Kevätloma Vuorilla 21.3.2020

Tänä vuonna kevätlomaa valmistellessa elettiin monessa mielessä erikoista aikaa. Emme ole olleet koiran kanssa yötä muualla kuin kotona. Yleensä ollaan keväällä suunnattu pohjoiseen ja muutaman kerran myös vähän etelämmäksi. Ajankohta on ollut vakio jo pitkään.

Lapissa on ollut tänä talvena poikkeuksellisen paljon lunta. Meidän matalan maavaran omaavan koiran kanssa liikkuminen olisi aika rajattua. Etelän lumeton talvi herätti ajatuksen, että jospa lomaa vietettäisiinkin huomattavan paljon lähempänä kotia. Olisi lyhyempi ajomatka ja jos koiran kanssa lomailu ei onnistuisikaan, niin kotiin pääsisi nopeasti.

Minua on kiehtonut jo pitkään ”vuoristo”, joka näkyy kun lähtee ajamaan Joutsasta kohti Korpilahtea. Mikä se mahtaa olla ja mitä sieltä löytyy? Viime kesänä käytiin Purnuvuoren laskettelukeskuksen tuntumassa geokätköilemässä. Sieltä jäi kytemään idea, että tännehän voisi joskus tulla ihan ajan kanssa uudestaan. Nämä kaksi ajatusta yhdistettynä siihen, että löysimme koiraystävällisen majoituksen ihan läheltä, johti päätökseen. Tämän kevään lomakohde on Päijät-Hämeessä, Vuorenkylän tienoilla.

Ensimmäisenä aamuna lähdettiin tutustumaan lähivuoreen, Uodinniemenvuoreen, joka kohaa 150 metriä mpy. Metsäautoteitä, talousmetsiä ja polkuja koluamalla meille tuli yhteensä vajaan 8 kilometrin lenkki vuorimailla. Paluumatkalla käytiin vielä tarkastamassa kylän oma kota.

Vuoristossa on lunta kuten asiaan kuuluu.
Kohti tuntematonta täydellisessä hiljaisuudessa.
Keväinen aurinko paistaa ja taas tehdään nousua seuraavalle mäelle.
Horisontissa näkyy Purnuvuoren laskettelukeskus.
Tämä metsä antaa aiheen poseeraukseen.
Ylisuuren puun vuosirenkaat vei yli vuosisadan verran taaksepäin.
Vain hetkeä aikaisemmin oltiin tuolla ylhäällä.
Kodan luona on kiva keinu, jota pitää testata huolella.
Ja sitten maistuukin jo eväät kodalla.

Koiraystävällinen majoitus: Rantalan lomamökit

Sijainti: Hartola, Päijät-Häme

ETRS89 (~WGS84)
61° 43.3796′, 25° 55.6276′

Haukvuori 29.2.2020

Koira on tuonut mukanaan paljon uusia ihmistuttavuuksia (ja koiratuttavuuksia). Ferdi-kooikerin kasvattaja Liisa on innokas retkeilijä ja ollaan päädytty muutamille yhteisille retkille jo ensimmäisen vuoden aikana.

Karkauspäivänä koirat ja omistajat (6 ihmistä ja 8 koiraa) kutsuttiin retkelle Joutsenon Haukvuorelle, joka oli meille ihan uusi tuttavuus. Joutsenon Myllymäen ympäristössä ollaan retkeilty muutaman kerran, mutta tällä puolella ei kertaakaan. Auto jätettiin Myllymäen laskettelukeskuksen parkkipaikalle, josta pääseekin suoraan polulle.

Haukvuori kohoaa noin 110 metriä mpy ja korkeuseroa vuoren alla oleviin Hauklammit-lampiin on yli 45 metriä. Ei mikään ihan pieni töppyrä siis. Näitä polkuja tallaan-blogissa mainitaan, että reitti Haukvuoren laavulle on 3,6 km pitkä. Meidän retkiryhmä eteni kuitenkin hieman pidempää reittiä Vesikkolan Majan kautta, jolloin lenkin kokonaispituudeksi tuli 8,3 km.

Paikan päällä odotti laavu erittäin hienolla paikalla ja komeat näköalat Salpausselän eteläpuoliseen maastoon. Keli oli vaihteeksi vähän talvisempi, mutta paikoin polulla oli hyvinkin märkiä kohtia. Kahdestaan (kolmestaan) on kiva retkeillä, mutta oli kyllä erittäin mukavaa liikkua isommallakin porukalla ihan uudessa paikassa.

Tällä kertaa olimme viitoitetulla polulla.
Mukavan talvisia tunnelmia oli tarjolla.
Ennen varsinaiselle vuorelle päätymistä noustiin ja laskettiin usemman kerran.
Komeat maisemat ja huippusää.
Ollaan opeteltu poseeraamaan, mutta onnistuminen taitaa vaatia vielä lisää harjoittelua.
Pienimmän pitää ottaa välissä kauneusunet.
Mustakaapu-Ferdi.

Sijainti: Joutseno (Lappeenranta), yhdystie 3951.

ETRS89 (~WGS84)
61° 05.4230′, 28° 36.1294′

#pyöräilykesä2019

Vuoden toinen tarina ja eletään kesäkuun ensimmäistä päivää. Hups, mites tässä näin kävi? Väliajalla ollaan toki retkeilty ja liikuttu ulkona ihan samalla tavalla kuin aikaisemminkin, mutta retkien jakamisinto on ollut minimissä. On vain ollut kiva nauttia ulkona olemisesta, ilman mitään ylimääräistä.

Eilen heräsi idea pyöräretkestä tälle kesäkuun ensimmäiselle lauantaille. Muutamaan vuoteen ei olla tehty kovin pitkiä pyöräretkiä, mutta tänä keväänä ollaan pyöräilty paljon. Kuntokin taitaa olla parempi kuin monena muuna keväänä.

Suuntana meillä oli Takomäen laavu vanhan kaivoksen kupeessa. Matkaa tuli lopulta mutkineen 40km ja kaikkineensa aikaa meni hieman yli viisi tuntia. Kiva retki, josta otettiin muistoksi mm. alla näkyviä kuvia.

Kesän eka pyöräretki – vakava paikka.
Kesän kukkaloistoa.
Kylät hiljenee, mutta soratiet on edelleen hyvässä kunnossa.
Rohkean reittivalinnan varrelta löytyi lisää kukkaloistoa.
Ja pyöräilijä.
Ja kuvaaja….
Matka jatkuu kohti tuntematonta.
Periltä löytyi laavu ja nälkähän se jo onkin.
Neulomista ja huilia.
Tänään ei vielä käyty uimassa, mutta ehkä viikon päästä jo käydään.