Hiidenportin kansallispuisto 31.7.2012

Joko me ollaan nähty liikaa rotkolaaksoja tai sitten saatu kansallispuistoista yliannos, mutta Hiidenportti ei hirveästi säväyttänyt. Kansallispuistosta jäi rotkolaaksoa enemmin mieleen mahtava uintipaikka Palolammella ja Kovasinvaaran torpan aukea pihamaa. Tarkoituksena oli tutustua puistoon ihan päiväseltään ja siirtyä yöksi taas erämaisempiin maisemiin.Tehtiin ensin tulista hernerokkaa, jonka jälkeen oli pötsit täynnä hyvä lähteä patikoimaan Hiidenportin kautta Porttilammen laavulle ja sieltä Kovasinvaaraan.

Hiidenportin rotkolaakso ei ollut kauhean korkea ja nykyinen reitti kulki aika kaukana reunasta. Viime kesän rotkolaakso Köngäskierroksella oli vaikuttavampi ehkä juuri siksi, että se oli ”luonnontilaisempi” eikä joka kohdassa kulkenut narua esteenä. Turvallisuusseikkoja kyllä, tiedän!

Kovasinvaaran torpasta oli jäljellä kivisiä perustuksia ja aukea niitty muistona menneistä ajoista. Silti on aina yhtä mielenkiintoista tulla metsän siimeksestä ensin koivikkoon ja sieltä niitylle. Tuntuu jotenkin, että aistii pihapiirin entisajan tunnelmissa. Ihmisiä kiirehtimissä puuhasta toiseen ja eläimiä käyskentelemässä aitauksissa..

Kansallispuistopäivän kruunasi virkistävä uinti Palolammessa ihan siinä pysäköintipaikan kupeessa. Vesi oli kirkasta ja ihanan viileää. Liekö joku lähdelampi, jonka reunat ovat ajastaan soistuneet? Olis voinu pulikoida vaikka kuinka pitkään.. Ja nyt ei tarttenu kuivatella sitä mutaa irti kuten edellisillä uintikerroilla!

Retkikauden avaus Orrain metsiköissä 9.6.2012

Kevät tuli ja kesäkin sen jälkeen hiljalleen. Kipinä metsäretkille on itänyt jo pidempään, tänään päätettiin kaivaa rinkat tykötarpeineen naftaliinista ja suunnata luontoon. Päätettiin aloittaa lähimetsistä, kun aina tuntuu alussa unohtuvan jotain tuiki tarpeellista. Nyt ei tosin tainnut unohtua mitään?

Ajettiin siis autolla Orraisiin, josta lähdettiin jalkaisin taivaltamaan reittiä läpi eri suuntaan kuin viime vuonna. Nyt jalassa oli kevyemmät vaelluskengät (oikein riittävät) ja tälläkin kertaa sukkakokeilu menossa. Kokeilu oli onnistunut: ihan ehdat villasukat ohuesta langasta neulottuna toimivat vaelluksella.

Tällä kertaa reitillä nähtiin muitakin retkeilijöitä, useammassa kohdassa. Kohokohtia lienee nuotiomakkarat (pitkästä aikaa!) ja kahden ja puolen tunnin tarpomisen jälkeen virkistävä naku-uinti Onkilammessa.

Tästä on hyvä suunnata uusille aluevaltauksille, juhannuksena ollaan suunniteltu menevämme Koitajoelle…

 

Samoilemassa Suomenniemellä 29.10.2011

Lähdettiin hetken mielijohteesta vierailulle naapurikuntaan Suomenniemelle. Kauniissa, mutta tuulisessa syyssäässä (ei uskoisi, että on melkein marraskuu) kiivettiin aluksi Painalluksenmäen maisematorniin. Huh, upeat on näkymät naapurinkin näkötornista! Geokätköilyn ensiaskelia otettiin, mutta toistaiseksi tuloksetta. Hulppeiden maisemien jälkeen suunnattiin kohti Karkauden kylää.

 

Saarajärven kierros 4,8km

Saarajärven kierros kiemurteli kauniiden suolampien välissä hiljaisia metsä- ja kyläteitä pitkin. Nimikkojärvestä näkee vain pilkahduksia reitin pohjoispuolella. Luonto on eri-ikäistä talousmetsää, rapautuneita kallioita, jylhiä jyrkänteitä ja liukkaita pitkospuita. Vaikka reitti ei ihan kansallipuistoille erämaisuudessa pärjääkään, niin silti matkan varrelle riitti paljon nähtävää ja nautittavaa. Reitin loppupuolella, Kaakkolammella, oli mukava laavu, jossa sai valmistaa retkimuonat ja nauttia kuumat kaakaot. Sieniapajakin löydettiin matkalta, loput pysyköön salaisuutena. Opasteviitat olivat paikoin rapistuneet ja kerran mentiin vähän harhaan. Talkoohengessä korjailtiin myös yksi viitta takaisin opastuskuntoon.

Irja Hannosen luontopolku 3,8 km

Aivan Saarajärven kierroksen välittömässä läheisyydessä on Irja Hannosen luontopolku (n.1km polulta toiselle). Vaikka aurinko alkoi laskea, päätimme kiertää myös tämän polun. Saarajärven lenkkiin verrattuna ero luonnossa ja maisemissa oli huima. Irja Hannosen luontopolulla sai nauttia Kuolimon jylhistä rannoista ja vanhoista Kuituran metsistä. Kuitura on kaikkien retkeilijöiden iloksi luonnonsuojelualuetta, joten se säilynee ilonamme vielä pitkään. Illan hämäryydestä huolimatta tavattiin eläimiä (palokärki, metso ja tikka) ja jätöksiä (ehkä ketun? ja koppelon). Myös tällä reitillä  on laavu, nukkumamallia. Laavulle pääsee pitkospuiden ohella vesitietä pitkin, vaikkapa kanootilla. Luontopolulle sai mukaan hiljaisen oppaan, varsin onnistunut itsepalvelu. Reitti on nimetty Irja Hannosen mukaan, joka asusteli Suomenniemen Karkaudessa lähes koko elämänsä. Hannonen testamenttasi kunnalle alueen, jolla luontopolkukin on. Lisätietoja voi lukea täältä: http://www.karttaikkuna.fi/susa/1.pdf.