Jouluseikkailu

Selasin vanhoja blogitekstejä ja huomasin, että täällä ei ole toistaiseksi yhtään jouluaiheista tarinaa. Ajattelinpa siis sellaisen kirjoittaa, kun on mukava päiväpatikka takana ja huomenna on jouluaatto.

Meillä on ollut jo useamman vuoden tapana rauhoittua viettämään joulua keskenämme. Paikka on vaihdellut, mutta perinteet ovat pysyneet samoina. Paljon ulkoilua, lepoa, kirjoja ja tietysti jouluruokaa.

Jouluna ollaan aina menty sinne mihin polut eivät vie. Niin tänäänkin. Joskus uuden retkikohteen etsiminen on haastavaa. Vuodenaika ja luonnon kulkukelpoisuus vaihtelee, puhumattakaan lyhyestä päivän pituudesta.

Tänään seikkailu vei meidät vuorelle (mäennyppylä), luolaan ja maanalaiselle joelle. Tuostapa ei paljon seikkailun ainekset parane. Luntakin on metsässä yllättävän paljon ja koko retken ajan satoi lisää. Rauhallinen tunnelma, johon ei joulukiireet yllä.

Aurinko melkein näyttäytyy meille.
Pieni puro alkaa olla jo jäässä.
Annan suuntavaisto vie syvemmälle metsään.
Kukas tästä on mennyt?
Matka jatkuu kohti mäkimaita.
Lunta on tullut reilun viikon aikana yllättävän paljon. Tosin suksille edelleen liian vähän.
Valkoinen joulu tulee.
Ihmeteltävää riittää kun polunoloinen nousee kohti kukkulaa.
Evästauko luolalla, ennen siirtymistä luolan uumeniin.
Follow me!
Lähimetsä on ihmeitä täynnä, kuten tämäkin paikka. Ei löydy kartoista.
Linnoitteet ovat edelleen kunnossa, rajan läheisyys näkyy ja tuntuu.
Annalla ei ole karttaa eli fiilispohjalla mennään.
Välillä piiloudutaan kuuntelemaan korppien talviääntelyä.
Mikäs tämä on? Pato?
Rannassa vesi virtaa vielä, eikä jäälle tee lainkaan mieli.

Sellainen on meidän joulu. Tänä vuonna on niin pitkät vapaat, että ehditään tehdä runsaasti retkiä.

Mukavaa ja rauhallista joulunaikaa kaikille!

Joulutontut ;)