luola – Meiän metsä

Meidän kesälomakausi on monesti alkanut Jyväskylän Neulefestareilta. Se on Annalle must-tapahtuma. Usein ollaan samassa yhteydessä käyty jossain luontokohteessa Jyväskylän ympäristössä. Tänä kesänä festarit oli peruttu, mutta se ei pysäyttänyt meitä. Aamulla otettiin suunnaksi Jyväskylä ja Toivolan Vanha Piha.

Lanka- ja kangaskiemuroiden jälkeen oli aika siirtyä tienvarsilounaan kautta luontokohteeseen. Minua on jo pitkään kiinnostanut Laukaan Hyyppäänvuori ja nyt oli sen vuoro. Annalle pidin kohteen yllätyksenä viime metreille asti. :)

Paikalle pääsee sujuvasti Savion kylästä, Laukaan ja Lievestuoren väliseltä tieltä. Paikan päällä on riittävän iso parkkipaikka ja polku lähtee heti parkkipaikan vierestä. Tämä Keski-Suomen Koliksi kutsuttu paikka kohoaa noin 170 metriä mpy. Näkymät alhaalla olevalle Lievestuoreenjärvelle (84,9 m mpy) ovat huikeat. Sääkin suosi meitä, lämmintä ja sadekuuroja.

Ei menty ihan virallista lenkkiä, koska meitä kiinnosti karttaan merkitty luola. Sinne ei kuitenkaan meidän jaloilla ja varusteilla kiivetty. Takaisin autolle palattiin jotain polkua pitkin. Koko lenkin pituudeksi tuli 2,6km. Mukava piipahdus ja huiputus kotimatkan varrella.

Ensin kaupunkielämää. Se on aika jännittävää, eikä sovi meille.

Tässä olisi kivat pitkoset, mutta meidän polku menee toiseen suuntaan.

Huipun vierustalta avautuukin hienot maisemat.

Luolaa etsimässä, mutta se ei ollutkaan vielä tässä.

Tämä reitti ei sovi ihan huonojalkaisille.

Hulppeita kalliolohkareita, jyrkänteitä ja luolia.

Sijainti: Hyyppäänvuori, Lievestuore, Laukaa.

ETRS89 (~WGS84)
62° 17.6264′, 26° 08.2091′

Selasin vanhoja blogitekstejä ja huomasin, että täällä ei ole toistaiseksi yhtään jouluaiheista tarinaa. Ajattelinpa siis sellaisen kirjoittaa, kun on mukava päiväpatikka takana ja huomenna on jouluaatto.

Meillä on ollut jo useamman vuoden tapana rauhoittua viettämään joulua keskenämme. Paikka on vaihdellut, mutta perinteet ovat pysyneet samoina. Paljon ulkoilua, lepoa, kirjoja ja tietysti jouluruokaa.

Jouluna ollaan aina menty sinne mihin polut eivät vie. Niin tänäänkin. Joskus uuden retkikohteen etsiminen on haastavaa. Vuodenaika ja luonnon kulkukelpoisuus vaihtelee, puhumattakaan lyhyestä päivän pituudesta.

Tänään seikkailu vei meidät vuorelle (mäennyppylä), luolaan ja maanalaiselle joelle. Tuostapa ei paljon seikkailun ainekset parane. Luntakin on metsässä yllättävän paljon ja koko retken ajan satoi lisää. Rauhallinen tunnelma, johon ei joulukiireet yllä.