näköala – Meiän metsä

Iso Harjuvaara ja Pieskänjupukka 6.11.2020

On joku sanonta, että kaikki kiva päättyy aikanaan. No eihän se nyt niin mene alkuunkaan. Reissuja tulee ja reissuja menee, mutta ei se tarkoita, että kivat ajat päättyisivät.

Tämän Lapin reissun viimeiset kohteet valittiin huolella jo etukäteen. Kaksi kohdetta, samoilla suunnilla. Aamupalan jälkeen hypättiin autoon ja ajettiin kohti Pessalompoloa, jonka takaa löytyisi Iso Harjuvaara. Paikasta ei ole juurikaan mainintoja matkaoppaissa, mutta se näytti kartan mukaan kiinnostavalta ja paikalla olisi jonkulainen kota. Näkötorni on ehkä joskus ollut, mutta kaiketi purettu sekin.

Ison Harjuvaaran parkkipaikalla oli pari autoa, itseasiassa enemmän kuin missään muussa kohteessa koko lomalla. Ihmisistä ei nähty jälkeäkään ja autojen kuultiin lähtevän melko pian sen jälkeen kun itse lähdimme kipuamaan vaaralle. Huipulle vei polku ja matkaa oli vain 350 metriä. Huipulta paljastui komeat maisemat ja mukavanoloinen kota. Geokätköilyn jälkeen jatkoimme matkaa kohti seuraavaa kohdetta.

Pieskänjupukka löytyy matkaoppastakin. Se on samanlainen kalottivaara kuin Sompanenkin, mutta jyrkempi ja jylhempi. Nyt muistan myös oikean sanan kalottivaaralle, se on nimittäin jupukka. Korkeutta tällä jupukalla on 220 metriä. Polku parkkipaikalta lähtee noin 85 metrin korkeudesta ja huipulle noustaan 690 metrin matkalla. Melkoinen nousu siis.

Suosittelen silti kapuamaan. Näkymät palkitsevat kyllä ja evästauon voi pitää jälleen kerran mitä huikaisevimmissa maisemissa. Kiersimme polun myötäpäivään, joka lienee toisin kuin opastetaan, mutta alaspäin tulo olisi ollut huomattavan paljon haastavampaa jyrkemmältä puolelta.

Etelä-Lappi tai eteläinen Länsi-Lappi yllätti minut täysin. Viime kesän Ylläs-reissulta palattiin Raanujärven kautta ja silloin tuo maisema jäi erityisesti mieleen. Nyt meillä oli mahdollisuus retkeillä viikon verran tällä seudulla ja ympärillä oli vieläkin monipuolisemmat maastot kuin mitä kesällä olisin uskonutkaan. Tänne tullaan vielä joskus takaisin!

Suosittelemme myös Napapiirin järvilomia tukikohdaksi. Lisätiedot: https://napapiirinjarvilomat.fi/fi/

Iso Harjuvaara – näkymiä metsäiseen Lappiin.

Sijainti: Iso Harjuvaara, Pessalompolo, Ylitornio

ETRS89 (~WGS84)

66° 28,18632′, 24° 29,87744′

Sijainti: Pieskänjupukka, Ylitornio.

ETRS89 (~WGS84)

66° 37,82633′, 24° 18,97621′

Eeron polku 1.11.2020

Niin onnellisesti kuitenkin kävi, että Lapissa ollaan. Tarkemmin sanoen Ylitorniossa, aivan Pellon rajan tuntumassa. Reissupäivän jälkeisenä ensimmäisenä aamuna tutustuttiin mökkipaikan läheisen vaaran laavuun ja kuljettiin pitkin erittäin märkää polkua. Lunta on vähän ja vettä sitäkin enemmän. Isot ja pienet purot lähes tulvivat.

Iltapäivällä, hyvissä ajoin ennen hämärää tuli ajatus, että jos etsisi läheltä jonkun lyhyen polun ja lenkin. Tulisi samalla käytyä Ferdin kanssa ulkoilemassa, mutta oli myös houkutus kokea jotain uutta. Oltiin Annan kanssa etukäteen sovittu, ettei tehdään mitään erityisiä suunnitelmia päiväretkiksi, vaan katsotaan rauhassa ja mennään fiiliksen mukaan.

Tämän sunnuntain fiilis vei meidät Eeron polulle, joka on Pellon puolella, vajaa 30 km Pellosta Rovaniemelle päin. Hiihtäjä Eero Mäntyrannan mukaan nimetty polku kiertää Pallistajavaaralle. Kartan mukaan korkeuseroja on melkoisesti.

Paikalle päästyämme iltapäivä alkoi muuttua jo alkuillan hämäräksi. Hyvä muistutus siitä, että päivä on todella lyhyt. Alkumatkasta polku lähti kipuamaan ylöspäin. Kalliot olivat liukkaat, vaikkei lunta varsinaisesti enää ollutkaan. (minulle, kun ei ollut nastareita).

Ylös kavuttuamme näkymät olivat huimia, vaikka sumuinen iltahämy ei antanutkaan ihan täyttä kuvaa maisemista. Tässä laavulla olisi kiva viettää aikaa. Nyt ei kuitenkaan maltettu jäädä, koska hämärä tosiaan vyöryi päälle. Ihmettelin kartan perusteella paluureitin korkeuseroja – todella jyrkkä polku, mitenköhän hankalaa sitä on mennä?

Laavu on huikealla paikalla, vaikkei näkymät nyt avautuneetkaan.

Näin oli paluumatkan pudotuskorkeus ratkaistu.

Ja valoa tosiaan, lähteenä innokas retkeilijä.

Sijainti: Lankojärvi, Pello. (Eeron polku, kt 83).

ETRS89 (~WGS84)

66° 44,33424′, 24° 25,62478′

Hyyppäänvuori 3.7.2020

Meidän kesälomakausi on monesti alkanut Jyväskylän Neulefestareilta. Se on Annalle must-tapahtuma. Usein ollaan samassa yhteydessä käyty jossain luontokohteessa Jyväskylän ympäristössä. Tänä kesänä festarit oli peruttu, mutta se ei pysäyttänyt meitä. Aamulla otettiin suunnaksi Jyväskylä ja Toivolan Vanha Piha.

Lanka- ja kangaskiemuroiden jälkeen oli aika siirtyä tienvarsilounaan kautta luontokohteeseen. Minua on jo pitkään kiinnostanut Laukaan Hyyppäänvuori ja nyt oli sen vuoro. Annalle pidin kohteen yllätyksenä viime metreille asti. :)

Paikalle pääsee sujuvasti Savion kylästä, Laukaan ja Lievestuoren väliseltä tieltä. Paikan päällä on riittävän iso parkkipaikka ja polku lähtee heti parkkipaikan vierestä. Tämä Keski-Suomen Koliksi kutsuttu paikka kohoaa noin 170 metriä mpy. Näkymät alhaalla olevalle Lievestuoreenjärvelle (84,9 m mpy) ovat huikeat. Sääkin suosi meitä, lämmintä ja sadekuuroja.

Ei menty ihan virallista lenkkiä, koska meitä kiinnosti karttaan merkitty luola. Sinne ei kuitenkaan meidän jaloilla ja varusteilla kiivetty. Takaisin autolle palattiin jotain polkua pitkin. Koko lenkin pituudeksi tuli 2,6km. Mukava piipahdus ja huiputus kotimatkan varrella.

Ensin kaupunkielämää. Se on aika jännittävää, eikä sovi meille.

Tässä olisi kivat pitkoset, mutta meidän polku menee toiseen suuntaan.

Huipun vierustalta avautuukin hienot maisemat.

Luolaa etsimässä, mutta se ei ollutkaan vielä tässä.

Tämä reitti ei sovi ihan huonojalkaisille.

Hulppeita kalliolohkareita, jyrkänteitä ja luolia.

Sijainti: Hyyppäänvuori, Lievestuore, Laukaa.

ETRS89 (~WGS84)
62° 17.6264′, 26° 08.2091′