Irja Hannosen polku ja Tommolansalmi 26.9.2020

Joskus vaan tekee mieli lähteä viettämään aikaa nuotion ääreen. Parin viikon tauon jälkeen retkikuntamme kaipasi nuotion lisäksi myös ulkoilua kauniissa ja kesää muistuttavassa säässä. Aamut ovat jo viileitä, luonnossa värit ovat muuttuneet vihreästä keltaisemmaksi, mutta lämmintä on.

Irja Hannosen polku löytyy nykyisestä Mikkelistä, Etelä-Savosta. Ajomatkaa meille tulee vajaa tunti. Lähikohde on siis kyseessä, mutta vähän samalla tavalla kuin Orrai, tulee täälläkin käyty harvoin. Nyt siis kuitenkin nokka kohti Savoa!

Irja Hannosen polun varrelta löytyy yksi laavu, johon tähtäsimme. Aamupalan nauttineena päätimme kuitenkin kiertää polun myötäpäivään, jolloin laavu tulisi vastaan puolenvälin jälkeen. Lähtiessämme parkkipaikalla ei ollut ketään.

Irja Hannosen polku on mielenkiintoinen yhdistelmä vähän kaikkea. Kallioita, korkeuseroja, havumetsää, avokallioita, rantakallioita, löytyy järvi ja löytyy suolampi. Saappaat oli väärä valinta. Korkealla rantakivikossa kulkevat pitkospuut olivat todella liukkaita.

Nuotiotulia tehdessä vierestä meni useampikin retkikunta. Ferdin piti varmistaa, että tulijat kuulevat jo kaukaa nuotiopaikan olevan varattu (nuotiolle olisi mahtunut hyvin). Omat puut oli muuten aika hyvä juttu, koska laavulle ja puuvarastoon varatut puut olivat jo hyvin kosteita.

Saatiin eväät evästettyä ja jätettiin sovitusti nuotio sellaiseen kuntoon, että seuraavat retkeilijät saisivat sen elpymään kohtuullisella vaivalla.

Paluumatkalla käytiin ihailemassa Tommolansalmella (valtatie 15) Korpijärven maisemia. Jännä sekoitus kesää ja syksyä. Vesi on jo kylmää, mutta järveltä kuuluva perämoottorin ääni toi kyllä vahvasti kesän mieleen. Lämmintäkin on vielä melkein kesäisesti.

”Mie meen muuteksee uimaa!”
Luonto vaihtaa jo väriä.
Erinomainen sää sattui meille.
Monenlaista metsää on tarjolla.
Kissalampi.
Matka käy kohti Kuolimon rantaa.
Kuolimon rantakivikkoja.
Annetaan tulen hiipua hiljakseen, meillä ei ole kiire mihinkään.
Korpijärvi, Mäntyharjulla.
Vanhan sillan jäänteet.
Melkein kesäiset näkymät.
Vieressä kulkevasta valtatiestä huolimatta tunnelma on mukava.

Sijainti: Irja Hannosen polku, Suomenniemi, Mikkeli.

ETRS89 (~WGS84)

61° 22,31859′, 27° 15,43371′

Sijainti: Tommolansalmi, Mäntyharju.

ETRS89 (~WGS84)

61° 16,28837′, 27° 9,17091′

Seikkailu Savossa 14.8.2020

Mikä on laji, jossa tarvitaan geokätköilijän vaistoa, mutta jossa varsinaista kätköä ei saa noutaa ihminen, vaan koira? En tiedä, mutta silti lähdettiin perjantai-iltapäivän päätteeksi rohkeasti kohti Mikkeliä ja Kätköjen iltaa.

Ferdin blogista löytyy tästä enemmän ja tunnelmia kuvineen. Miulle jäi päällimmäisenä mieleen juuri tunnelma ja hienoinen jännitys, joka ainakin miulla oli ennen lähtöä ja tapahtuman alkua. Tällaista ei ole tehty moneen vuoteen, mutta joskus tehtiin paljonkin. Ennakkoluulotonta heittäytymistä.

Tämä oli aivan mahtava tapa viettää elokuisen perjaintain lämmintä, mutta pikku hiljaa jo hämärtyvää iltaa. Kaikista jännittävintä oli rastien etsintä ja lähestyminen, onko tuo toinen koiran ulkoiluttaja yksi meistä? Näitä lisää kiitos!

Pankalammen rantaa Mikkelissä.
Konsertti- ja kongressitalo Mikaeli.
Tällainen maisema löytyi keskeltä Mikkeliä.
Rata alkoi ja päättyi Pankalammen ympäristöön.
Rakennetussa ympäristössä geokätköilyssä on aina omat jujunsa.
Osa kätköistä ei ollut ihmiselläkään ihan helpoimmasta päästä.
”Miun palkinto, miun herkut.”

Sijainti: Pankalampi, Mikkeli.

ETRS89 (~WGS84)
61° 41,44564′, 27° 15,10051′

Simlammit 8.3.2020

Simlammit on retkikohde, joka on jälleen meidän ihan oma keksintö. Lukuisia tunteja karttoja tutkimalla löytyy mielenkiintoisia paikkoja, jotka useimmiten myös osoittautuvat sellaisiksi ihan oikeastikin. Simlammit on ollut suunnittelupöydällä pitkään. Sateellittikuvien perusteella hakkuita on ollut melko paljon, joten odotukset olivat vähän ristiriitaisia.

Simlammit sijaitsee Mikkelissä Etelä-Savossa entisen Suomenniemen kunnassa. Lähin kylä on Nirkonkylä. Kartan mukaan alueella on lampia, korkeuseroja ja yhtenäinen harju. Näistäpä saa meille ainekset yhden kevätpäivän seikkailulle. Kelirikon keskellä, mutta aamupakkasen vahvistamalla tiellä otettiin suunnaksi tämä mysteerikohde.

Pysäköintipaikan valinnassa saa olla tarkkana, ettei tule häirityksi esim. puunkorjuuta tai maanajoa, kotiin tai mökille pääsystä puhumattakaan. Tällainen kolonen löydettiin ja vanhan sorakuopan kupeesta kiivettiin varsinaiselle harjulle. Jo ensimmäset sadat metrit harjulla vakuuttivat, että talousmetsän rujoudesta huolimatta kyseessä on löytämätön helmi.

Harjulla kulkiessa bongattiin vastamäeltä kiinnostavia kallioita, joista tulisi meille oiva evästyspaikka. Talousmetsässä saa retkeillä rauhassa ja kohteita on loputon määrä. Jostain pitää tinkiä, palveluista, varusteluista ja valmiista reiteistä, mutta se sopii meille hyvin. Suosittelemme!

Harjumuodostelma näkyy taustalla – evästämään päädyttiin tänne toiselle puolelle.
Sää suosii meitä ja nyt on auringossa ihan keväisen lämmintä.
Kahvia ja retkitunnelmia.
Taustalla on sitä rujoutta, jota ei voi tänä päivänä välttää talousmetsässä retkeillessä.
Eväiden syömisen jälkeen paluu harjulle, uusia puita tarkasti varoen.
Kohti korkeuksia, Ferdille helppoa ja mielekästä tekemistä.

Sijainti: Suomenniemi (Mikkeli), yhdystie (2) 15119.

ETRS89 (~WGS84)
61° 21.2204′, 27° 34.8447′