Retkikauden avaus Orrain metsiköissä 9.6.2012

Kevät tuli ja kesäkin sen jälkeen hiljalleen. Kipinä metsäretkille on itänyt jo pidempään, tänään päätettiin kaivaa rinkat tykötarpeineen naftaliinista ja suunnata luontoon. Päätettiin aloittaa lähimetsistä, kun aina tuntuu alussa unohtuvan jotain tuiki tarpeellista. Nyt ei tosin tainnut unohtua mitään?

Ajettiin siis autolla Orraisiin, josta lähdettiin jalkaisin taivaltamaan reittiä läpi eri suuntaan kuin viime vuonna. Nyt jalassa oli kevyemmät vaelluskengät (oikein riittävät) ja tälläkin kertaa sukkakokeilu menossa. Kokeilu oli onnistunut: ihan ehdat villasukat ohuesta langasta neulottuna toimivat vaelluksella.

Tällä kertaa reitillä nähtiin muitakin retkeilijöitä, useammassa kohdassa. Kohokohtia lienee nuotiomakkarat (pitkästä aikaa!) ja kahden ja puolen tunnin tarpomisen jälkeen virkistävä naku-uinti Onkilammessa.

Tästä on hyvä suunnata uusille aluevaltauksille, juhannuksena ollaan suunniteltu menevämme Koitajoelle…

 

Samoilemassa Suomenniemellä 29.10.2011

Lähdettiin hetken mielijohteesta vierailulle naapurikuntaan Suomenniemelle. Kauniissa, mutta tuulisessa syyssäässä (ei uskoisi, että on melkein marraskuu) kiivettiin aluksi Painalluksenmäen maisematorniin. Huh, upeat on näkymät naapurinkin näkötornista! Geokätköilyn ensiaskelia otettiin, mutta toistaiseksi tuloksetta. Hulppeiden maisemien jälkeen suunnattiin kohti Karkauden kylää.

 

Saarajärven kierros 4,8km

Saarajärven kierros kiemurteli kauniiden suolampien välissä hiljaisia metsä- ja kyläteitä pitkin. Nimikkojärvestä näkee vain pilkahduksia reitin pohjoispuolella. Luonto on eri-ikäistä talousmetsää, rapautuneita kallioita, jylhiä jyrkänteitä ja liukkaita pitkospuita. Vaikka reitti ei ihan kansallipuistoille erämaisuudessa pärjääkään, niin silti matkan varrelle riitti paljon nähtävää ja nautittavaa. Reitin loppupuolella, Kaakkolammella, oli mukava laavu, jossa sai valmistaa retkimuonat ja nauttia kuumat kaakaot. Sieniapajakin löydettiin matkalta, loput pysyköön salaisuutena. Opasteviitat olivat paikoin rapistuneet ja kerran mentiin vähän harhaan. Talkoohengessä korjailtiin myös yksi viitta takaisin opastuskuntoon.

Irja Hannosen luontopolku 3,8 km

Aivan Saarajärven kierroksen välittömässä läheisyydessä on Irja Hannosen luontopolku (n.1km polulta toiselle). Vaikka aurinko alkoi laskea, päätimme kiertää myös tämän polun. Saarajärven lenkkiin verrattuna ero luonnossa ja maisemissa oli huima. Irja Hannosen luontopolulla sai nauttia Kuolimon jylhistä rannoista ja vanhoista Kuituran metsistä. Kuitura on kaikkien retkeilijöiden iloksi luonnonsuojelualuetta, joten se säilynee ilonamme vielä pitkään. Illan hämäryydestä huolimatta tavattiin eläimiä (palokärki, metso ja tikka) ja jätöksiä (ehkä ketun? ja koppelon). Myös tällä reitillä  on laavu, nukkumamallia. Laavulle pääsee pitkospuiden ohella vesitietä pitkin, vaikkapa kanootilla. Luontopolulle sai mukaan hiljaisen oppaan, varsin onnistunut itsepalvelu. Reitti on nimetty Irja Hannosen mukaan, joka asusteli Suomenniemen Karkaudessa lähes koko elämänsä. Hannonen testamenttasi kunnalle alueen, jolla luontopolkukin on. Lisätietoja voi lukea täältä: http://www.karttaikkuna.fi/susa/1.pdf.

Tour de Lande – 97 km

Sunnuntai kutsui taas pyöräilemään. Lähdettiin liikkeelle aamupäivällä, pienen häsväyksen jälkeen.. Voi miten saisinkaan rakkaan kultamuruni oppimaan vähän järjestelmällisyyttä? Tavarat meinaa olla aina kadoksissa, kun jonnekin pitäis lähteä. No, kaikki löyty onneks kuitenkin. Päätettiin Ranskan ympäriajon innoittamina lähteä polkemaan taas vähän pidempi reissu, joskin siihen kisaan verrattuna tää jäi alkulämmittelyn tasolle. Hieno reissu kuitenkin ja tuli tutkittua tulevaa kotiseutua vähän tarkemmin pyörän selästä.

Ajettiin Lemin kirkolle, jossa meinattiin liimaantua uuteen asvalttiin. Lämpömittari näytti +30 eikä päällystekään näemmä oikein tykänny tollasista lukemista. Kirkolta jatkettiin Kaihtulaan ihanaa maalaismaiseman läpi kiemurtelevaa tietä pitkin. Saatiin ekat sadepisarat niskaamme ja ukkonen jylisi konserttiaan lähellä. Luultiin, että selvittiin kastumatta pahemmin, vaan toisin kävi. Muutaman kilsan ajan kestänyt kaatosade huuhtoi hiet ja raikasti helteen puuduttaman pään.. Pidettiin lounastauko Viktorinrannassa ja naatiskeltiin samalla Kuolimon kirkkaasta vedestä. Vaatteetkin kerkes kuivua (kenkiä lukuunottamatta) ennen kuin jatkettiin matkaa Myllylammen kautta Savitaipaleen kirkolle. Kierrettiin Supanahosta tulevan kotimme kautta ja jatkettiin Lavikanlahteen. Toinen ihana maalaismaisematie tällä reissulla – ja ukkonen tahditti matkaa taas! Nyt ei kastuttu enää kunnolla, kun pidettiin Leväsessä evästauko bussipysäkillä. Loppumatkasta käytiin vielä Kivisalmessa kahvi ja mansikkakesteillä (kiitos äiti ja isi!).

Hieno reitti kaiken kaikkiaan. Ja ilmeisesti on tullut tarpeeksi juotua vettä, kun yhtään ei missään vaiheessa heikottanut. Tästä on hyvä jatkaa ensi viikolla Tour de Saimaata…