröivän puuston kasvu oli syönyt melkoisesti näköaloja. Vierailun arvoinen paikka silti.

Leivonmäen kansallispuistossa kohteeksi valikoitui Kirveslammen kierros 1,7 km ja vielä päälle Luupään lenkki 2,2 km. Kirveslampi oli tuttu paikka, Luupään lenkki meille ihan uusi. Kansallispuistossakaan ei ollut ruuhkaa, polut olivat melko jäisiä ja liikkuminen ei ollut ihan helppoa. Sää suosi meitä tänäänkin, kevättä oli ilmassa runsaasti.

Ihan tosissaan sai kiivetä torniin, viimeisin osuus on aika jyrkkä.

Aurinkoista on, niin aurinkoista, ettei kuvat meinaa onnistua.

Kirveslammen kierrokselta löytyy hieno lintutorni.

Ferdilläkin tekee mieli kiivetä torniin, mutta tämän pidemmälle ei ole tulemista.

Pöytä on ihan tyhjä – missäs meidän eväät on?

Luupään kierroksella näyttää maisemat kovin kotoisilta.

Sijainti:

Tammimäki, Joutsa

ETRS89 (~WGS84)
61° 50.1265′, 25° 59.7071′

Leivonmäen kansallispuisto, Kirveslammen kierros, Luupään lenkki

ETRS89 (~WGS84)
61° 53.3597′, 26° 00.9997′

Haukvuori 29.2.2020

Koira on tuonut mukanaan paljon uusia ihmistuttavuuksia (ja koiratuttavuuksia). Ferdi-kooikerin kasvattaja Liisa on innokas retkeilijä ja ollaan päädytty muutamille yhteisille retkille jo ensimmäisen vuoden aikana.

Karkauspäivänä koirat ja omistajat (6 ihmistä ja 8 koiraa) kutsuttiin retkelle Joutsenon Haukvuorelle, joka oli meille ihan uusi tuttavuus. Joutsenon Myllymäen ympäristössä ollaan retkeilty muutaman kerran, mutta tällä puolella ei kertaakaan. Auto jätettiin Myllymäen laskettelukeskuksen parkkipaikalle, josta pääseekin suoraan polulle.

Haukvuori kohoaa noin 110 metriä mpy ja korkeuseroa vuoren alla oleviin Hauklammit-lampiin on yli 45 metriä. Ei mikään ihan pieni töppyrä siis. Näitä polkuja tallaan-blogissa mainitaan, että reitti Haukvuoren laavulle on 3,6 km pitkä. Meidän retkiryhmä eteni kuitenkin hieman pidempää reittiä Vesikkolan Majan kautta, jolloin lenkin kokonaispituudeksi tuli 8,3 km.

Paikan päällä odotti laavu erittäin hienolla paikalla ja komeat näköalat Salpausselän eteläpuoliseen maastoon. Keli oli vaihteeksi vähän talvisempi, mutta paikoin polulla oli hyvinkin märkiä kohtia. Kahdestaan (kolmestaan) on kiva retkeillä, mutta oli kyllä erittäin mukavaa liikkua isommallakin porukalla ihan uudessa paikassa.

Tällä kertaa olimme viitoitetulla polulla.

Mukavan talvisia tunnelmia oli tarjolla.

Ennen varsinaiselle vuorelle päätymistä noustiin ja laskettiin usemman kerran.

Ollaan opeteltu poseeraamaan, mutta onnistuminen taitaa vaatia vielä lisää harjoittelua.

Pienimmän pitää ottaa välissä kauneusunet.

Sijainti: Joutseno (Lappeenranta), yhdystie 3951.

ETRS89 (~WGS84)
61° 05.4230′, 28° 36.1294′

Valkjärvenharjut 15.2.2020

Valkjärvenharjuihin on törmätty iltarasteilla useiden vuosien aikana. Retkikohteeksi se ei ole aikaisemmin päätynytkään, vaikka on silloin tällöin ajatuksiin tullutkin. Näin vähälumisena talvena pääsee moneen paikkaan jalan, johon ei lumisempana talvena olisi asiaa pienen koiran kanssa. Nyt päätettiin siis lähteä harjuille seikkailemaan.

Täälläkin saimme auton helposti parkkiin Rehula-Vehkataipale maantien laitaan. Alue on lähinnä kangasmetsää, harjuja, sekaryteikköä ja suota. Sellaista eteläsuomalaista perusmaisemaa. Mitään retkeilurakenteita tai reittejä täältä on turha etsiä, mutta peruskartan ja rohkeuden voimin selviää hyvin. Metsäautoteiden runsaudesta johtuen eksymisen vaaraa ei ole. Kuvittelin, että harjulla olisi ollut laavu, mutta ilmeisesti yhdistin sen johonkin toiseen paikkaan.

Tällä kertaa keli oli todella jäinen ja se muodostikin jännän elementin retkelle. Ihan varmoja ei oltu suonkaan kestävyydestä, mutta meidän ylityksen se kesti. Hämmentävää silti, että talvea ei näytä tulevan tänä vuonna ollenkaan.

Ferdi pärjäsi hyvin mukana menossa ja kevään houkuttelevat tuoksut villitsevät välillä miehenalun ihan täysin.

Kestääkö? Hyvin kestää, ainakin Ferdin. =)

Petollinen jää hennon lumipeitteen alla. Tarkkana pitää olla.

Luin jostain retkiblogi-kritiikistä (ei kohdennettu), että tarinoissa tuodaan harvoin esille paikan sijaintia. En kanna tästä kovin suurta huolta, mutta laitetaan nyt ylös jotain tietoja.

Sijainti: Taipalsaari, Etelä-Karjala, yhdystie (2) 14784.

ETRS89 (~WGS84)
61° 10.9667′, 28° 10.8860