1.8.2013 Pieni Karhunkierros (Oulangan kansallispuisto)

Lähdettiin verestämään Karhunkierros-muistoja Rukalla ollessamme. Maastopyörien kanssa otettiin edellispäivinä mittaa Valtavaarasta ja käytiin katselemassa Konttaista ja Kumpuvaaraa. Nyt suunnattiin Juumaan ja kierrettiin jalkapatikassa Pieni Karhunkierros samalla vähäsen kätköillen.

Ensijärkytyksestä (muutama muukin oli samoissa aikeissa) toivuttuamme osasimme nauttia tästäkin retkestä, vaikka se olikin hyvin erilainen loman muihin vaelluksiin verrattuna. Hienoja olivat maisemat edelleen, kilometripylväät näyttivät kokeneen uudistuksen aaltoja. Niin ja syötiin parempaa ruokaa kuin taannoin Karhunkierroksella..

Muutama kuva kertokoon retkestä enemmän:

karhunkiertajat

 

27.7.2013 Plättyjen paistelua Akuputouksilla (Paistunturien erämaa)

IMG_0479Olin saanut läksiäisissäni entiseltä työnantajaltani haasteen, johon liittyi kaunis luontokohde Tenojoen lähellä. Vihdoin tuli mahdollisuus lähteä ihastelemaan paikan kauneutta omin silmin. Lämmin keli helli meitä vähän turhankin tehokkaasti, mutta onneksi Akujoessa kahlaaminen virkisti.

IMG_0470Lähdettiin aamuvarhain liikkeelle Saariselältä ja käytiin matkalla kiertämässä Sulaojan luontopolku Kevon luonnonpuiston liepeillä. Itse päiväretkelle lähdettiin Akukoskelta. Seurattiin ensin mönkijäuraa aina Akumajan tienoille. Sillä kohdin ylitettiin joki ja jatkettiin joen vartta eteenpäin. Reitti osoittautui melko vaativaksi kapuamiseksi rinteessä poropolkuja seuraten. Aarre eli Akujoen putoukset palkitsi kuitenkin taivaltamisen vaivan. Putousten pauhu kuului kauas, veden voimaa ei voinut kuin ihmetellä.

IMG_0487Perillä pidettiin taukoa plättyjä paistellen, lounasta oltiin nautittu jo alkumatkasta joen varressa. Tällä kertaa letutkin näytti ja maistui oikeilta, Saariselän reissulle ei muistettu ottaa öljyä mukaan… Ah mitä ihanuutta.

Kahlattiin vielä kerran joen yli, että päästiin loggaamaan kätkö ja palattiin joen helpompaa puolta takaisin Akumajalle ja siitä autolle.. Hieno retki helteestä huolimatta.

 

IMG_0493

Kiitos vielä kerran Minna hienosta vinkistä!

Juhannuksen seikkailut toisel puol Suomee 20.6-23.6.2013

Olipahan muuten reissu! Tää juhannus oli ehkä meille muistutus siitä, ettei kaikki mene aina ihan suunnitelmien mukaan ja joskus on tarpeen loihtia myös varasuunnitelmalle varasuunnitelma – ihan lennossa. Ainakin reissu jää siis hyvin mieleen ja todettakoon, että aika kultaa muistot. Tätä kirjoittaessa jo hymyilyttää, vaikka perjantaina tunnelma ei kaiken aikaa ollutkaan ihan parhain. Ihmeen hyvä tuuri on kyllä ollutkin retkeillessä ja vaeltaessa, suuremmilta vastoinkäymisiltä on nimittäin vältytty.IMG_6748

Matkattiin torstaina Hämeen järviylängölle, itse asiassa aika lähelle samaa paikkaa missä toissa juhannuksena oltiin. Tällä kertaa teltta löysi paikkansa upean kirkasvetisen Iso-Melkuttimen rannalta. Vesi oli todella kirkasta, näki ahvenparvet ja juurakot pohjassa. Paikalle pääsi halutessaan autolla melko lähelle, joten perjantaina aamu-uinnin jälkeen alettiin kasata kamppeita railakkaammin juhannustaan viettävien tieltä. Ensimmäisiä alkoikin lipua paikalle jo ennen puolta päivää. Kierrettiin vielä järven ympäri kulkeva reitti loppuun, yhteensä n. 5,4 km. Rinkka tuntui ihmeen painavalta, kantamisen puutetta!?

IMG_6727Melkuttimelta suunnattiin kohti Marttilaa, tarkoituksena vaeltaa siellä eräreitistöä pitkin. Pysäköintipaikalla oli joku huligaani laittanut tavaroita ja paikkoja palasiksi. Tämä ei kuulemma ollut ensimmäinen kerta, joten ei uskallettu jättää sinne autoa parkkiin. Olisi mukavampi matkata kotiin autolla kuin jalkaisin… Lähdettiin etsimään lähistöltä uutta paikkaa. Lounasta (kalasoppaa uusilla perunoilla höystettynä) kokattiin, mutta sopivaa pohjaa ei teltalle löytynyt, joten etsintä sai jatkua. Löydettiinkin mainio paikka metsän suojassa, mutta teltan valtasi meidän sijaan valtava parvi kärpäsiä. Sisäkatto oli ihan mustanaan, missään en ole aiemmin noin runsaasti niitä nähnyt. Nukkuminen pörisevien alivuokralaisten kanssa ei innostanut, joten riivittiin leiri kasaan ja ruvettiin luovimaan kokoon varasuunnitelman varasuunnitelmaa. Ainut lähiseudun retkikohde joka kartastamme löytyi, oli Kurjenrahkan kansallispuisto n.30 km päässä. Sinne siis.

IMG_6780Juhannuksena muuten satunnaisesti retkeilevät valtaavat helppopääsyiset retkikohteet ja itse kaipaamme retkeilyltä rauhaa eikä leirintäalue-elämää. Kurjenrahkan Kuhankuono oli täynnä autoja ja erilaisia retkiseurueita, joten hylkäsimme paikan heti kättelyssä. Juhannusaatto oli jo pitkällä, kun vihdoin löydettiin teltalle sopiva rauhallinen paikka samasta kansallispuistosta, Töykkälän laavulta. Laavulla oli yöpyjiä, mutta onneksi teltta mahtui hyvin sen takapihalle. Ilta menikin itikoiden kanssa seurustellessa ja hyvää ruokaa (papu-lihapataa pastan kera) laittaessa.

Aamuyöllä heräsimme mahtavaan luonnon konserttiin. Ukkonen jylisi ja jyrähteli ihan lähellä, välillä tuntui maan tärinäkin. Teltassa unen tokkuraisena ja onnettoman päivän piinaamana, tuntui olo aika turvattomalta. Hengissä ollaan kuitenkin edelleen. Aikamoinen kontrasti muuten: ukkosen pauhunnan loputtua tuli tosi hiljaista ja kurjet ja pikkulinnut aloittivat oman konserttinsa. En kyllä silti vastaavaan konserttiin ihan heti tahdo uudestaan, vaikka saatas vastaavasti paikat ihan vip-aitiosta..

IMG_6781Lauantai kruunasi koko retken. Päivä oli tosi onnistunut ja pyyhki pois kaikki perjantain vastoinkäymiset. Tehtiin kevyemmällä rinkalla lenkki Kuhankuonon rajakivelle ja Savojärven ympäri. Laitettiin lounasta (kanakeittoa höystettynä riisillä) ja nautiskeltiin pitkien taukojen aikana luonnosta ja kauniista säästä. Suomaisema sykähdytti jälleen, vaikka itse odotinkin vielä erämaisempaa maisemaa. Tuoksu ja pörinä olivat silti hyvin tuttua. Savojärvellä ja Kuhankuonossa oli paljon kulkijoita, mutta Töykkälän ja Kuhankuonon välillä ei nähty ketään. Taitaa olla vähemmän suosittua seutua tässä kansallispuistossa. Polulla nähtiin rupisammakko sekä vaivaishiiri.IMG_6803

 

Kotimatkalla poikettiin vielä Juhannusrasteilla Perttelissä, kuten toissa vuonnakin. Juostiin rastien perässä kymmenisen kilsaa, päälle maistui löylyt ja uinti. Ja eka mustikkakin tuli syötyä rastien etsinnän lomassa. Voiko ihanampaa elo olla?!

Jos ei siis ihan onnistunein reissu kaikilta osin, niin ainakin mukaan kertyi paljon oppia vastaisuuden varalle.

IMG_6795

”Sellaista se elämä on..”