Pohjanmaalla vuoria valtaamassa 25.7.2014

IMG_9692Ai kuinka? No juuri niin! En olisi ihan ensimmäisenä uskonut, koska pohjanmaasta tulee mieleen lakeudet ja latomeret. Kesälomareissu avarsi kuitenkin maailmankuvaa sen verran, että nyt tiedämme eteläisen pohjanmaan olevan hyvinkin erilaista – kumpuilevaa ja monimuotoista. Ja että siellä on joskus ollut vuoristo, joskus ennen vanhaan.

Vuoristo näkyy hyvin maastossa vieläkin ja yhtenä maamerkkinä sieltä on Lauhanvuori, jossa on myös kansallispuisto. Helle piti edelleen pintaansa, joten päiväksi suunniteltu kymmenen kilsan patikka muuttui maisemien ihailuksi geokätköillen ja evästellen, siirtymiä tehtiin osin autolla.

IMG_9683

Näkemisen arvoinen paikka! Maasto oli tuttua mäntykangasta, joka ritisi ja tuoksui paahteessa ihanasti. Kivijadalla voi nähdä komean muinaisrannan (30 asteen helteellä se oli lähinnä jättimäinen kiuas!). Vuoren laelle oli pykätty komea näkötorni, josta näki pitkälle merelle sekä niille lakeuksille. Iltapäivän kruunasi kyllä ehdottomasti uinti Spitaalijärvessä – vaikka mustikkatäti yllättikin meidät naku-uinnin päätteeksi..

IMG_9704

Pyörähdys Bodvattnetin ympäri 24.7.2014

IMG_9604Kaupunkiseikkailupäivän (käytiin kattomassa miun lapsuuden huudeja Vaasan Palosaaressa) oli ihanaa päästä
vähän luonnonhelmaan. Hellepäivä ei houkutellut pidempään tarpomiseen, joten Mustasaaren 3,8 km pitkä luontopolku tuntui oikein kivalta huikoselta. Vielä kun pääsi kurvaamaan sinne komeaa Raippaluodon siltaa pitkin ja kiemurrella kauniin maalaismaiseman läpi.

IMG_9592

IMG_9616

Odotin reitiltä meren tuoksia, karuja kallioluotoja ja paljon vesilintuja. Meren tuoksua oli, lintujen sijaan ylämaankarjaa. Kallioita oli toki vähän, mutta luonto yllätti täysin rehevyydellään!

IMG_9588

Luontopolku kulki rantaa myötäillen ja vähän syvemmällä mantereella. Meren rannassa oli lehmien laidunmaata ja matkan varrelle jäi vanha kalastajakylä. Hetkeksi (vain hetkeksi, kiitos nälkäisten paarmojen) kun pysähtyi, pystyi hyvin aistimaan ennen vilkkaan kylän tohinaa. Lopuksi polku suuntasi näkötornille, josta pystyi katselemaan merelle päin. IMG_9632

 

Juhannus rotkon pohjalla 20.6.2014

 

IMG_9215
No, päästiin me välillä kipuamaan sieltä ylöskin. Ja taas alas ja vielä uudestaan ylös. Ei siis ollut mikään ihan kevyt keikka, vaikka kilsoja kertyi vain seittemän ja aikaa kului kolmisen tuntia ruokailuineen. IMG_9159Rinkat toi tietysti puolityhjinäkin lisätaakkaa koiville, mutta haluttiin vähän kantoharjoitusta tähän kesän alkuun. Muuten ei olla patikkaretkillä oikein käytykään, kun on ollut tuota rogaining-menoa niin kiitettävästi! Kuukauden päästä sitten Lappiin tuntureita valtaamaan, saa nähdä pitääkö ottaa lumikengät mukaan ;)

IMG_9249Kävästiin siis Joensuun ja Kontiolahden rajalla sijaitsevassa Kolvananuuron rotkolaaksossa. Yleensähän me ollaan juhannuksena menty koko viikonvaihteeksi metsän keskelle. Mikä lie etiäinen ollut IMG_9210säiden suhteen, kun alkuvuodesta varattiin tuttu mökki Enosta ja pidetään tätä majapaikkana. Ihan hyvä vaihtoehto tuossa kelissä telttailuun. Ja mitenlie työ vienyt niin paljon mehuja kevään aikana, ettei metsäretki tuntunut muutenkaan varteenotettavalta vaihtoehdolta?

Päätettiin kuitenkin toteuttaa (miun) pitkäaikainen haave taivaltaa suomalaisessa kesäyössä. IMG_9190Paikka oli siihen mainio: rehevä lehto kasvustoineen ja eläimineen (lähinnä linnut oli äänessä) toi paljon ihmeteltävää. Paikoin polku kulki suurien kivenlohkareiden päällä ja jossain siellä alla kohisi puro. Majaviakin oli kuulemma ainakin joskus ollut, niistä ei ollut nyt minkäänlaista havaintoa.

Ettei ihan kommelluksitta olis sujunut tämäkään reissu, niin ruuanlaitossa Henri pääsi esittelemään gourmet-kokin taitojaan. Oltiin varattu ruuaksi retkiruokapussit ja ohjetta (metsässä) tavatessamme muistettiin hyvinkin, miksei niitä silloin edellisellä kerralla tullut tehtyä: muusia ja IMG_9223lihapullia – kyllä heti kun pyöräytät ne pullat ensin.. Onneksi samalle nuotiolle ilmestyneet retkitoverit pelasti meit hädästä tarjoamalla rasvaa paistamiseen ja näin saatiin aikaan yksi iso jättimäinen lituskalihapulla. Maku oli kyllä hyvä, vaikka ulkonäkö ei ehkä niin hemaiseva olekaan :D Pötsit saatiin täyteen ja kahvien jälkeen kierrettiin reitti ympäri.

Korkeuserot oli huikeat, niitä ei oikeastaan tajunnutkaan vasta kuin reitin puolivälin jälkeen kun pääsi ihailemaan maisemia korkean kalliojyrkänteen päällä. Maisema toi paikoin mieleen Lapin tai ehkä Kainuun jylhyyden ja toisaalta tuo eteläkarjalaiselle kulkijalle epätyypillinen lehtomaisema Keski-Euroopan? IMG_9239Ja kyllä siinä Suomen valoisassa kesäyössä on vaan oma taikansa. Patikoimisen arvoinen yö (meidän mittapuussa yö on 21-24). Mökillä vielä lämmittettiin sauna ja käytiin uimassa kirkkaassa Kaltimossa. On tää kaunis maa!IMG_9200

Kaapo Kettunenkin oli eka kertaa metsässä mukana, pärjäsi hyvin tippumatta matkasta ;) Hänen syntytarinan voit lukea käsityöblogin puolelta..